Näin unta ojas­ta. Sen vesi oli ruos­teen­pu­nais­ta, niin kuin sii­nä oli­si koh­ta­lai­sen lujaa vir­ra­nut vesi oli­si ollut ver­ta tai niin kuin se oli­si saas­tu­nut pahoin. #

Vir­ran muka­na tuli kak­si ruh­jou­tu­nut­ta jout­sen­ta. Arva­sin nii­den jää­neen auton alle jos­sain ojan ylä­juok­sul­la. Jäl­kim­mäi­sen lin­nuis­ta tote­sin kuol­leek­si. Sen sydä­men ja aivo­jen koh­dal­la oli koko ruhon läpi mene­vät reiät. #

 #

Ensin tul­lut jout­sen eli vie­lä mut­ta kitui sel­väs­ti, sen sii­vet­kin oli­vat aivan toh­jo­na ja se käyt­täy­tyi aivan kum­mal­li­ses­ti (jout­se­nek­si). Minua ahdis­ti se, että jon­kun oli­si pitä­nyt lopet­taa lin­tu, mut­ta aikaa haas­kau­tui, kun yri­tin sel­vit­tää oli­si­ko lähet­ty­vil­lä joku minua tai­ta­vam­pi tap­pa­ja. #

Sit­ten pai­kal­le ilmes­tyi tyyp­pi jon­ka teh­tä­vä­nä oli ottaa jout­sen hen­gil­tä. Hän leik­ka­si lin­nun kau­lan nis­ka­puo­lel­ta hitaas­ti poik­ki. Minua kuvot­ti ja mie­tin, että onko­han se nyt tuo­kaan kovin kivu­ton tapa. Onnek­si lin­nun pää irto­si kui­ten­kin piak­koin. #