marginaali

“Voi paska, taas uusi pääjakso.”

#7729. Perjantai, 8. toukokuuta 2009 klo 17.45.10, kirjoittanut Jani.

Sikiö #

Olen päät­tä­nyt pitäy­tyä ven­la­fak­sii­nis­sa sen sivu­vai­ku­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta. Sen ver­ran hyvää se teki. Lää­kä­rin kans­sa sel­vi­tel­lään vie­lä, voi­si­ko sitä sivu­vai­ku­tus­ta hoi­taa erik­seen, mut­ta jos (ja veik­kaan että kun) ei voi, niin sit­ten täy­tyy vain elää sen kans­sa. #

[#] Hyvän ja huo­non mie­lia­la­lääk­keen, tai hyvän mie­lia­la­lääk­keen ja lume­lääk­keen eron voi­si ehkä minun koh­dal­la­ni hah­mo­tel­la sen mukaan, mil­lai­nen on reak­tio­ni sii­hen, että huo­maan sen vai­ku­tuk­sen. Eli sii­hen, kun hyvän, tasai­sen tuo­kion aika­na mie­lee­ni yhtäk­kiä juo­lah­taa, ettei­hän minul­la oikeas­ti ole mitään syy­tä näin itse­tyy­ty­väi­seen oloon. Huo­non lääk­keen kans­sa rea­goin sii­hen palaa­mal­la oloon, johon minul­la oikeas­ti on syy­tä. Hyvän lääk­keen — ven­la­fak­sii­ni on kai­kis­ta kokei­le­mis­ta­ni ensim­mäi­nen sel­lai­nen — kans­sa reak­tio on, että ja pas­kat sii­tä. Hyvän lääk­keen vai­ku­tuk­ses­sa on siis minul­le jotain saman­lais­ta kuin nousu­hu­ma­las­sa. #

Mikä ehkä selit­tää molem­min puo­lin suku­ra­sit­tee­na kul­ke­vaa alko­ho­lion­gel­ma­tai­pu­mus­ta. #

Yksin­ker­tais­tin tuos­sa edel­lä, kos­ka huo­ma­sin lause­ra­ken­teit­te­ni alka­van taas muo­dos­taa sel­lai­sia häk­ky­rä­väk­ky­röi­tä, ettei niis­tä mei­nan­nut ottaa tolk­kua. Eli ven­la­fak­sii­ni­han ei nyt kui­ten­kaan tämän perus­teel­la vie­lä ole minul­le mikään ihme­lää­ke, vaan tulee ottaa huo­mioon, että minul­la on poh­jal­la jo muu­ta­kin lää­ki­tys­tä. Toden­nä­köi­ses­ti siis se on tämä nykyi­nen cock­tail koko­nai­suu­des­saan, jon­ka ansio­ta parem­pi voin­ti­ni on. Voi olla, että sama vai­ku­tus oltai­siin saa­tu aikaan nykyis­tä isom­mal­la ven­la­fak­sii­nian­nok­sel­la yksi­nään, tai sit­ten ei. Joten­kin aina­kin minus­ta kui­ten­kin tun­tuu ilman mitään sen van­kem­pia todis­tei­ta kuin intui­tio, että ei. #

Se kyl­lä täy­tyy las­kea ven­la­fak­sii­nin eduk­si mui­hin sitä ennen kokei­le­mii­ni yhdis­tel­miin ver­rat­tu­na, että se vai­kut­ti pirun nopeas­ti: vii­kos­sa. Tuo­te­se­los­te ennus­ti kah­des­ta nel­jään viik­koa, muis­taak­se­ni muis­sa se alkoi vas­ta sii­tä nel­jäs­tä. Ja mui­ta kokeil­les­sa­ni en kah­den vii­kon kokei­lu­je­ni aika­na ennät­tä­nyt tun­tea mui­ta vai­ku­tuk­sia kuin sivu­vai­ku­tuk­sia. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]30.8. 10:57[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin vaikutuskappaleeseen.</edit
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Jossa menetän toivoni

#7610. Tiistai, 28. huhtikuuta 2009 klo 10.40.06, kirjoittanut Jani.

Mene­tän toi­vo­ni kes­ken ken­kien sol­mi­mi­sen. Mene­tän toi­vo­ni his­sis­sä mat­kal­la alas. Mat­kal­la kaup­paan mene­tän toi­vo­ni. #

Kau­pas­sa mene­tän toi­vo­ni, kun yri­tän teh­dä valin­to­ja. #

Mene­tän toi­vo­ni mat­kal­la kau­pas­ta kotiin, sekä his­sis­sä mat­kal­la ylös. #

Mene­tän toi­vo­ni las­kies­sa­ni ruo­ka­kas­sin jää­kaa­pin eteen. Kun olen saa­nut ruo­ka­kas­sin tyh­jen­net­tyä, mene­tän äkkiä toi­vo­ni. #

Istuu­dun koneen ääreen ja tar­kis­tan päi­vi­tyk­set. Nii­tä on vähän. Mene­tän toi­vo­ni. #

Ase­tun makuul­le­ni soh­val­le, ja sii­nä maa­tes­sa­ni mene­tän toi­vo­ni yhä uudes­taan. #

Lopul­ta en enää kes­tä, vaan nousen ylös. Ylös nous­tua­ni mene­tän toi­vo­ni. #

Mene­tet­tyä­ni toi­vo­ni mene­tän toi­vo­ni. #

Mene­tän toi­vo­ni, ja mene­tän toi­vo­ni. #

Mene­tän toi­vo­ni. #

Ursus melancholicus

#7413. Keskiviikko, 15. huhtikuuta 2009 klo 10.06.35, kirjoittanut Jani.

Jääkarhu #

Vii­me yönä näin unta, että pai­nin jää­kar­hun kans­sa. Jou­duin jos­tain syys­tä sen kyn­siin, ja tie­sin, että ainoa tapa sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä oli alis­tua koko­naan sen leik­ki­ka­luk­si eli antaa sen vään­nel­lä minua ihan miten sitä huvit­ti. Olin het­keä aiem­min näh­nyt jon­kun teke­vän niin huvin vuok­si ja sii­tä tie­sin tämän kei­non. Kar­hu puris­ti minut alleen maa­ta vas­ten ja otti pää­ni leu­ko­jen­sa väliin niin, että tun­sin sen läm­pi­män ja kos­tean hen­gi­tyk­sen naa­mal­la­ni. Sii­nä­kin yri­tin vain olla rau­hal­li­ses­ti ja liik­ku­mat­ta, huo­li­mat­ta ase­tel­man kuu­mot­ta­vuu­des­ta. #

Edel­li­sis­tä kar­hu-unis­ta onkin aikaa. Olen jo aikoi­na­ni pää­tel­lyt tuon eläi­men sym­bo­loi­van minul­le ahdis­ta­via asioi­ta. Täs­sä tämän­ker­tai­ses­sa se voi­si kyl­lä­kin olla myös masen­nuk­sen sym­bo­li pää­tel­len tuos­ta “ainoa kei­no sel­viy­tyä sii­tä hen­gis­sä on alis­tua sen rie­po­tel­ta­vak­si” -ideas­ta. Unes­sa meto­din tar­koi­tuk­se­na oli jäl­ji­tel­lä pen­nun käyt­täy­ty­mis­tä ja vedo­ta siten aikui­sen suo­je­lu­vais­toon, joka toi­mii sen leik­kies­sä pen­nun kans­sa. Todel­li­suu­des­sa­han jää­kar­hun­pen­nul­la ei ole mitään hen­gis­sä­sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia vie­raan aikui­sen kyn­sis­sä. #

Tosin Cal­ga­ryn yli­opis­ton jul­kai­sun mukaan on näkö­jään havait­tu aina­kin yksi tapaus, jos­sa koke­ma­ton jää­kar­hu­naa­ras adop­toi toi­sen yhtä koke­mat­to­man naa­raan yhden pen­nun kah­des­ta omas­taan sii­hen saak­ka koos­tu­neen pesu­een­sa jat­kok­si.A.E. Deroc­her, Ø. Wiig: “Obser­va­tion of Adop­tion in Polar Bears (Ursus mari­ti­mus)”; Arc­tic Vol. 52, No. 4 (jou­lu­kuu 1999). #

Mut­ta mil­lä ihmeen algo­rit­mil­lä Ksml.fissä skaa­la­taan nuo kuvat? Van­has-rie­pu­kin näyt­tää pik­se­löi­ty­mi­sen takia jol­tain örkil­tä. Siis jopa enem­män kuin taval­li­ses­ti. #

Vapise, Robin Cook!

