Mis­tä te ihmi­set saat­te iloa elä­mään­ne? Tai ei niin­kään iloa kuin mie­li­hy­vän tun­net­ta? Kun minä mie­tin taas tänä päi­vä­nä, että minä en saa sitä oikein mis­tään. Aina­kaan minä en saa sitä sem­moi­sis­ta asiois­ta, jois­ta useim­mat sitä tun­tu­vat saa­van. Siis kun minä en juo, enkä minä pol­ta, enkä minä tee oikein mitään muu­ta­kaan täm­möi­siä taval­li­sim­pia jut­tu­ja. Kah­vin­juo­mi­sen­kin­han minä hei­tin pois. Mik­si­kö? No minä­pä seli­tän: sik­si, kun minä etsin sel­lais­ta puh­das­ta mie­li­hy­vää, eli sel­lais­ta, jos­ta ei oli­si samal­la mitään ikä­viä hait­ta­vai­ku­tuk­sia. #

Juo­mi­sen ja tupa­koi­mi­sen hai­tat nyt ovat ylei­ses­ti tun­ne­tut. Kah­vin­juo­mi­ses­ta minul­le tuli pää­ki­pua ja var­mas­ti osa aiem­min niin usein kär­si­mis­tä­ni vat­sa­ki­vuis­ta­kin oli sen ansio­ta. Ylen­syö­mis­tä­ni­kin vihaan täs­tä syys­tä: sen jäl­keen on fyy­si­ses­ti­kin hie­man epä­miel­lyt­tä­vä olo ja mäs­säi­lyl­lä­hän on pitem­piai­kai­set, tun­ne­tut seu­rauk­sen­sa (kutis­tus­hiuk­kas­ten imey­ty­mi­nen vaat­tei­siin ja sii­tä joh­tu­va itse­tun­non maha­las­ku). #

Tähän men­nes­sä olen tänä päi­vä­nä kek­si­nyt kol­me asi­aa, jois­ta saan puh­das­ta mie­li­hy­vän tun­net­ta. #

Yksi ovat eläi­met. Mit­kään ötö­kät eivät tie­ten­kään, mut­ta siis ne, joi­ta taval­li­sim­min eläi­mi­nä ajat­te­lem­me, eli kar­vai­set nisäk­käät (via Kis­sa­pe­su­la). Sil­loin, kun nii­tä näkee tou­huis­saan, elä­mäs­sä elä­mään­sä kui­ten­kaan elä­mät­tä sitä, ole­mas­sa ole­mat­ta todel­la ole­mas­sa, vai­vat­to­mas­ti. #

Toi­nen ovat lap­set. Pie­nis­tä vau­vois­ta alkaen, se sel­lai­nen viat­to­muus ja elä­mä­tön, ole­mas­sao­le­ma­ton ole­mas­sao­lo, joka lap­sis­sa on eläin­ten kal­tais­ta ja niin suun­nat­to­man vetoa­vaa, puh­das­ta hyvää. #

Tähän men­nes­sä lis­ta­ni kuu­los­taa vie­lä “näi­hin sekaan­tu­mi­ses­ta häk­ki hei­lah­taa” -lis­tal­ta, mut­ta älkää­pä nyt hätäil­kö. #

Kol­mas on nau­ru. Har­mik­se­ni huu­mo­rin­ta­ju­ni on kui­ten­kin mel­ko ron­ke­li, enkä esi­mer­kik­si huu­mo­ri­blo­geis­ta ole Vt:n tuo­tos­ten lisäk­si kyen­nyt otta­maan mui­ta omak­se­ni. Nau­tin har­voin haus­kak­si tar­koi­te­tuil­le jutuil­le aidos­ti (mut­ta nau­ran usein sosi­aa­lis­ta nau­rua ole­mat­ta aidos­ti huvit­tu­nut). Stu­dio Jul­ma­hu­vi oli sikä­li poik­keuk­sel­lis­ta tv-huu­mo­ria, että pidin sii­tä ihan oikeas­ti. Enem­män nau­tin sel­lai­ses­ta huu­mo­ris­ta, joka on kät­ket­ty vaka­vien asioi­den sekaan, kuten vaik­ka­pa Bret­tin suu­reel­li­sis­ta Hol­mes-eleis­tä. Toi­saal­ta huu­mo­rin­ta­ju­ni on usein­kin sadis­ti­nen ja sik­si pidän myös idioot­tien itsen­sä­te­lo­mis­vi­deois­ta. #

Kaik­kein eni­ten nau­tin tie­tys­ti näi­den asioi­den yhdis­tel­mis­tä, kuten vaik­ka­pa kar­hun­pen­nus­ta, joka Ava­ras­sa luon­nos­sa haas­taa puo­lu­kan­var­vun voi­mien­mit­te­löön ja hävi­ää muk­sah­taen kuo­nol­leen. Har­voin nau­ran niin makeas­ti tääl­lä yksik­se­ni kuin eläi­men­pen­tu­jen kom­mel­luk­sia tele­vi­sios­ta näh­des­sä­ni! Tai sit­ten esi­mer­kik­si vau­vas­ta, joka koh­taa kar­hun ja… ei, tämä jut­tu pitää­kin ilmi­sel­väs­ti jät­tää Vt:n ker­rot­ta­vak­si. #

Mut­ta se point­ti oli… ööh… #

Että puh­das­ta hyvää on niin vähän. #

Ostin housut. Tar­kem­min sanot­tu­na James-merk­ki­set far­kut. Eivät ehkä­pä komeim­mat kos­kaan osta­ma­ni far­kut, mut­ta enää minä en suos­tu rusen­ta­maan pal­le­ja­ni etu­muk­ses­ta lii­an kit­sais­sa housuis­sa vain jot­ta jon­kun mie­lik­si pul­lot­tai­si muka­vas­ti sopi­vis­ta pai­kois­ta. Ei se ole hete­ro­mie­hen hom­maa sel­lai­nen. #

Van­hat far­kut eivät kah­den vuo­den aika­na lakan­neet kutis­tu­mas­ta vyö­tä­rön koh­dal­ta pesus­sa. Toi­vot­ta­vas­ti nämä uudet käy­vät jonain päi­vä­nä sil­tä osin lii­an suu­rik­si. #

Toi­voi­sin voi­va­ni teh­dä jotain ikä­väs­sä tilan­tees­sa ole­van Veloe­nan olon paran­ta­mi­sek­si, ja mitä ali­ta­jun­ta­ni tekee? Näyt­tää minul­le unen, jos­sa Veloe­na on tul­lut yök­si ja aamul­la menen kur­kis­ta­maan oven­raos­ta, ja hän kat­se­lee minua vuo­teel­taan ilmei­sen piit­taa­mat­to­ma­na sii­tä, että hänen toi­nen rin­tan­sa on pal­jas­tu­nut pei­ton alta ja minä jou­dun pin­nis­te­le­mään kes­kit­ty­mis­tä­ni saa­dak­se­ni pide­tyk­si kat­see­ni hänen kas­vois­saan ja tees­ken­nel­läk­se­ni kyke­ne­vä­ni suh­tau­tu­maan yhtä luon­te­vas­ti hänen avoi­meen sek­su­aa­li­suu­teen­sa kuin hän itse. #

Eipä kui­ten­kaan ole odo­tet­ta­vaa­kaan, että kyke­ni­sin paran­ta­maan toi­sen oloa tilan­tees­sa, jol­lai­ses­ta en kos­kaan itse sel­viy­ty­nyt. No, onnea joka tapauk­ses­sa vii­den­nen­sa­dan­nen joh­dos­ta sinul­le, Veloe­na! Tulee se tuhan­nesvii­des­sa­das­kin vie­lä jonain päi­vä­nä sinul­le­kin. ;) #

Tätä menoa olen ensi vuo­den lop­puun men­nes­sä tavan­nut unes­sa koko blo­gosfää­rin. #

Tyy­ty­mät­tö­myys Ylen lupa­mak­su­käy­tän­töä koh­taan kas­vaa (via Koli­kon kään­tö­puo­li). Sat­tu­mal­ta poh­dis­ke­lin itse täs­sä erää­nä päi­vä­nä tule­vai­suut­ta tämän aiheen tii­moil­ta. #

Ehdo­tan, että lopul­li­sen digi­taa­li­seen tele­vi­sioon siir­ty­mi­sen yhtey­des­sä tai mah­dol­li­sim­man pian sen jäl­keen Yle toteut­taa seu­raa­vat uudis­tuk­set: #

• TV1 ja TV2 fuusioi­daan. Tie­de- ja muut doku­men­tit siir­re­tään Tee­mal­le, ajan­koh­tais­oh­jel­mat Yle24:lle ja ruot­sin­kie­li­set ohjel­mat FST:lle.
• Tämä­kään tus­kin riit­tää, joten sekä TV1:n että TV2:n ohjel­mis­toa kar­si­taan koval­la kädel­lä. Omas­ta mie­les­tä­ni tie­tys­ti juma­lan­pal­ve­luk­sis­ta oli­si hyvä aloit­taa, mut­ta kat­se­li­sin nii­tä­kin ilok­se­ni, jos täs­sä kuvaa­ma­ni uudis­tuk­set todel­la toteu­tet­tai­siin muil­ta osin, ja keh­noim­pia ohjel­mia karsittaisiin.
• Tee­mal­ta ja Yle24:ltä löy­tyy tilaa kar­si­mal­la uusin­to­ja. Jos FST:ltä ei löy­dy tilaa niin siel­tä kar­si­taan ohjel­maa yhtä ran­kas­ti kuin TV1:ltä ja TV2:lta.
• TV-lupa­mak­suis­ta luo­vu­taan, mut­ta ainoak­si vapaas­ti saa­ta­vak­si Ylen kana­vak­si jää Yle24, jota tar­vit­taes­sa voi­daan näin ollen käyt­tää myös viran­omais­tie­dot­tei­den viral­li­se­na kanavana.
• Mui­den Ylen kana­vien (Yle1+2, Tee­ma, FST) kat­se­lua var­ten täy­tyy ostaa kort­ti. Täs­tä on usei­ta seurauksia: 
  1. Lupa­tar­kas­ta­jia ei enää tar­vi­ta, eikä hei­dän palk­ko­jaan enää tar­vit­se maksaa.
  2. Ylen ohjel­mis­toa poliit­ti­sis­ta tai muis­ta syis­tä kar­sas­ta­vien ei enää tar­vit­se mak­saa niistä.
  3. Opis­ke­li­jat vält­ty­vät mak­sa­mas­ta lupa­mak­sua, mut­ta saa­vat sil­ti tele­vi­sion ja mui­den tavoin Ylen uuti­set ja monien opis­ke­lui­den kan­nal­ta hyö­dyl­li­set ajankohtaisohjelmat.
  4. Nykyi­sen tv-lupa­mak­sun suu­rui­nen vuo­si­mak­su tekee Ylen kana­vis­ta edul­li­sim­man, luon­nol­li­sim­man ja hou­kut­te­le­vim­man lisä­ka­na­va­pa­ke­tin monille.
• Lopuk­si Yle voi­si ryh­tyä edel­lä­kä­vi­jäk­si antiik­ki­ses­ta, jär­jes­tys­nu­me­roi­hin perus­tu­vas­ta kana­vien nimeä­mi­ses­tä luo­pu­mi­ses­sa, ja nime­tä TV1:stä ja TV2:sta fuusioi­dun kana­van simp­pe­lil­lä, sisäl­töön puut­tu­mat­to­mal­la tai sen yleis­luon­toi­suut­ta par­hai­ten kuvaa­val­la nimel­lä kuten ‘Suo­men tele­vi­sio’. ‘Yleis­te­le­vi­sio’ ei jos­tain syys­tä minus­ta kuu­los­ta niin hyväl­tä, mut­ta nimen neu­vos­to­hen­ki­syyt­tä ei minus­ta ole vält­tä­mät­tä syy­tä auto­maat­ti­ses­ti kavah­taa, kos­ka kyse kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si on val­tiol­li­ses­ta televisiosta.

Saa suo­rit­taa. #

Vas­tuu­va­paus­lause: Minul­la ei ole min­kään­lais­ta lii­ke-elä­mään val­men­ta­nut­ta kou­lu­tus­ta enkä siten voi väit­tää kyke­ne­vä­ni rea­lis­ti­ses­ti arvioi­maan ehdo­tuk­sie­ni talou­del­li­sia seu­rauk­sia. Nämä ovat puh­taas­ti urbaa­nil­la maa­lais­jär­jel­lä ja mutul­la kehi­tel­ty­jä ideoi­ta. Niin­pä minua ei voi­da haas­taa oikeu­teen, jos Mikael Jung­ner lukee salaa mar­gi­naa­lia ja päät­tää toteut­taa täs­sä kuva­tut uudis­tuk­set, ja Suo­men val­tio menee sen seu­rauk­se­na kon­kurs­siin. #