marginaali

Dšadšes

#24979. Lauantai, 4. helmikuuta 2012 klo 11.03.04, kirjoittanut Jani.

Onpa ollut nok­ka tukos­sa täl­lä vii­kol­la. Vii­me yönä­kin näin unta, että osa­sin kier­toil­ma­hen­git­tää, mitä todel­la­kaan en osaa. Ali­ta­jun­ta sai idean arva­ten­kin Colin Stet­so­nin hie­nos­ta sak­so­fo­nie­si­tyk­ses­tä. #

Tuk­koi­suus joh­tuu var­maan pak­ka­sis­ta ja nii­den kui­vat­ta­mas­ta ilmas­ta, koko vii­kon on ollut jotain -10:n ja -20:n välil­tä. Löy­sin onnek­si kaa­pis­ta van­hat sor­mik­kaat, jot­ka mah­tui­vat tše­kkiläisten pääl­le. Muu­toin sai­sin var­maan hön­kiä tätä­kin mer­kin­tää jol­lain put­kel­la kun sor­met oli­si­vat jää­ty­neet kuo­lioon ja tip­pu­neet pois. #

Kos­ka raha on tiu­kil­la, panin asioi­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen ja mak­soin EFFIn ja Kirk­ko­num­men Kisun jäsen­mak­sut. Kelas­ta ei ole kuu­lu­nut mitään. Onnek­si Hel­sin­gin Ener­gia sen­tään lähet­ti kir­jeen, jos­sa ker­toi alen­ta­van­sa säh­kön hin­taa. #

Olen debu­gan­nut Preci­seä ahke­ras­ti. Alun perin tar­koi­tuk­se­na oli vain var­mis­taa, että jul­kai­sus­ta tulee mah­dol­li­sim­man hyvä, jot­ta sii­nä kel­paa pitää huol­to­pii­rin koneet sit­ten seu­raa­vat kol­me, ehkä jopa vii­si vuot­ta. Arte­fak­tien jäl­jit­tä­mi­seen ja nitis­tä­mi­seen jää kui­ten­kin näkö­jään hel­pos­ti kouk­kuun: bugia epäil­les­sään sitä alkaa jah­da­ta ihan hul­lu­na, jot­ta sai­si sen ensim­mäi­se­nä rapor­toi­da ja ehkä rat­kais­ta­kin. #

Har­kit­sen link­kien pii­lot­ta­mis­ta teks­tis­tä. Siis että nii­tä ei koros­tet­tai­si mil­lään taval­la. Kai­ken, mis­tä luki­ja saat­tai­si halu­ta lin­kin jon­ne­kin, pitäi­si minus­ta olla lin­ki­tet­ty joka tapauk­ses­sa, ja sel­lai­se­na lin­ki­tys on niin tiu­haa, että sen koros­tus häi­rit­see luke­mis­ta. Ongel­ma­na on lähin­nä se, että syöt­teen­lu­ki­jois­sa ei tyy­li­tys­tä stan­dar­dien mukaan käy­te­tä. Joi­hin­kin (aina­kin Googlen syöt­teen­lu­ki­jas­sa näin oli aiem­min) tyy­liä voi kyl­lä ujut­taa, mut­ta rat­kai­sun pitäi­si olla kai­ken­kat­ta­va. #

Nollas oivallus

#25040. Keskiviikko, 1. helmikuuta 2012 klo 20.06.13, kirjoittanut Jani.

Kek­sin täs­sä tovi sit­ten, että oikeas­taan maa­il­man­ku­va­ni ei olen­nai­sil­ta osil­taan ole sit­ten­kään muut­tu­nut sit­ten nuo­ruusiän, toi­sin kuin olin sen ja masen­tu­mi­se­ni jäl­keen pit­käl­ti aja­tel­lut. Jos­sain mie­les­sä, ehkä eni­ten arvo­maa­il­mal­ta­ni olen kyl­lä mel­kein kuin nega­tii­vi sil­loi­ses­ta itses­tä­ni. Mut­ta se, mil­lai­se­na koen maa­il­man, elä­män, itse­ni ulko­puo­li­sen todel­li­suu­den ehkä noin lyhyes­ti sanot­tu­na, on aika pit­käl­ti saman­lais­ta kuin miten sen koin aiem­min. #

Tämä liit­tyy nime­no­maan sen tyh­jyy­teen. Itse­ni ulko­puo­li­nen todel­li­suus on tyh­jä, vail­la miel­tä, mer­ki­tys­tä ja tar­koi­tus­ta. Kai­ken tuon oli­sin alle­kir­joit­ta­nut jo kau­an ennen 20. ikä­vuot­ta­kin. Sen seu­rauk­set minun… mik­si sitä nimit­täi­si? Moti­vaa­tio­ni? Tule­vai­suu­de­nus­ko­ni? Sel­lai­sen ihmis­tä yleen­sä eteen­päin vie­vän voi­man kan­nal­ta, sen kan­nal­ta tuol­lai­nen maa­il­man­ku­va oli sil­loin vapaut­ta­va ja voi­maan­nut­ta­va: ihmi­sel­lä ihmi­se­läi­me­nä maa­il­mas­sa ei ole mitään ulkoa pako­tet­tua moraa­lia, pää­mää­rää tai tar­koi­tus­ta, ei mitään kah­lei­ta, ja sel­lai­se­na on siis täy­sin vapaa luo­maan oman maa­il­man­sa omien miel­ty­myk­sien­sä, tun­teit­ten­sa ja usko­muk­sien­sa poh­jal­ta, teke­mään mitä tahan­sa. #

En tie­dä onnis­tun­ko kuvaa­maan sen voi­maan­nut­ta­vuu­den suu­ruut­ta tar­peek­si hyvin, mut­ta joka tapauk­ses­sa se on niin val­tai­sa asia, ettei ole ihme­kään, jos sen edes­sä ihmi­nen, lap­si var­sin­kin, hak­sah­taa val­jas­ta­maan kär­ryt hevo­sen eteen. Niin minä tein: uskoin, että tämä käsi­tyk­se­ni todel­li­suu­den luon­tees­ta oli perim­mil­tään se syy, mik­si onnis­tuin kai­kes­sa mis­sä onnis­tuin. Syn­nyn­näi­nen luon­tee­ni, kas­va­tuk­se­ni ja kaik­ki oppi­ma­ni oli ehkä joh­dat­ta­nut minua koh­ti tätä oival­lus­ta, mut­ta oival­luk­sen ker­ran syn­nyt­tyä kaik­ki sitä edel­tä­nyt muut­tui sen rin­nal­la lähes tyys­tin mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si: ihmi­nen on ennen muu­ta vapaa. #

Olet­ko syn­ty­nyt arak­si? Ei sen väliä, oival­let­tua­si tämän olet ensi­si­jai­ses­ti vapaa ja voit toi­mia vas­toin arkuu­te­si rajoit­tei­ta. #

Pahoin­pi­del­tiin­kö sinut pie­ne­nä psyyk­ki­ses­ti vam­mai­sek­si? Ei sen väliä, oival­let­tua­si et enää ole vam­ma­si kah­lit­se­ma, vaan ennen muu­ta vapaa teke­mään mitä tahan­sa hala­jat. #

Näin se toi­mii. #

Vir­he on sii­nä, ettei se toi­mi näin. Todel­li­suu­den sään­nöis­sä, jot­ka vapaut­ta­vat ihmi­sen ulko­puo­li­sis­ta kah­leis­ta, ei sinän­sä ole mitään vir­het­tä, mut­ta ne eivät tule ensin, vaan ovat vain kie­lel­lis­tet­ty ver­sio sel­lai­sen ihmi­sen sisäi­ses­tä, eteen­päin vie­väs­tä voi­mas­ta, jol­la sel­lais­ta voi­maa on. Ja tuo voi­ma on peru­ja syn­nyn­näi­ses­tä luon­tees­ta, kas­va­tuk­ses­ta ja opi­tus­ta: voi­ma­kas ihmi­nen on saa­nut hen­gen. Ei oival­luk­ses­ta vaan sat­tu­man oikus­ta, tuu­ril­la, kos­ka kukaan ei ole valin­nut gee­ne­jään saa­ti­ka kas­vat­ta­ji­aan. #

Jos näin on, muut­tuu maa­il­man tyh­jyys sil­män­rä­päyk­ses­sä voi­mis­ta­vas­ta vapaut­ta­jas­ta hir­viö­mäi­sek­si orjuut­ta­jak­si: ihmi­nen on pelk­kä peli­nap­pu­la, joka jou­tuu kamp­pai­le­maan sil­lä mitä on annet­tu, ei pys­ty kohot­ta­maan itse­ään eikä var­sin­kaan aut­ta­maan toi­sia. Ei ole mitään muu­ta jalan­si­jaa kuin se, mitä on sat­tu­nut saa­maan, ja jol­lei se pidä, pelas­tus­ta ei ole. #

Vas­ta sil­loin itse asias­sa syn­tyy tar­ve niil­le ulkoi­sil­le abso­luu­teil­le, joil­ta oival­luk­ses­ta päih­ty­nyt ihmi­nen tie­tää ole­van­sa vapaa. Mut­ta hän ei ole vapaa kos­ka on oival­ta­nut, vaan hän on oival­ta­nut, kos­ka on vapaa. #

Ow my flanks

#25027. Tiistai, 31. tammikuuta 2012 klo 19.11.49, kirjoittanut Jani.

