Tyrk­kä­sin juu­ri broi­le­rin­koi­pia uuniin. #

Äsken asen­sin taas 2 gigaa muis­tia, läp­pä­riin täl­lä ker­taa. Kau­pat ame­rik­ka­lai­sen dii­le­rin kans­sa sujui­vat oikein hyvin, ja kam­mat tuli­vat rapa­kon takaa EBayn kaut­ta ostet­tui­na nel­jän­nek­sen hal­vem­mik­si kuin jos oli­sin osta­nut ne Huu­to­ne­tin muis­ti­kei­sa­reil­ta. (Oikeas­ti, siel­lä on tyyp­pe­jä jot­ka eivät muu­ta dii­laa­kaan kuin käy­tet­ty­jä muis­ti­kam­po­ja.) #

Sitä ennen olin Espoos­sa ase­man his­sis­sä, joka nousi puo­li­vä­liin, pysäh­tyi miet­ti­mään, pala­si takai­sin alas, ja uut­ta puh­tia kerät­ty­ään nousi sit­ten vii­mein kak­kos­ker­rok­seen. Saat­toi­vat jäl­kee­ni his­sin alao­vel­le tul­leet sii­nä jo ihme­tel­lä, että huvik­se­ni­ko minä sii­nä ylös ja alas mat­kus­tan sitä yhtä ker­ros­vä­liä. #

Sitä ennen olin polil­la. Huo­ma­sin siel­lä tänään kuin­ka minul­la on ikään kuin kak­si eri mie­li­ku­vaa psy­ko­lo­gis­ta. Toi­nen on rea­lis­ti­nen ja perus­tuu tähä­nas­ti­seen koke­muk­see­ni hänes­tä. Toi­nen taas on minua koh­taan vaa­ti­va ja edel­lyt­tää minul­ta kai­ken­lai­sia asioi­ta: että minun pitäi­si pys­tyä ja olla val­mis kai­ken­lai­siin asioi­hin, joi­hin en todel­li­suu­des­sa vie­lä ole. Että minun pitäi­si “paran­tua” nopeam­min, “kehit­tyä” nopeam­min. Tämä vaa­ti­va mie­li­ku­va hii­pii aina vai­vih­kaa rea­lis­ti­sen mie­li­ku­van tilal­le, kun psy­ko­lo­gi ei ole yllä­pi­tä­mäs­sä jäl­kim­mäis­tä ole­mal­la fyy­si­ses­ti läs­nä. Eten­kin sil­loin kun on vas­toin­käy­mi­siä. #