marginaali


  Uudempia postauksia »

Diagnoosi, eli mitä sairaalasta jäi käteen?

#2639. Perjantai, 9. helmikuuta 2007 klo 14.57.37, kirjoittanut Jani. 12 kommenttia.

F32.2: vai­kea ripu­li masen­nus­ti­la ilman psy­koot­ti­sia oirei­ta (osin toi­pu­nut). #

F60.0: Epä­luu­loi­nen per­soo­nal­li­suus esty­nein ja vaa­ti­vin piir­tein (tämän muo­toi­lus­ta lää­kä­ri oli eri­tyi­sen ylpeä). #

Työ­ky­vy­tön (tois­tai­sek­si). #

Lope­tan parok­se­tii­niin, alo­tan perat­si­nin. #

Luin Ame­ri­kan Psy­kon lop­puun pari minuut­tia ennen hoi­to­ko­kous­ta, jon­ka jäl­keen kotiu­duin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:04[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen lääkityksestä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16:27[/klo] Lisä­sin suluis­sa ole­van huo­mau­tuk­sen per­soo­nal­li­suus­häi­riö­kap­pa­leen lop­puun. Lisä­sin kap­pa­leen Ame­ri­kan Psy­kos­ta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: ICD-10, kirjallisuus, lääke, masennus, mielenterveys

Verrrta

#2635. Maanantai, 5. helmikuuta 2007 klo 19.13.46, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

Minua oli tavoi­tel­tu osas­tol­ta lau­an­tai­na sii­nä onnis­tu­mat­ta, sil­lä en tätä nykyä enää vas­taa ollen­kaan puhe­lui­hin, joi­den nume­roa en tun­ne. Itse asias­sa olen sää­tä­nyt puhe­li­me­ni (se Sie­mens) niin, että se ei edes soi sil­loin, jos soit­ta­jan nume­roa ei löy­dy sen luet­te­los­ta. #

Sun­nun­tai­na sain teks­ti­vies­tin, jos­sa minut pyy­det­tiin tän­ne puol­ta tun­tia aiot­tua aikai­sem­min, veri­ko­kee­seen. Kun olin vii­mek­si labras­sa, minul­ta ei muis­tet­tu ottaa ver­ta kil­pi­rau­ha­sen toi­min­ta­häi­riöi­den tut­ki­mis­ta var­ten. Kil­pi­rau­has­näyt­tee­ni lie­nee kirot­tu kuin Babitzi­nien suku, sil­lä täl­lä­kään ker­taa ei sel­vit­ty köm­mäh­dyk­sit­tä: hoi­ta­ja otti näyt­teen ensin vahin­gos­sa vää­rään put­keen ja jou­tui sen huo­mat­tu­aan sit­ten pis­tä­mään toi­sen­kin käte­ni. #

Minul­le juo­lah­ti vii­kon­lop­pu­na mie­leen, että olen kuul­lut ja luke­nut tes­tos­te­ro­nin vajauk­sen yhtey­des­tä masen­nuk­seen jois­sain tapauk­sis­sa. Olin jo aiem­min sen takia suun­ni­tel­lut tes­taut­ta­va­ni sen, mut­ta en sit­ten tie­ten­kään ollut ruven­nut kasaa­maan itsel­le­ni sitä yli­mää­räis­tä vai­vaa, että meni­sin lää­kä­ril­le sitä var­ten. #

Nyt­hän sitä sit­ten voi­si tes­taut­taa kun tääl­lä ker­ran ollaan sil­lä töin, että kai­ken­lai­sia mah­dol­li­sia syi­tä pois­sul­je­taan sys­te­maat­ti­ses­ti. Ja kuten sanoin, tämä tuli mie­lee­ni tie­ten­kin vas­ta vii­me vii­kon­lop­pu­na. Jos se oli­si tul­lut mie­lee­ni aiem­min, ja oli­sin saa­nut lää­kä­ril­tä lähet­teen, niin se näy­te oli­si voi­tu ottaa nyt samal­la ker­taa tänä aamu­na. Kyse­lin sii­tä mah­dol­li­suu­des­ta sit­ten kui­ten­kin oma­hoi­ta­jal­ta, joka aikoi kysel­lä sitä edel­leen lää­kä­ril­tä. #

Täl­le päi­väl­le ohjel­mas­sa on vie­lä toi­min­ta­te­ra­peu­tin tapaa­mi­nen, jos­sa kar­toi­te­taan sel­viy­ty­mis­tä ja toi­min­taa­ni arjes­sa. Käy­tän­nös­sä sitä teh­dään kyse­ly­lo­ma­ket­ta yhdes­sä läpi­käy­mäl­lä. #