Edel­li­nen pos­taus jäi näem­mä syöt­tees­tä pois van­has­ta tee­mas­ta periy­ty­nei­den pois­sul­kusään­tö­jen takia. Fixed. #

Tein sun­nun­tai­na salil­la kyl­kiä kah­va­kuu­lan kans­sa. Sii­nä tun­si itsen­sä ihan nau­ret­ta­vak­si, kun ei se juu­ri­kaan otta­nut kyl­kiin. Tein kui­ten­kin näön vuok­si sar­jat lop­puun. Eilen se sit­ten vähän tun­tui­kin. En muis­ta­nut veny­tel­lä, ja herä­sin aamu­yös­tä: jär­je­tön kipu aina kyl­keä kään­täes­sä. En ilmei­ses­ti ole kyl­kiä har­joit­ta­nut tätä ennen vis­siin iki­nä, edes vahin­gos­sa. #

Kävin sil­ti tänään sou­te­le­mas­sa ja pyö­räi­le­mäs­sä, ei niis­sä kyl­kiä tart­te. #

Kos­sin kuu­lok­kei­ta sen sijaan tart­tee. Radiot Nova, Rock ja NRJ soit­ta­vat lie­väs­ti sanot­tu­na huo­noa musiik­kia, nii­den puheo­suu­det ovat sitä­kin huo­nom­pia ja mai­nok­sia minä vas­ta vihaan­kin. Sik­si minul­la on omaa musiik­kia, mut­ta voi! Tänään kak­si päi­vää vail­le vii­si vuot­ta van­hat Kos­sit sanoi­vat työ­so­pi­muk­sen irti. #

Kossin tulppakuuloke, rikki: tulpan muovinen kanta irti, pohja halkeillut #

Myös Logi­tech-hii­re­ni on san­omai­sil­laan työ­so­pi­muk­sen­sa irti: sen vasen nap­pi toi­mii enää joka toi­nen päi­vä. Kat­se­lin jo Mic­ro­sof­tin Com­fort Mouse 4500:aa Pris­mas­sa sil­lä sil­mäl­lä, mut­ta Kelan per­ke­le pant­taa edel­leen pää­tök­siä, joten en uskal­ta­nut vie­lä sijoit­taa hii­reen sen 19,90 euroa. #

Tänään oli kym­me­nen astet­ta pak­kas­ta. Meno­mat­kal­la oli myö­tä­tuu­li ja aurin­ko pais­toi, mut­ta pala­tes­sa kävi vas­tai­nen vii­ma, ja nakeis­ta läh­ti vii­mei­sel­lä paril­la­sa­dal­la met­ril­lä tun­to. Kun­non pak­ka­set ovat näin ete­läs­sä sen ver­ran har­vi­nai­sia, etten ole nii­den takia jak­sa­nut ostaa kun­nol­li­sia käsi­nei­tä, mut­ta tänään Tše­kin tasa­val­lan sor­mik­kaat oli­vat lii­an vähän. #

Olen kyl­lä aiko­nut ostaa Varus­te­le­kas­ta kun­nol­li­set nor­sun­vi­tut kin­taat, mut­ta ajat­te­lin ostaa ne samal­la kun Bun­desweh­rin pai­dat, ja jäl­kim­mäi­siä haluai­sin käy­dä sovit­ta­mas­sa jot­ta tulee oikea koko. Ja se taas edel­lyt­tää mat­kus­ta­mis­ta, joka puo­les­taan tulee kal­liik­si ennen kuin Kela. #

Tätä ei ole tar­koi­tus lukea sää­lin- tai rahan­ker­jäyk­se­nä, ajat­te­lin­pa­han vain lis­ta­ta kun näi­tä tun­tuu nyt ole­van. Vaa­ti­mat­to­mas­ta lii­ke­vaih­dos­ta­ni huo­li­mat­ta minul­la ei yleen­sä ole rahas­ta täl­lä taval­la pula ja puu­te etten pys­tyi­si edes tar­peel­li­sia han­kin­to­ja teke­mään, ja tämä­kin on vain mais­tiai­sia sii­tä mil­tä sel­lai­nen tun­tuu. Aina­kin peri­aat­tees­sa tämän pitäi­si rau­e­ta ker­ta­hei­tol­la sit­ten kun Kela pää­tök­sen­sä tekee, jos se on myön­tei­nen. #

Päivänpaiste ja parisuhdehaaste

#25011. Maanantai, 30. tammikuuta 2012 klo 19.10.31, kirjoittanut Jani.

