marginaali

Kaksipäinen poro

#25332. Keskiviikko, 22. helmikuuta 2012 klo 21.18.13, kirjoittanut Jani.

Näin unta kak­si­päi­ses­tä val­koi­ses­ta poros­ta. Se ei ollut ihan taval­li­nen sia­mi­lai­nen, sil­lä ne sen päät oli­vat toi­nen var­ta­lon toi­ses­sa pääs­sä. Eluk­ka­po­lo ei oikein tien­nyt kum­paan suun­taan kul­kea, kun toi­nen pää veti sitä toi­seen suun­taan ja toi­nen toi­seen. Sen muu var­ta­lo oli ihan nor­maa­li ja jalat siis vain sen toi­sen pään mukaan oikein päin. Aikui­sek­si asti se oli kyl­lä sel­viy­ty­nyt hen­gis­sä, ihme kyl­lä. #

Minä­hän se sii­nä. Mut­ta kum­pi suun­ta on kum­pi? #

Ja mik­si minä en osaa unis­sa­ni käyt­tää jär­jes­tel­mä­ka­me­raa­ni? Sii­nä on aina kuvaus­het­kel­lä lins­sin­suo­jus pääl­lä tai jotain muu­ta. Aina minä sen muka lai­tan kun­toon, ja taas kun tulee eteen joku kak­si­päi­sen poron kal­tai­nen ainut­laa­tui­suus, huo­maan, että taas on kame­ras­sa jokin ase­tus pie­les­sä. #

Unia

#24858. Lauantai, 31. joulukuuta 2011 klo 11.46.18, kirjoittanut Jani.

Näin täs­sä vii­kol­la taas unta tran­susek­sis­tä. Täl­lä ker­taa suku­puo­li­se­koi­tus oli (enti­nen Mr.) Spock, mikä kuu­los­taa peri­aat­tees­sa pal­jon kar­mi­vam­mal­ta kuin mitä se unes­sa oli — Ms. Spock oli itse asias­sa var­sin vie­hät­tä­vä. Tämä alkaa näkö­jään muo­dos­tua näi­den unien tee­mak­si. #

Olen myös taas näh­nyt unia, jois­sa hei­las­te­len X:n kans­sa, ja sit­ten yhtäk­kiä tajuan, että minul­la­han on der­pi­na, ja mitä ihmet­tä minä nyt oikein täs­sä toi­lai­len. Olen kau­hean ris­ti­rii­dan kou­ris­sa, kun haluai­sin vaih­taa X:n der­pi­naan, mut­ten haluai­si lou­ka­ta kum­paa­kaan. #

Sit­ten olen taas vetä­nyt pois sitä lopu­ton­ta lan­kaa alae­tu­ham­pait­te­ni välis­tä. Toi­nen ham­pais­ta on (val­ve­to­del­li­suu­des­sa) kier­ty­nyt niin että se on mel­kein poi­kit­tain mui­hin näh­den. Se tun­tuu kie­len kär­jes­sä ärsyt­tä­vä­nä roso­na, min­kä ali­ta­jun­ta sit­ten tul­kit­see niin, että ham­pai­den välis­sä on joku lan­gan­pät­kä tai ruu­as­ta jää­nyt kui­tu. Sit­ten kun muka unes­sa sitä lan­kaa sii­tä vedän pois, niin eihän se roso val­ve­to­del­li­suu­des­sa lak­kaa kie­len pääs­sä tun­tu­mas­ta, joten se lan­ka unes­sa vain jat­kuu ja jat­kuu ja jat­kuu, loput­to­miin vaik­ka kuin­ka vedän. #

Vii­me yönä olin Saa­ran luo­na kyläs­sä. Siel­lä oli val­ve­to­del­li­suu­des­sa­kin siel­lä ole­vien koi­rien lisäk­si yksi uusi, mäyräkoiranpentu[alaviite]Rotu tuli var­maan eilen näke­mäs­tä­ni kuvas­ta, jos­sa kak­si pai­taan puet­tua koi­raa istuu tui­jot­taen, tai sit­ten aiem­min täl­lä vii­kol­la näke­mäs­tä­ni kuvas­ta, jos­sa koi­ra istuu lat­tial­la ihmis­mäi­ses­ti[/alaviite]. Se oli muu­ten ihan kilt­ti, mut­ta tyk­kä­si jäys­tää sor­mia­ni. Sit­ten se pis­si lat­tial­le, ja huo­ma­sin sen vas­ta kun olin jo ennät­tä­nyt sot­kea sii­nä lam­mi­kos­sa ulkoi­lu­pu­ku­ni hihan. #

Lumikurjen kauneus on järkkymättömän tahdon kauneutta

#24757. Perjantai, 9. joulukuuta 2011 klo 19.40.03, kirjoittanut Jani.

