Opin tänään käyt­tä­mään puhe­li­men kai­u­tin­toi­min­toa. Herä­sin aamul­la puhe­luun, ja kun sen pää­tyt­tyä yri­tin kat­kais­ta lin­jan, tulin vahin­gos­sa pai­na­neek­si kai­u­tin­näp­päin­tä. Yhä unen­pöp­pe­röi­se­nä ihmet­te­lin kot­va­sen, että mitä tapah­tui, kun puhe­lu ei kat­ken­nut­kaan vaan jat­kui entis­tä kova­ää­ni­sem­pä­nä (ba-dum tss!). Sit­ten olin päi­väl­lä juu­ri saa­nut par­ta­vaah­don levi­tet­tyä naa­maa­ni, kun puhe­lin soi. Ihmis­la­jin ikiai­kai­nen asso­si­aa­tion sala­ma lei­mah­ti, otin puhe­lun kai­ut­ti­meen. #

Olen myös täs­sä vas­ti­kään vii­mein oppi­nut sol­mi­maan ban­da­nan kun­nol­la sel­lai­ses­ta kää­piö­ko­koi­ses­ta neliös­tä, jol­lai­si­na useim­mat pää­hui­vit kau­pois­sa jos­tain syys­tä myy­dään. #

Olin aiko­nut soi­tel­la Kelaan vas­ta ensi vii­kol­la, mut­ta kun se tuli tänään mie­leen ja alkoi tie­tys­ti heti ahdis­taa, soi­tin sin­ne saman tien. Eihän siel­tä tie­ten­kään osat­tu mitään sel­lais­ta kun­tou­tus­tu­ke­ni tilan­tees­ta ker­toa mitä en oli­si jo itse saa­nut verk­ko­pal­ve­lus­ta sel­vil­le (“hake­mus saa­pu­nut”), mut­ta tulin­pa­han samal­la kysy­neek­si asu­mis­tuen jat­ka­mi­ses­ta. Kuu­lem­ma sitä­kään ei tar­vit­se itse hakea, vaan se tulee auto­maat­ti­ses­ti sit­ten jos kun­tou­tus­tu­ki­kin myön­ne­tään. Näin se on tiet­ty tähän asti­kin toi­mi­nut, nyt en vain sit­ten muis­ta­nut sitä. Aiem­min sitä ei ole tar­vin­nut­kaan muis­taa, kun kun­tou­tus­tuen jat­ko on haet­tu hyvis­sä ajoin ennen enti­sen jak­son päät­ty­mis­tä. #

Olin näp­päil­lyt Kelan nume­ros­ta kol­me ensim­mäis­tä nume­roa, kun puhe­li­me­ni soi. Enää en ollut unen­pöp­pe­röi­se­nä sii­nä vai­hees­sa, mut­ta olin kyl­lä taas sii­nä het­ken häm­men­nyk­sis­sä tapah­tu­vas­ta. Eli­sa siel­tä soit­ti vii­mein uudes­taan sii­tä Sau­na­lah­ti-laa­ja­kais­ta-asiak­kai­den tar­jouk­ses­ta, mut­ta minä­hän olin jo jou­lu­na nos­ta­nut net­ti­ni nopeu­den 20 megaan, ja se tar­jous kos­ki kymp­pi­me­gai­sia, joten se kui­vui sit­ten kokoon. En nyt tie­dä oli­ko se sit­ten lopul­ta onnen- vai epä­on­nen­pot­ku, että se ensim­mäi­nen puhe­lu samas­ta asias­ta vii­me vuon­na kat­ke­si, eli että oli­sin­ko sii­nä tapauk­ses­sa enää voi­nut jäl­ki­kä­teen päi­vit­tää paket­ti­tar­jouk­see­ni kuu­lu­neen kymp­pi­me­gai­sen laa­ja­kais­tan pari­kymp­pi­sek­si, vai oli­si­ko paket­ti sii­nä tapauk­ses­sa pur­kau­tu­nut ja minul­le jää­nyt mobii­li­liit­ty­mäk­si joku kal­lis, jon­ka hitaut­ta­mi­nen enti­sel­leen oli­si ker­ta­mak­sa­nut yli­mää­räis­tä. #