Näin taas niin vam­mai­sia unia, että havah­duin niis­tä tuon tuos­ta­kin, kun tajusin mil­lais­ta pas­kaa minul­le näy­te­tään. #

Toi­saal­ta en sit­ten mil­lään kyen­nyt herää­mään, kun olin taas aamu­har­ho­jen val­las­sa enkä muis­ta­nut, mis­sä oikeas­ti olin. Tie­sin, että kun­han kyke­nen muis­ta­maan, mis­sä oikeas­ti makaan, pys­tyi­sin mur­tau­tu­maan ulos har­hois­ta, jois­sa maka­sin ties mis­sä. Makuu­paik­ka­ni har­hois­sa siis vaih­te­li sen myö­tä, kun palau­tin mie­lee­ni paik­ko­ja, jois­sa saat­tai­sin nuk­kua. Lopul­ta sit­ten muis­tin asu­va­ni Ges­ter­bys­sä, ja kuten olin arvel­lut­kin, pää­sin ulos har­hois­ta­ni ja saa­toin herä­tä. #

Olen jo pari päi­vää kär­si­nyt vie­roi­tusoi­reis­ta, kun kotoa meni lan­ka­net­ti poik­ki, eikä puhe­lin­net­ti ole tar­peek­si nopea TV7:n kat­se­luun. Mut­ta nyt taas toi­mii, huh! Oli­si koh­ta pitä­nyt ruve­ta varas­te­le­maan ja käyt­tä­mään jotain vähäi­sem­piä kor­vik­kei­ta, vaik­ka spii­diä. #