[#] Tors­taik­si toi­min­ta­te­ra­peut­ti oli buu­kan­nut minul­le tapaa­mi­sen ravit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa. Se ei ollut pakol­li­nen jut­tu, mut­ta ajat­te­lin hyö­dyn­tää tilai­suut­ta. Toi­saal­ta se kyl­lä ahdis­taa vähän, kun pel­kään kri­tiik­kiä syö­mi­ses­tä­ni, jon­ka kuviot ovat iso osa sitä ritu­aa­lien ver­kos­toa, jon­ka olen itsel­le­ni taas kuto­nut puut­tu­van perus­tur­val­li­suu­den­tun­teen kor­vik­keek­si. #

Per­jan­tai­na on hoi­to­neu­vot­te­lu, jon­ka jäl­keen toden­nä­köi­ses­ti kotiu­tu­mi­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.3.2007 15:50[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin ravit­se­mus­te­ra­peu­tin mai­nit­se­vaan kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: masennus, mielenterveys, terveys

My preciousss!

#2232. Lauantai, 27. toukokuuta 2006 klo 15.01.46, kirjoittanut Jani. 14 kommenttia.

Tuli aika kokeil­la jotain uut­ta joten vaih­dan lää­ki­tys­tä. Essi­ta­lopram-annok­sen puo­lit­ta­mi­nen alkoi näkyä vii­kon sisäl­lä ensin­nä­kin siten, että syl­ki­rau­ha­set alkoi­vat toi­mia. Olen jo niin tot­tu­nut sii­hen, että suu on kui­va jol­lei sitä jat­ku­vas­ti kos­tu­ta vedel­lä, etten enää hal­lit­se rau­ha­sia: jos kat­se­len alas­päin lii­an varo­mat­to­mas­ti, saat­taa suus­ta­ni yhtäk­kiä lurah­taa lat­tial­le lam­mi­kol­li­nen syl­keä. Siis ihan kuten meil­lä aidoil­la hul­luil­la kuu­luu­kin. #

Lisäk­si pääs­sä sähi­see. Tun­tuu samal­ta kuin jos unis­sa käy kuten piir­re­tyn elo­ku­van hah­mol­le, että aste­lee kal­lion­kie­lek­keen yli ja alkaa pudo­ta vas­ta, kun huo­maa teh­neen­sä niin. Jos sii­tä “Hup­sis­ta, tuli­pa astut­tua reu­nan yli!” -tun­tees­ta lei­ka­taan pois mahan tun­te­muk­set niin, että vain pään tun­te­muk­set jää­vät, niin sil­tä tämä tun­tuu. #

Nyt Mirtatsapiini-rasia kokeil­laan mir­tat­sa­pii­nia. Tämän kans­sa ei saa juo­da alko­ho­lia joten lop­puu se jokail­tai­nen kal­jot­te­lu. Pitäi­si kuu­lem­ma vai­kut­taa alus­sa väsyt­tä­väs­ti ja tuli­han tuo­ta ensim­mäi­sen otet­tua­ni vii­me yönä nukut­tua­kin, mut­tei­vät kak­si­tois­ta­tun­ti­set kyl­lä miten­kään vie­rai­ta ole muu­ten­kaan. Illal­la vain mei­na­si tun­tua joten­kin pöl­jäl­tä kun havah­duin mon­ta ker­taa olles­sa­ni juu­ri nukah­ta­mai­sil­la­ni. Ehkä se oli tuon vai­ku­tus­ta. #

Enti­sen lääk­keen puo­lit­ta­mi­sen piik­kiin menee myös­kin tun­ne her­kis­ty­mi­ses­tä taas kai­kel­le. Olo on kuin Dare­de­vililla yli-inhi­mil­li­si­ne ais­tei­neen. Teki­si mie­li ais­ti­tyh­ji­öön. #

Teki­si myös mie­le­ni tut­kail­la Jus­sin mai­nit­se­maa Kes­ki­päi­vän demo­nia. Ja tuli myös mie­lee­ni (lähin­nä var­maan vii­me­öi­ses­tä, TSH-aihei­ses­ta unes­ta joh­tuen), että voi­si lukea Hobi­tin. Tari­na sii­tä, kuin­ka sor­mus pää­tyi Bil­bon hal­tuun, kun kui­ta­taan elo­ku­vis­sa noin kah­del­la frei­mil­lä. #

Toi­saal­ta myös Ame­ri­kan psy­ko kiin­nos­tai­si lukea uudel­leen. Jokin sii­nä kir­jas­sa jäi häi­rit­se­väs­ti kutit­ta­maan pää­tä­ni. #

Avainsanat: Daredevil, lääke, masennus

My name is Cole. James Cole.