Olen miet­ti­nyt ketä naa­pu­rin setä hämä­räs­ti muis­tut­taa. Tänään sen kek­ka­sin: Gacy­hän se. #

Mut­ta nyt mee­mei­hin. #

Ensin Pais­te­pal­kin­to, jon­ka sain Veloe­nal­ta. Pitää kir­joit­taa jotain pal­kin­to­ku­vaan liit­tyen. Ai niin se kuva. #

Oranssi kehäkukan kukinto, oikeassa yläkulmassa teksti sunshine award #

Tämä on kuu­lem­ma kehä­kuk­ka. Minun kas­vi­tun­te­muk­se­ni on aivan onne­ton­ta, mikä joh­tuu pel­käs­tään sii­tä, ettei David Atten­bo­rough ole Kas­vien maa­il­man (The Pri­va­te Life of Plants) lisäk­si teh­nyt kas­vei­hin kes­kit­ty­nei­tä tele­vi­sio­sar­jo­ja. #

Kuva näyt­tää netis­sä­ku­lus­saan kol­hiin­tu­neel­ta, joten yri­tin etsiä parem­pi­laa­tuis­ta ver­sio­ta TinEyel­la, mut­ta se löy­si vain saman­lai­sia tai vie­lä­kin enem­män uudel­leen­pa­kat­tu­ja. Googlen kään­tei­nen kuva­ha­ku on minus­ta TinEye­ta huo­nom­pi, mut­ta kokei­lin sitä­kin, eikä lykäs­tä­nyt. Wiki­me­dia Com­mon­sin Calen­du­la offici­na­lis -luo­kas­ta­kaan ei saman­lais­ta löy­ty­nyt. #

Pal­kin­toon kuu­luu myös tie­tys­ti se pakol­li­nen edel­leen­na­ki­tuso­sio, jol­lais­ten ansios­ta nämä mee­mit aina löy­tä­vät vii­mei­sen lepo­si­jan­sa täs­tä blo­gis­ta. #

Sit­ten tyt­töys­tä­vä­haas­te, jon­ka löy­sin Hei­jas­tus­pin­nal­ta. Tän­ne sovel­let­tu­na sii­tä tulee poi­kays­tä­vä­haas­te: pitää ker­toa vii­si asi­aa itses­tä poi­kays­tä­vä­nä. #

