Aloi­tin hir­viöi­den kat­se­lu-ura­kan Dracu­las­ta, sii­tä vuo­den 1931 alku­pe­räi­ses­tä. Tämän ohel­la ensim­mäi­sen bok­sin kol­mes­ta levys­tä ensim­mäi­sel­lä oli alku­pe­räi­nen trai­le­ri, jol­la ole­vas­ta koh­tauk­ses­ta ilok­se­ni bon­ga­sin “Rats… thousands… mil­lions of them!” -hori­nan (Ren­fiel­din suus­ta), jon­ka itse olin sämplän­nyt aikoi­naan Rats-bii­sin (löy­tyy levyl­tä) yti­meen tie­tä­mät­tä, mis­tä se oli peräi­sin. Nap­pa­sin sen sil­loin ohjel­mas­ta, joka sat­tui tule­maan radios­ta. Oli myös haus­ka näh­dä, miten lukui­sat Gary Old­ma­nin eli äijä-Karin Dracu­lan elkeet ja replii­kit (“Lis­ten to them. Children of the night. What music they make.”), samoin kuin koko­nai­set Cop­po­lan ver­sion koh­tauk­set oli­vat suo­raan täs­tä peräi­sin. #

Näi­den lisäk­si ext­rois­ta löy­tyi kuva­ma­te­ri­aa­lia eli käy­tän­nös­sä elo­ku­va­ju­lis­teet, otok­sia itse elo­ku­vis­ta (mitä jär­keä?) sekä ilmei­ses­ti jon­kin­lai­sia har­joit­te­lu- tai mark­ki­noin­ti­tar­koi­tuk­ses­sa otet­tu­ja posee­raus­ku­via (kuten tuo ohei­nen, jota ei löy­dy itse elo­ku­vas­ta) jon­kin­lai­sen Casio-taus­ta­jam­mai­lun säes­tyk­sel­lä. Ja sit­ten vie­lä doku­ment­ti “Tie Dracu­laan” (eli “Hel­ve­tin kor­ni otsik­ko doku­men­til­le kun evvk”), joka oli sinän­sä ihan kiin­nos­ta­va ja kat­ta­va his­to­rian­kat­saus Bram Sto­ke­rin muis­tiin­pa­nois­ta kol­me­kym­men­tä­lu­vul­le saak­ka (sen saman Casio-jam­mai­lun säes­tä­mä­nä), vaik­ka sisäl­si­kin täy­sin tur­han teki­jä­noi­keus­pro­pa­gan­dae­le­men­tin sisään­sä uju­tet­tu­na. #

Se huo­no puo­li doku­men­tin kat­se­lus­ta oli, että nyt teki­si mie­li näh­dä Nos­fe­ra­tu uudem­man ker­ran. Edel­lis­ker­ral­la en muis­taak­se­ni jak­sa­nut sitä kat­soa lop­puun saak­ka. Schrec­kin tul­kin­ta vam­pyy­ri­krei­vis­tä on doku­men­tin mukaan lähem­pä­nä Sto­ke­rin tar­koit­ta­maa nil­ja­kas­ta olen­toa kuin tämä Broadwayn ja Hol­lywoo­din sit­te­min luo­ma eroot­ti­nen vere­ni­mi­jä­tai­ku­ri. #

Itse elo­ku­van voi kat­sel­la alku­pe­räi­sen ääni­rai­dan sijas­ta halu­tes­saan kom­ment­ti­rai­dal­la tai Phi­lip Glas­sin musii­kil­la höys­tet­ty­nä. Alku­pe­räi­sel­lä rai­dal­la on hyvin vähän musiik­kia, sil­lä ohjaa­ja Brow­ning oli aiem­min myk­kä­fil­min mie­hiä. Alku­pe­räi­nen ääni­rai­ta on 2.0- ja Glas­sin musiik­ki 5.1-muodossa. #

Seu­raa­vak­si aion kat­soa tuon “Dracu­la’s Daugh­ter” eli Dracu­lan tyt­tä­ren. Mikä­li muis­tan oikein niin hän tyk­kää purek­sia vain toi­sia tyt­tö­jä. #

Foucaul­tia olen nyt luke­nut tois­ta sataa sivua, ja tapah­tu­nut tähän men­nes­sä: #

• Ran­gais­tuk­sil­la pyrit­tiin todis­te­le­maan kunin­kaan­val­lan yli­ver­tai­suut­ta sitä vas­taan rik­ko­vaan mität­tö­mään yksi­löön nähden.
• Uudis­tus, jon­ka myö­tä ran­gais­tus­ten teh­tä­vä muut­tui ope­tuk­sel­li­sek­si, varoit­ta­van esi­mer­kin asettamiseksi.

Ja sii­nä kaik­ki. Mik­si hel­ve­tis­sä tuon sano­mi­seen tar­vit­tiin mel­kein kak­si­sa­taa sivua? Minä en jak­sa näi­tä jaa­rit­te­lu­ja! Ja kaik­ki kidu­tus­ku­vauk­set­kin se on heti alun jäl­keen kar­pe­loi­nut pois. Pak­ko oli pala­ta sana­ris­ti­koi­hin ves­sa­viih­tees­sä, mut­ta sii­nä Kir­pus­sa­kin oli heti kan­nes­sa sana AKKU, jon­ka vih­jee­nä oli kuva latu­ris­ta. Per­ke­le. #

Nukuin­kin kak­si­tois­ta tun­tia perin­teis­ten kym­me­nen sijas­ta vii­me yönä. Ilmei­ses­ti uudel­leen aloit­ta­ma­ni kun­toi­lu oli sit­ten uuvut­ta­nut kehoa hie­man enem­män kuin olin arvioi­nut. #

Muu­ten on kaik­ki hyvin. #

Minul­la ei ollut sano­ja… ei, kyl­lä minul­la oli sano­ja tämän sano­mi­seen aiem­min­kin, mut­ta ei mie­les­tä­ni riit­tä­vän hyviä. #

Minä rakas­tan hir­viöi­tä. Hir­viöt, var­sin­kin klas­si­set, ovat aina olleet minus­ta kieh­to­via. Oli­vat ne tie­tys­ti pelot­ta­via­kin, ja monet illat tuli­kin pie­ne­nä pelät­tyä pei­ton alla, kun oli luke­nut hir­viö- ja kum­mi­tus­jut­tu­ja Valit­tu­jen Palo­jen Tie­don raja­mail­la -kir­jas­ta, joka lap­sen näkö­kul­mas­ta oli aikuis­ten kir­ja oikean maa­il­man tosi­ta­pah­tu­mis­ta. Sitä­hän se monil­le aikui­sil­le­kin on, mut­ta nykyi­sin minun jär­ke­ni sen­tään riit­tää näke­mään noin ilmei­sen huu­haan läpi. #

Eri­tyi­ses­ti pidin tie­tys­ti sii­tä aukea­mas­ta, jol­la esi­tel­tiin elo­ku­vien hir­viöi­tä; klas­si­set Dracu­la, Fran­kens­tei­nin hir­viö ja ihmis­susi ja monia mui­ta. Tänään sit­ten näin Ant­ti­las­sa bok­sit, ja ne jäi­vät tie­tys­ti vai­vaa­maan. Eivät vai­vaa enää. #

 #

Minä siis rakas­tan hir­viöi­tä, mut­ta en pel­käs­tään elo­ku­vis­sa. En ole var­ma, oli­si­vat­ko nuo elo­ku­vat jää­neet kai­her­ta­maan miel­tä juu­ri tänään, jol­len oli­si käy­nyt pien­tä kom­men­tin­vaih­toa Eufe­mian kans­sa Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen pals­tal­la. Eufe­mia ereh­tyi mai­nit­se­maan (ihan sivu­asia­na) pari­suh­teet, jot­ka päät­ty­vät masen­nuk­sen takia, ja minä en voi­nut olla tart­tu­mat­ta sii­hen. Hän kir­joit­taa: #

“Masen­nus­han tart­tuu, eten­kin hoi­ta­ma­ton masen­nus; puhun tie­tys­ti omas­ta koke­muk­ses­ta­ni […]. Kun pai­noin 47 kg (olen 165 cm pit­kä) ja nukuin kes­ki­mää­rin 3 tun­tia yös­sä kos­ka kotii­ni saat­toi mil­loin hyvän­sä mis­tä syys­tä hyvän­sä ilmaan­tua mus­ta pil­vi, jos­ta sin­koi­li pie­niä terä­viä esi­nei­tä sat­tu­man­va­rai­siin suun­tiin, läh­din pois. Sit­tem­min olen voi­nut pal­jon parem­min. Olen näh­nyt muu­ta­man muun­kin vas­taa­va­no­loi­sen tapauk­sen, eli kyl­lä, on sään­nön­kal­tai­nen, että ihmi­nen pake­nee hoi­ta­ma­ton­ta masen­nus­ta jos voi.” #

Eufe­mia, Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen kom­ment­ti­pals­tal­la #

On tun­nus­tuk­sen paik­ka. Minä olen mies­puo­li­nen vas­ti­ne suo­ma­lai­sel­le nai­sel­le, joka ottaa hak­kaa­van alko­ho­lis­ti­mie­hen eikä jätä tätä vaik­ka jou­tui­si mil­lai­sen koh­te­lun koh­teek­si. Siis läheis­riip­pu­vai­nen, tai vain yksin­ker­tai­ses­ti tyhmä.Käsittääkseni läheis­riip­pu­vuut­ta ei ole mis­sään viral­li­ses­sa luo­kit­te­lus­sa, enkä ole oikein var­ma, pitäi­si­kö mie­les­tä­ni olla­kaan. Minä rakas­tan ihmi­siä, jois­sa on viko­ja. Tar­kem­min sanot­tu­na minä rakas­tan nii­tä viko­ja. Mitä rik­ki­näi­sem­pi ihmi­nen, mitä pahem­min ihmi­ses­sä on jotain hajal­la, sitä suu­rem­pi on veto, jota sel­lais­ta ihmis­tä koh­taan tun­nen. #

Tus­kin Eufe­mia tie­si kir­joit­taes­saan, miten lähel­tä teks­tin­sä minua­kin liip­paa. Minä rakas­tin vai­keas­ti masen­tu­nut­ta ihmis­tä ennen omaa masen­tu­mis­ta­ni. Enkä minä paen­nut. Minä pysyin, ja mitä enem­män ver­ta kau­las­ta­ni imet­tiin, mitä enem­män hir­viö­ni minua kuris­ti, mitä pahem­min se minua repi ja raa­te­li, sitä enem­män minä hir­viö­tä­ni rakas­tin. Rakas­tin, pääs­sä­ni vain se aja­tus, että kun hir­viö­tä riit­tä­väs­ti rakas­te­taan, hir­viö lak­kaa ole­mas­ta hir­viö ja muut­tuu takai­sin ihmi­sek­si. #

Vaan ei muut­tu­nut, ei rak­kau­des­ta. Hir­viö­ni muut­tui ihmi­sek­si, mut­ta minul­la ei ollut sii­nä tapah­tu­mas­sa osaa eikä arpaa. Kaik­ki rak­kau­te­ni oli men­nyt huk­kaan, kaik­ki uhrauk­set, joi­ta olin teh­nyt, oli­vat kadon­neet hir­viön myö­tä. #

Niin­pä minä itse muu­tuin hir­viök­si. #

Ja sit­ten tuli lopul­li­nen nau­la ark­kuu­ni, hopea­luo­ti tai pui­nen paa­lu läpi sydä­me­ni; ennen rakas­ta­mas­ta­ni hir­viös­tä kuo­riu­tu­nut ihmi­nen ei rakas­ta­nut­kaan hir­viö-minua, niin kuin minä olin rakas­ta­nut hän­tä, vaan läh­ti. #

Nykyi­sin vael­te­len yksin vuo­ril­la, väl­tel­len ihmi­siä, kää­riy­dyn eläi­men nah­koi­hin ja toi­von vain vihe­liäi­sen elä­mä­ni lop­pua. #

The Mons­ter: Yes, I know. Made me from dead. I love dead… hate living. #

IMDb: “Memo­rable Quo­tes from Bri­de of Fran­kens­tein” #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5.7. 21:05[/klo] Pois­tin iso alku­kir­jain -tyy­li­ki­kan, kos­ka se on nykyi­sin osa tyy­li­tie­dos­ton sane­le­maa tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]1.11. 13:22[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin tai päi­vi­tin toi­mi­mat­to­mat linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Niin, kuten äip­pä tuos­sa huo­ma­si­kin, späm­mäyk­se­nes­to on nyt käy­tös­sä täs­sä­kin blo­gis­sa (Spam Kar­ma sikä­li kun se ketään kiin­nos­taa). Eli jos näyt­tää sil­tä, että kom­men­tin lähe­tet­tyä­si se kato­si kuin tuh­ka tuu­leen, ei vie­lä ole syy­tä hypä­tä jär­veen ja sen jäl­keen ampua moni­to­rin kaut­ta Skm:n yllä­pi­toa kuu­des­ti­lau­kea­val­la, vaan kom­ment­ti jou­tui luul­ta­vas­ti vain mode­roin­tiin jos­tain syys­tä, ja kun­han satun pai­kal­le niin hyväk­syn sen, jol­loin se ilmes­tyy näky­viin. #

Esi­mer­kik­si nyt äity­käi­sen IP-nume­ro sat­tui ole­maan mus­tal­la etä­lis­tal­la (RBL), joten sii­tä hyväs­tä kom­ment­tin­sa kul­ki­vat mode­roin­nin kaut­ta. Otin RBL:n nyt tois­tai­sek­si pois pääl­tä. Saa nyt sit­ten näh­dä toi­mi­ko se niin kuin tar­koi­tin. #

Kah, aurin­ko pais­taa ja lun­ta sat­taa. Tai­taa tul­la Mik­ko Ala­ta­lo. #