#557. Lauantai, 16. lokakuuta 2004 klo 13.16.18, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Vaik­ka tun­nen, että tähän on joi­tain ali­ta­jui­sia, ulko­puo­li­sia pai­nei­ta tie­tyis­tä vas­ten­mie­li­sis­tä syis­tä, aion käyt­tää tilai­suut­ta tör­keäs­ti hyväk­se­ni ja varus­tin seu­raa­van teks­tin täl­lä esi­pu­he­mai­sel­la virk­keel­lä voi­dak­se­ni vedo­ta tähän tar­peen vaa­ties­sa. #

On kulu­nut koh­ta kak­si vuot­ta tähä­nas­ti­sen elä­mä­ni syn­kim­mäs­tä yhte­näi­ses­tä ajan­jak­sos­ta, jon­ka kul­mi­noi­tu­ma­na erää­nä syys­tal­ven pimeä­nä ilta­na mat­kus­tin sil­loi­sen puo­li­so­ni saat­te­le­ma­na junal­la lähe­te kou­ras­sa­ni psy­kiat­ri­sen sai­raa­lan avo-osas­tol­le. #

Kyl­lä, Jani-poi­ka oli hul­lu­jen­huo­neel­la. Olin siel­lä kuu­kausia. #

Sii­tä huo­li­mat­ta, että se oli minul­le juu­ri oikea osoi­te sii­nä tilan­tees­sa ja tilas­sa (joka oli psy­koot­tis­ta lähen­te­le­vä masen­nus), ja että muis­te­len siel­lä var­sin­kin reip­paas­ti enem­män kuin pel­kän vähim­mäis­vel­vol­li­suu­ten­sa teh­neen oma­hoi­ta­jan tahol­ta saa­maa­ni välit­tä­mis­tä ja hel­lää huo­len­pi­toa edel­leen läm­möl­tä, tämä tapah­tu­ma oli ilmei­ses­ti samal­la puo­li­sol­le vii­mei­nen nau­la jo sii­hen saak­ka kovia koke­neen pari­suh­teen tule­vai­suu­teen usko­mi­sen ark­kuun. Vali­tet­ta­vas­ti tämä kävi minul­le ilmi vas­ta vuot­ta myö­hem­min, kun hän läh­ti elä­mään omaa elä­mään­sä, ja minä jäin yksin vii­mei­sen ker­ran elä­mäs­sä­ni. #

Täs­tä ei täl­lä erää tämän enem­pää. Voi olla että tämä on se emo­tio­naa­li­nen pih­ka­tap­pi, joka on vai­van­nut nyt jo jon­kin aikaa, ja jon­ka ulos pääs­tä­mi­sen myö­tä minun ei tar­vit­se miet­tiä kuin­ka sivu­ta tätä suju­vas­ti ja kyke­nen ehkä ton­ki­maan pää­tä­ni jat­kos­sa taas hie­man parem­min. Tai sit­ten en. #

“The­re’s no one to take my bla­me
if they wan­ted to
The­re’s not­hing to keep me sane
and it’s all the same to you
The­re’s now­he­re to set my aim
so I’m eve­ryw­he­re
Never come near me again
do you real­ly think I need you #

I’ll never be open again, I could never be open again.
I’ll never be open again, I could never be open again. #

And I’ll smi­le and I’ll learn to pre­tend
And I’ll never be open again
And I’ll have no more dreams to defend
And I’ll never be open again” #

Dream Thea­ter: Space-Dye Vest #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]26.1.2009[/klo] 12:43 Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: masennus

Pottujen voimin kaamosmasennusta vastaan?

#627. Perjantai, 1. lokakuuta 2004 klo 11.00.56, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Äiti viit­ta­si sano­ma­leh­des­sä ollee­seen mai­nin­taan tuo­rees­ta tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mukaan peru­nan syö­mi­nen näyt­täi­si lisää­vän sero­to­nii­nin eri­tys­tä ja hel­pot­tai­si näin ollen masen­nus­ta. Het­ken googlail­tua­ni löy­sin seu­raa­van­lais­ta tie­toa asias­ta. #

Höyrystettyjen[Poikamiehen keit­tiö­tai­doil­la­ni suo­men­net­tu; voi­pi se olla höy­ryt­tä­mis­tä­kin tai sit­ten jotain ihan muu­ta.] peru­noi­den syö­mi­nen saat­taa olla masen­nus­lääk­kei­tä tehok­kaam­pi tapa hoi­taa kaa­mos­ma­sen­nus­ta, tode­taan uudes­sa tut­ki­muk­ses­sa. Masen­nuk­ses­ta kär­si­vil­lä on usein puu­tet­ta onnel­li­suus­hor­mo­nik­si­kin kut­su­tus­ta sero­to­nii­nis­ta ja muis­ta ravin­toai­neis­ta kuten folaatista[Alkuperäiskielinen sana oli fola­te; pikai­sel­la google­tuk­sel­la kään­sin sen folaa­tik­si mut­ta tämän varaan ei kan­na­ta las­kea, se voi olla vää­rin­kin. Kysees­sä on kui­ten­kin ilmei­ses­ti aina­kin puna­so­lu­jen toi­min­nal­le vält­tä­mä­tön B-vita­mii­ni.]. #

