Psy­ko­lo­gi pureu­tui mahd. työ­hön­val­men­nuk­seen­me­ne­mi­se­ni herät­tä­miin aja­tuk­siin, vaik­ka vas­tus­te­lin, kun en ole halun­nut miet­tiä sitä lii­kaa, jot­ten huo­mai­si sitä tur­hak­si. Pää­sin kui­ten­kin sen sijaan taas kiin­ni sii­hen, mik­si olen sin­ne nyt yhtäk­kiä menos­sa kai­kis­ta täl­lai­siin yrit­tä­mi­siin liit­ty­vis­tä pelois­ta­ni huo­li­mat­ta­kin. #

Vaih­toeh­to­ja­han minul­la on kak­si: kokeil­la jotain tai olla kokei­le­mat­ta. Sen, että olen kokei­le­mat­ta, tun­nen jo läpi­ko­tai­sin, ja tie­dän, ettei se tule kos­kaan tar­joa­maan mitään uut­ta. Se on taval­laan sitä mitä sil­tä olen hake­nut­kin. Tämä kaik­ki, mitä täs­sä nyt tämän vuo­den aika­na on ollut ja tulee vie­lä ole­maan, edus­taa sit­ten sitä tois­ta vaih­toeh­toa. Se tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den heit­tää nop­paa, kokea odot­ta­mat­to­mia asioi­ta. #

On pel­käs­tään psy­ko­lo­gin ansio­ta, että olen pääs­syt itse­ni äärel­le ja löy­tä­nyt siel­tä tämän pie­nen murusen vaih­te­lun­ha­lua, jos­ta täs­sä on kyse. #

Kyse ei siis ole sii­tä, että oli­sin muut­tu­mas­sa tai yhtään vähem­män ihmis­vi­haa­ja kuin mitä olen, ja se on minul­le val­tai­san tär­keä yksi­tyis­koh­ta täs­sä. Jos koki­sin pyr­ki­vä­ni muut­ta­maan sitä mitä yti­mes­sä­ni olen, koh­ti sosi­aa­li­suut­ta, se tun­tui­si itse­ni pahoin­pi­te­lyl­tä. Sen sijaan tar­koi­tuk­se­ni on vain kokeil­la pys­tyi­sin­kö tule­maan mui­den kans­sa hei­dän sosi­aa­li­suu­des­taan huo­li­mat­ta sen ver­ran toi­meen, että sai­sin tuon oman pie­nen vaih­te­lun­ha­lu­ni tyy­dy­tet­tyä. #