Ittō Oga­mi valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa nais­ta kun­nial­li­suu­des­ta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta: Tsu­ru on juu­ri yhdes­sä lan­kon­sa kans­sa kos­ta­nut mie­hen­sä kuo­le­man, mut­ta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutis­ta Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen edes­sä eikä heis­tä ole vas­taa­maan Oga­min haas­tee­seen kos­taa hänel­le Tsu­run lää­nin­her­ran sala­mur­ha. Oga­mi pal­jas­taa näin, ettei­vät Tsu­ru ja lan­ko sit­ten­kään kul­ke­neet aidos­ti kos­ta­jan pol­kua, vaan pikem­min­kin vain halusi­vat näyt­täy­tyä tuon polun kul­ki­joi­na, jaloi­na kos­ta­ji­na tois­ten sil­mis­sä. #

Ittō Ogami: "Behold your namesake! Tsuru, the Crane! In the heart of winter she folds one leg and buries her head beneath a wing, moving not a muscle... That's what it means to survive on courage alone! Itezuru — the frozen crane! That desperate struggle is her beauty! She doesn't resist. She doesn't complain. She depends only on herself, drawing out her last ounce of strength. Is that not the way of all who truly follow their hearts...?" #

“Kat­so kai­maa­si! Tsu­ru, kur­ki! Sydän­tal­vel­la se not­kis­taa toi­sen jal­kan­sa, hau­taa pään­sä sii­ven suo­jaan eikä lii­kah­da­kaan. Sel­lais­ta on pel­käl­lä roh­keu­del­la sel­viy­ty­mi­nen! Itezu­ru — lumi­kur­ki! Tuos­sa epä­toi­voi­ses­sa kamp­pai­lus­sa pii­lee sen kau­neus! Ei se vas­tus­te­le. Ei se vali­ta. Sen koh­ta­lo on sen omis­sa käsis­sä, ja se pin­nis­tää sii­hen vii­mei­set­kin voi­man­sa. Eikö sel­lai­nen ole kaik­kien nii­den pol­ku, jot­ka seu­raa­vat sydä­men­sä ään­tä…?” #

(suo­men­nos oma­ni) #

Mut­ta onko sel­viy­ty­mi­sen vaa­ti­muk­siin alis­tu­mi­nen aina täl­lä taval­la ehdot­to­man kun­nial­lis­ta? #

Space Ava­lanc­he esit­te­lee meil­le lei­jo­nien elä­mää mehe­väs­ti gangs­ta-elä­män­tyy­liin rin­nas­tet­tu­na. #

Lion 1, male: "This all you got? Where's the rest at?" Lion 2, female: "Ah c'mon sugar, been working real hard..." L1M: "Don't you sugar me bitch! I kill you!" L2F: "Agghh!! No baby! Please!!" Lion 3, male: "Yo! That ain't no way to treat a lady!" L1M: This ain't none of your business!" L3M: "Motherfucker, I'm making it my business!" (BAM!) L3M: "Rest easy girl... You is safe." [Later, on a bed] L3M: "Don't be getting too comfy now... They gazelle ain't gonna catch theyselves." #

Lei­jo­na­naa­ras tai sen sym­bo­loi­ma väki­val­tai­sen parit­ta­jan armoil­la elä­vä pros­ti­tuoi­tu käy sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua sii­nä mis­sä lumi­kur­ki­kin. Oga­mi pitäi­si epäi­le­mät­tä sitä­kin kun­nial­li­se­na, mut­ta entä­pä, jos tilan­ne kään­ne­tään­kin pää­lael­leen? Mitä jos reu­ma rais­kai­si Oga­min sor­met niin, ettei miek­ka enää pysyi­si hänen kädes­sään, ja hän jou­tui­si­kin hen­gis­sä sel­viy­tyäk­seen myy­mään per­set­tä rat­to­poi­ka­na? Epäi­len, että sii­nä koh­taa aina­kin moni Oga­mia vähäi­sem­pi samu­rai pitäi­si­kin yhtäk­kiä kun­nial­li­sem­pa­na käy­dä ram­poi­ne käsi­neen tais­te­luun, jos­sa sai­si sur­man­sa. #

Oga­mi­han on jo ker­ran täl­lai­sen valin­nan eteen jou­tu­nut: enti­se­nä shō­gu­nin pää­te­loit­ta­ja­na hän jou­tui sala­juo­nen uhrik­si, ja sai vali­ta kuo­le­man ja sala­mur­haa­ja-rōni­nin kier­to­lai­se­lä­män välil­lä. Jäl­kim­mäi­nen oli kyl­lä Oga­min tasoi­sel­le mie­hel­le mas­sii­vi­sen häpeäl­li­nen arvon­alen­nus, mut­ta se ei pai­nis­ke­le lähes­kään samas­sa sar­jas­sa katu­pros­ti­tuoi­dun elä­mäl­lään käy­män vaih­to­kau­pan kans­sa. #

Oga­mi käyt­tää kui­ten­kin kur­jen kamp­pai­lua vain esi­merk­ki­nä sydä­men­sä ään­tä seu­raa­van polus­ta. Lumi­kur­jen koh­dal­la kyse on hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­ses­tä, kun taas ihmi­sen pol­ku voi, kuten Oga­min koh­dal­la, olla vaik­ka­pa kos­ta­jan pol­ku. Oga­min mukaan kos­ta­jan tulee olla pyr­ki­myk­ses­sään yhtä tin­ki­mä­tön kuin kur­ki, joka rii­pii käyt­töön vii­mei­set­kin voi­ma­va­ran­sa ja tai­vut­taa koko tah­ton­sa pal­ve­le­maan ainut­ta pää­mää­rään­sä, hen­gis­sä sel­viy­ty­mis­tä. #

Kos­ta­jan polul­la hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­nen on sekin tois­si­jais­ta veri­ve­lan mak­sa­mi­sen rin­nal­la, eikä omal­le hen­gel­le tule antaa mitään arvoa sil­loin, kun se sei­soo polul­la kul­ki­jan ja hänen pää­mää­rän­sä välis­sä. Jopa täy­sin var­man tuhon edes­sä tulee jat­kaa sydä­men mää­rää­mään suun­taan. #

Lone Wolf and Cub #8: “Chains of Death” © Kazuo Koi­ke & Gose­ki Koji­ma. Space Ava­lanc­he: “The Savan­na” © Eoin Ryan & Pablo Mayer. #