Tut­ki­tuis­ta kyp­sy­tys­me­ne­tel­mis­tä höy­rys­täen peru­nat säi­lyt­ti­vät suu­rim­man ami­no­hap­po­pi­toi­suu­den. Tut­ki­muk­sen teh­neen Austra­lian neuropsykoterapiakeskuksen[Alkuperäiskielinen nimi on The Austra­lian Cent­re of Neu­rop­sycot­he­ra­py.] joh­ta­jan Rod Mark­hamin mukaan par­haan hyö­dyn sero­to­nii­ni­ta­so­ja kohot­ta­vas­ta tryptofaanista[Kuten folaat­ti edel­lä; alku­pe­räis­kie­li­nen sana täs­sä oli tryp­top­han.] saa, kun syö höy­rys­tet­ty­jä peru­noi­ta kol­me tun­tia pro­teii­ni­pi­toi­sen päi­väl­li­sen jäkeen. “Jos ihmi­set ulkoi­le­vat, saa­vat tar­peek­si kir­kas­ta valoa päi­väl­lä, heil­lä on hyvä sosi­aa­li­nen ver­kos­to ja he saa­vat tar­peel­li­set ravin­toai­neet, he voi­si­vat ehkä jopa koko­naan luo­pua masen­nus­lääk­keis­tä kuten Prozacis­ta”, hän sanoo. #

Masen­tu­neil­la on usein myös foo­li­ha­pon vajaus­ta ja hei­dän tuli­si syö­dä enem­män par­saa, punajuurikasta[Wtf? Mut­ta näin sen kone suo­men­si.], avo­ka­doa, kaa­lia, papu­ja, lins­siä ja appel­sii­ne­ja. Mag­ne­sium, jota on pinaa­tis­sa, suklaas­sa, oste­reis­sa ja jois­sain päh­ki­nöis­sä, saat­taa myös hel­pot­taa masen­nuk­sen oirei­ta vähen­tä­mäl­lä lihas­jän­ni­tys­tä, tut­ki­mus­kes­kuk­ses­ta ker­ro­taan. #

Masen­nus on täl­lä het­kel­lä vii­den­nek­si ylei­sin kuo­lin­syy ja vam­maut­ta­va teki­jä maa­il­man ter­veys­sää­tiön luku­jen perus­teel­la. Se on usein perin­nöl­lis­tä ja sitä esiin­tyy nai­sil­la kak­si ker­taa niin usein kuin mie­hil­lä. #

smh.com.au: Eating spuds could ligh­ten SAD win­ter blues
suo­men­nos ja sovel­lus omia­ni #

Mer­kil­lis­tä kyl­lä, en löy­dä Netis­tä mitään viit­tei­tä tuom­moi­sen tut­ki­mus­lai­tok­sen ole­mas­sao­los­ta, tämän saman, nyt jo joka puo­lel­la kai­ku­van uuti­sen lisäk­si. Yleen­sä niil­lä on sen­tään yhteys­tie­dot anta­va yhden sivun esi­te, joka pomp­paa lai­tok­sen nimel­lä teh­dyn haun tulos­lis­tan kär­keen. #

Minua myös ihme­tyt­tää tuo “kei­nol­la mil­lä hyvän­sä irti lääk­keis­tä” -asen­ne. Tuon jät­kän lausah­duk­sen perus­teel­la tun­tuu sil­tä, että tämän­kin ainut pää­mää­rä on tukea ihmis­ten halua kiel­tää ongel­man­sa sil­lä, että voi vaih­taa masen­nus­lääk­keen, jon­ka syö­mi­nen ei kuu­lu niin sano­tus­ti ter­veen ihmi­sen arkeen, sii­hen, että tekee asioi­ta, jois­ta jokai­nen peri­aat­tees­sa voi­si sii­hen kuu­lua, eli käve­lyyn ei-mihin­kään, höy­ry­tet­ty­jen peru­noi­den syö­mi­seen kol­me tun­tia päi­väl­li­sen jäl­keen ja kir­kas­va­lo­lam­pun ääres­sä kol­me tun­tia luke­mi­seen. Ikään kuin se sit­ten oli­si joten­kin yhden päi­vit­täi­sen napin syö­mis­tä luon­non­mu­kai­sem­pi tapa hoi­taa ilmiö­tä, joka alun alku­jaan­kin on Äiti Luon­non tyri­mäs­tä bioin­si­nöö­rin­työs­tä joh­tu­va. #

Avainsanat: masennus
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö