Mat­kal­la poh­joi­sel­le koti­paik­ka­kun­nal­leen hil­jai­nen nuo­ru­kai­nen sai Oulus­sa vie­reen­sä lähes täy­del­li­sen vas­ta­koh­tan­sa: mie­hen har­hai­le­vas­ti kat­se­le­via, sini­siä sil­miä peit­tä­neet luo­met ker­toi­vat ele­tys­tä elä­mäs­tä, ja sii­tä samas­ta elä­mäs­tä tari­noi­mal­la viih­dyt­ti hän mat­ka­kump­pa­ni­aan Kemiin saak­ka. #

Mies oli aikoi­naan pääs­syt Ali­bin kan­teen ammus­kel­tu­aan erääl­lä lap­pi­lai­sel­la paik­ka­kun­nal­la polii­se­ja koh­ti ja saa­tu­aan itse luo­te­ja nah­kaan­sa näi­den vas­ta­tes­sa tuleen. Todis­teek­si mat­ka­lai­nen sai näh­dä luo­tien sisään­me­no­rei’is­tä mie­hen ala­var­ta­loon jää­neet jäl­jet. Samal­la esi­tel­tiin myös navan ylä­puo­lel­ta var­ta­loon kah­vaa myö­ten erääs­sä toi­ses­sa väli­koh­tauk­ses­sa vii­me juhan­nuk­se­na upon­neen veit­sen jät­tä­mä arpi. Kak­si vuot­ta ker­toi mies vapau­des­ta nyt naut­ti­neen­sa seit­se­män vuot­ta elä­mäs­tään van­ki­las­sa vie­tet­ty­ään. #

Mies­tä tovin tark­kail­tu­aan nuo­ru­kai­nen alkoi hil­jaa mie­les­sään miet­tiä edel­tä­vät­kö vai­kea kes­kit­ty­mis­häi­riö ja kyvyt­tö­myys arvioi­da mui­den ihmis­ten tun­ne­reak­tioi­ta aina käyt­täy­ty­mis­tä, jol­lais­ta yhteis­kun­ta ei suvait­se. Hän miet­ti myös, että mik­si juu­ri näis­tä ongel­mis­ta kär­si­vät yksi­löt tun­tu­vat sopeu­tu­van Suo­men armei­jaan parem­min kuin muut, ja mitä se mah­dol­li­ses­ti ker­too armei­jas­sa har­joi­te­tuis­ta kas­va­tus­me­ne­tel­mis­tä ja nii­den vai­ku­tuk­sis­ta ihmi­siin, joi­den käyt­täy­ty­mi­nen ei läh­tö­koh­tai­ses­ti ole ran­gais­ta­vaa. #

Armei­jas­sa he oli­vat nimit­täin sat­tu­mal­ta pal­vel­leet samas­sa yksi­kös­sä vain muu­ta­man vuo­den ero­tuk­sel­la, ja sii­tä oli­si luul­ta­vas­ti riit­tä­nyt pal­jon­kin yhteis­tä jutun­juur­ta, mikä­li nuo­ru­kai­nen oli­si avan­nut suun­sa sen pal­jas­taak­seen. Taval­li­seen tapaan­sa hän ei kui­ten­kaan puhu­nut juu­ri mitään, vas­tai­li kor­kein­taan yhdel­lä tai kah­del­la sanal­la. Hil­jai­nen vas­taan­ot­to ei kui­ten­kaan vai­kut­ta­nut ker­ron­taan, vaan mies puhui lähes tau­koa­mat­ta koko mat­kan, ja kiit­te­li­pä lin­ja-autos­ta nous­tes­saan vie­lä jut­tuseu­ras­ta­kin. #

Aika veli­kul­tia. #