#6708. Tiistai, 10. maaliskuuta 2009 klo 9.48.59, kirjoittanut Jani.

Mahallaan makaavan ihmisen paljas yläselkä hämyisässä valaistuksessa. #

Vii­me vii­kol­la hank­ki­ma­ni influens­sa ete­ni sun­nun­tai-ilta­na yskä­vai­hees­ta rään­vuo­to­vai­hee­seen. Eili­sil­ta­na nousi kuu­me oikein rysäyk­sel­lä. Nousin pei­ton alta ves­saan, ja siel­lä aloin yhtäk­kiä vapis­ta pahem­min kuin kos­kaan. Samaan sys­syyn mei­na­si tul­la oksen­nus­kin. Sän­kyyn palat­tua­ni piti vetää fleece­puse­ro ja toi­nen peit­to ylle ennen kuin täri­nä hel­pot­ti. #

Ja vain muu­ta­ma tun­ti sen jäl­keen kuu­me las­ki yhtä nopeas­ti kuin oli tul­lut­kin: piti muu­ta­man minuu­tin sisäl­lä tul­la ulos pei­tois­ta ja rii­sua sel­kä ihan pal­jaak­si ennen kuin tun­tui hyväl­tä. Tänä aamu­na voin­ti on kai­kin puo­lin pal­jon parem­pi kuin eilen, vaik­ka räkää vie­lä vähän valuu­kin. #

Muut lähi­pii­ris­sä tätä sai­ras­ta­neet ovat kuu­meil­leet enem­män ja oksen­te­lua­kin on ollut. Minul­la se oksen­nus jäi eilen­kin tule­mat­ta, ehkä kii­tos kak­sin­ker­tai­ses­ti pahoin­voin­tiin­kin tehoa­van lää­ki­tyk­sen: Wiki­pe­dian mukaan 5-HT3 sero­to­nii­ni­re­sep­to­rei­den sal­paa­mi­ses­ta mir­tat­sa­pii­nil­la “saat­taa olla hyö­tyä poti­lail­la, jot­ka kär­si­vät pahoin­voin­nis­ta”, ja lisäk­si tiet­tä­väs­ti yksi per­fe­nat­sii­nin var­si­nai­nen käyt­tö­ai­he on vai­kei­den pahoin­voin­ti- ja oksen­nus­ti­lo­jen (esi­mer­kik­si hype­re­me­sis gra­vi­da­rum, ras­kausok­sen­te­lu) ehkäi­sy ja hoi­to. Var­sin hyö­dyl­li­nen sat­tu­ma. #

Myyrän vimmalla

#6609. Torstai, 26. helmikuuta 2009 klo 15.01.57, kirjoittanut Jani.

Nuk­ku­maan­me­ne­mi­nen on taas masen­ta­vaa ja herää­mi­nen se vas­ta masen­ta­vaa onkin. Kak­si päi­vää on men­nyt taas ihan haas­kioon lii­kun­nan kan­nal­ta. Tänään sain sen­tään käy­tyä käve­le­mäs­sä. #

Näin kevyen­lii­ken­teen­väy­läl­lä has­sun myy­rän, joka minut näh­ty­ään yrit­ti kai­vau­tua äkkiä takai­sin kinok­seen. Kinos oli niin kova, että myy­rä­rie­vul­ta lop­pui puh­ti kes­ken ja se jäi sit­ten vain pyl­löt­tä­mään sii­hen kolon­sa suul­le, perä­pää ulko­na, kun menin ohi. #

Pai­kal­lis­tin vih­doin ja vii­mein sen Kel­jon Pris­man ves­san, jon­ka ole­mas­sao­los­ta kuu­lin exmel­tä mel­kein kak­si vuot­ta sit­ten. #