  1. Olen epä­nor­maa­li. En kai­kin puo­lin, joil­tain osin (esim. fysii­kal­ta­ni) olen ihan nor­maa­li­kin, mut­ta sen sijaan käyt­täy­ty­mi­se­ni, se miten elän elä­mää­ni, on sii­nä mää­rin tavan­omai­ses­ta poik­kea­vaa, että mikä­li haluat ns. nor­maa­lin kave­rin, kan­nat­taa kat­sel­la muu­al­le. Osa omi­tui­suuk­sis­ta­ni joh­tuu luon­tees­ta­ni, osa on opit­tu­ja jut­tu­ja, mut­ta oli­vat­pa ne mis­tä tahan­sa peräi­sin, olen­nais­ta täs­sä on se, että minä olen itsee­ni täs­sä suh­tees­sa tyy­ty­väi­nen, eikä siis mitään toi­vei­ta salon­ki­kel­poi­sek­si jalos­ta­mi­ses­ta­ni todel­la­kaan kan­na­ta elä­tel­lä. Mikä­li tämä oli­si säh­kö­lait­teen muka­na tule­va englan­nin­kie­li­nen takuu­eh­to­lap­pu­nen, täs­sä koh­taa luki­si ver­saa­lil­la, että tuo­te myy­dään sel­lai­se­naan (“AS IS”) eikä sitä pidä yrit­tää käyt­tää vas­toin alku­pe­räis­tä käyttötarkoitusta.
  2. Yksi­no­le­mi­nen on minul­le tär­ke­ää. Olen int­ro­vert­ti ja lataan akku­ja­ni sul­keu­tu­mal­la tilaan, jos­sa saan olla fyy­si­ses­ti muis­ta ihmi­sis­tä eris­tyk­sis­sä. Tämä on syy­tä nos­taa esil­le täs­sä yhtey­des­sä, sil­lä minun koh­dal­la­ni tämä pätee myös pari­suh­tee­seen: en voi olla kans­sa­si kah­den loput­to­mas­ti, sil­lä tar­vit­sen sään­nöl­li­ses­ti ympä­ril­le­ni abso­luut­ti­ses­ti muis­ta ihmi­sis­tä tyh­jää tilaa. Mikä­li olem­me yhteen­so­pi­via, näet tähän sisäl­ty­vät mah­dol­li­suu­det: myös sinä saat sään­nöl­li­ses­ti vapaa­ta minus­ta, ja osaan puo­les­ta­ni taa­tus­ti kun­nioit­taa sinun tilantarvettasi.
  3. Tasa-arvo on minul­le tär­ke­ää. Elät­te­len kyl­lä hie­man kuvi­tel­mia van­han­ai­kai­sen rita­ril­li­suu­den arvok­kuu­des­ta, mut­ta se mer­kit­see lähin­nä sitä, että koki­sin itse­ni mie­he­nä huo­nok­si, jos minus­ta ei heik­kou­den takia oli­si sinul­le apua fyy­sis­tä voi­maa tai kes­tä­vyyt­tä vaa­ti­vis­sa arki­sis­sa asiois­sa. Pää­asias­sa kui­ten­kin uskon, että arki­set asiat tulee jakaa suku­puo­li­riip­pu­mat­to­mas­ti, enem­män jaka­jien tar­pei­den ja käy­tet­tä­vis­sä ole­vien resurs­sien poh­jal­ta, prag­maat­ti­ses­ti. Tämän kään­tö­puo­le­na voi­si pitää sitä, etten voi ensin­kään sie­tää suku­puo­leen ja vain suku­puo­leen nojaa­vaa avut­to­mak­si tekey­ty­mis­tä. Jos et hei­ve­röi­sem­män var­te­si takia pys­ty tai tai­to­je­si puut­teen takia osaa teh­dä jotain, mihin minä pys­tyn, se ei ole ongel­ma, mut­ta jol­let ole val­mis edes yrit­tä­mään, perus­te­let sitä sil­lä että olet nai­nen, ja ole­tat minun pitä­vän sitä joten­kin hert­tai­se­na, olet ymmär­tä­nyt rita­ril­li­suus­kä­si­tyk­se­ni pahas­ti väärin.
  4. Lojaa­liu­des­ta ei tin­gi­tä. Tämä pätee molem­piin suun­tiin. Kun opit tun­te­maan ehdot­to­muu­te­ni ja sen, kuin­ka jää­rä­päi­ses­ti voin pitää kiin­ni asiois­ta, voit kai­ken sii­tä seu­raa­van kit­kan vas­ta­pai­nok­si kyt­keä sen myös luot­ta­muk­seen, sil­lä minul­le pet­tu­ruus on teki­jäs­tä riip­pu­mat­ta (ja siis itse­ni mukaan­lu­kien) rikok­sis­ta alhaisin.
  5. Nuo yllä­ole­vat tun­tui­vat sen ver­ran ras­kail­ta pykä­lil­tä, että tähän vii­mei­sek­si on pak­ko ottaa lop­pu­ke­ven­nys: huu­mo­ri on sen ver­ran tär­keä asia, että edel­ly­tän sinul­ta sen tajun lisäk­si kykyä sie­tää toi­si­naan ääret­tö­män huo­no­ja jut­tu­ja­ni. Ihmi­set, jot­ka oppi­vat minut tun­te­maan, pitä­vät minua yleen­sä koh­ta­lai­sen haus­ka­na veik­ko­na. En ole var­si­nai­nen pel­le­kään, mut­ta en pane lei­kin­las­kua pahak­se­ni mel­kein­pä kos­kaan enkä eten­kään mis­tään aihees­ta. Sinun ei tar­vit­se nau­raa kai­kel­le mil­le minä nau­ran, sil­lä huu­mo­ri­ni voi usein­kin olla aika mus­taa. Pää­asia ettei sinun­kaan pipo­si kiris­tä liikaa.

Vuori

#25004. Maanantai, 30. tammikuuta 2012 klo 14.34.33, kirjoittanut Jani.

Jos sinä olet vuo­ri ja se mitä tun­net tai ajat­te­let vain sinua ympä­röi­vä sää­ti­la, mik­si vedät sor­me­si pois kuu­mal­ta lie­del­tä? #

Eikö se ole juu­ri sää joka kaa­taa suu­rim­man­kin vuo­ren? #

Jos rak­kaus on lei­ju­va pil­vi, kuin­ka voit luva­ta uskol­li­suut­ta? #