Kaik­kein suu­rim­mal­la läm­möl­lä ja ylpey­del­lä minä muis­te­len mar­gi­naa­lin, tai vie­lä sil­loin Sini­sen kir­jan mar­gi­naa­lin nii­tä teks­te­jä, jois­sa otin läh­tö­koh­dak­se­ni kaik­kein arki­sim­man koke­mus­pii­ri­ni, pureu­tuen syväl­le kiin­ni sii­hen ja eri­tyi­ses­ti sen minus­sa herät­tä­miin aja­tuk­siin. Toi­si­naan kuvai­lin nii­tä ele­ment­te­jä sel­lai­si­naan, toi­si­naan hämär­sin nii­tä tahal­li­ses­ti — en niin­kään sik­si, että oli­sin pelän­nyt jon­kun tun­nis­ta­van itse­ni tai minut, vaan vain niin teke­mi­sen ilos­ta. #

Jos­sain mat­kan var­rel­la minä kui­ten­kin eksyin täs­tä alku­pe­räi­ses­tä tavoit­tees­ta­ni. Tois­ten kir­joit­ta­jien aja­tuk­sia minä kyl­lä tuon oman arjen­ku­vauk­se­ni lisäk­si pyö­rit­te­lin alus­ta asti, ja olin myös tie­toi­nen ver­kon (yhä vie­lä­kin) var­sin hau­raas­ta sanan­va­paus­ti­lan­tees­ta. Mut­ta vähi­tel­len poli­tiik­ka ja sii­tä pur­naus alkoi­vat saa­da yhä enem­män jalan­si­jaa, kun­nes huo­ma­sin, että olen yksi har­vois­ta näi­tä omas­ta mie­les­tä­ni poliit­ti­ses­ti tär­kei­tä asioi­ta edes jota­kuin­kin aktii­vi­ses­ti käsit­te­le­vis­tä suo­ma­lais­blo­gaa­jis­ta. #

Nyt uskon, että tämä vas­tuu, jon­ka itse itsel­le­ni näis­tä asiois­ta otin, oli se, mikä söi lop­puun alku­pe­räi­sen into­ni. Arjes­ta kir­joit­ta­mi­nen enti­seen tapaan tun­tui sil­tä, että haas­ka­sin tär­kei­tä kir­joi­tus­voi­mia­ni, jot­ka oli­sin voi­nut käyt­tää poli­ti­koin­tiin. #

Ei pidä käsit­tää vää­rin; minä olen poliit­ti­nen, enkä kos­kaan masi­noi­nut tääl­lä asioi­ta, joi­den tär­key­teen en oli­si oikeas­ti usko­nut. Minun pääs­sä­ni on kui­ten­kin jo vuo­si­kau­det ollut sel­lai­nen vam­ma, että minä en pys­ty teke­mään mitään sel­lais­ta, joka voi­tai­siin näh­dä eduk­se­ni. Jos teen vähän­kään kau­em­min jotain, mitä vaik­ka­pa vain itse pidän hyö­dyl­li­se­nä ja tär­keä­nä, pääs­sä­ni alkaa nap­sua. Sit­ten minun on vain yksin­ker­tai­ses­ti pak­ko lopet­taa, kos­ka en enää pys­ty. #

Tilan­ne ei kui­ten­kaan ole niin synk­kä kuin mil­tä se ehkä näyt­tää. Minä en nimit­täin mis­sään vai­hees­sa muis­ta koke­nee­ni alku­pe­räi­sen pää­tar­koi­tuk­se­ni mukais­ta arjen­ku­vaus­ta ras­kaa­na. Päin­vas­toin aja­tus sii­tä ja sen mah­ta­vuu­des­ta ilmiö­nä, ei vain omal­la koh­dal­la­ni vaan yleen­sä, tun­tuu minus­ta vie­lä­kin pel­käs­tään sykäh­dyt­tä­väl­tä. Tämä sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että pidän sitä jopa tuo­ta poli­ti­koin­tia­kin tär­keäm­pä­nä. Älkää vain juma­lan nimes­sä pal­jas­ta­ko minul­le, että pidän! #

[#] Olen jon­kin ver­ran har­kin­nut palaa­va­ni arjen­ku­vauk­sen pariin eri medias­sa. Esi­mer­kik­si aja­tus pio­nee­ri­työs­tä suo­ma­lai­se­na flo­gaa­ja­na (Free­net-blo­gaa­ja­na) vie­hät­ti minua jon­kin aikaa kovas­ti. Sit­ten aloin ulko­mais­ten esi­merk­kien innoit­ta­ma­na suun­ni­tel­la video­lo­gaa­mis­ta. Sii­nä on kui­ten­kin se ongel­ma, että minä en ole haus­ka ja suju­va puhu­ja niin kuin vaik­ka­pa Phi­lip DeFranco. Kukaan ei saa mitään sel­vää minun muti­nois­ta­ni. Eikä minul­la ole suloi­sia lap­sia joi­den kans­sa peu­ha­ta kame­ran edes­sä, niin kuin Shaycar­lil­la. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]17.8.2008 9:16[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin vii­mei­seen kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #