30 päivän musiikkihaaste: 24. Kappale jonka haluat soitettavan hautajaisissasi
#20269. Lauantai, 23. heinäkuuta 2011 klo 10.34.02, kirjoittanut Jani. 3
Aphex Twin: Rhubarb. #
Aphex Twin: Rhubarb. #
Näin unta, että pelasin tietokonepeliä, joka oli sekoitus Maailman vahvinta Nallea, Populousia ja Simcityä. Nallella piti ensin löytää hunajaa, jota syömällä hahmo sai jumalvoimat ja pystyi luomaan kaupunkivaltioita, jotka saatettiin lopulta sotimaan keskenään. #
Sitten olin armeijassa kertaamassa. En meinannut löytää vapaata ilmoittautumistiskiä mistään, ja sitten kun löysin, sain väärän värisen ja reikäisen villapaidan: muilla oli mintunvihreä, minulle annettiin harmaa. Mintunvärinen näytti kyllä ihan kummalliselta, mutta ajattelin, että kai sen on sitten oltava sellainen, kun kerta muillakin oli. Etsin ja etsin, enkä löytänyt, ja kun sitten menin syömään (ruokana oli kuivaa pizzaa, juustosiivuja ja appelsiinimehua), muut olivatkin vaihtaneet villapaitansa harmaaseen. #
Sitten minulla oli syntetisaattori, jonka koskettimista kuului ääntä vain silloin kun päässäni oli niitä vastaavia traumoja. Traumat purkautuivat soittamalla, joten koetin sitten painaa kutakin kosketinta niin kauan kuin niistä ääntä lähti, jotta saisin ne kaikki hiljaisiksi. #
Unet ovat täällä olleet aivan levottomia, olen ollut menneisyydessä ja masennuksen syövereissä ja aamuisin taas pomppinut flipperipallona unen ja valveen välillä. #
Olen taas pohtinut psykopaatteja jostain syystä. Juolahti mieleeni, että olisi hauska testata mitä tapahtuisi, jos psykopaattia yrittäisi säikäyttää kulman takaa hypäten BÖÖ. Jos kerta psykopaatti ei tunne pelkoa, niin mitenkä se mahtaa reagoida säikytykseen, vai mahtaako? #
Myös sellaista mietin lennolla tänne, että mitenkähän esim. lentokoneiden turvajärjestelyjä mahdetaan testata. Kun jotta se testaaminen vastaisi mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita, matkustajia simuloivien ihmisten pitäisi olla paniikissa. Ja siitä edelleen juolahti mieleeni, että siinähän voitaisiin hyödyntää paniikkihäiriöisiä. Eli otetaan koehenkilöiksi semmoisia ihmisiä, jotka on helppo saada autenttisesti paniikkiin, ja katsotaan kuinka ne pääsevät ulos koneesta, kun siellä on savua ja hälinää ja sata autenttista kanssapanikoitsijaa. #
Paniikkihäiriötä olen myös miettinyt, että miksi minä en oikein saa siihen kunnolla tuntumaa. Kysyin äidiltä, jolla siitä kuulemma on kokemusta, että miltä se tuntuu, ja kuulemma sitä voi ajatella vaikka niin, että jos on ollut tilanteessa, jossa on joutunut pakokauhun valtaan, niin sitten kun on häiriö, se pakokauhuinen olo tulee jossain sellaisessa tilanteessa, jossa sille ei näennäisesti ole mitään konkreettista syytä, uhkatekijää (kuten päällekäyvää vihaista karhua, liikenneonnettomuutta tms.). #
Siitä keksin, etten ehkä kykene paniikkikohtausten laatua tavoittamaan, koska en ole koskaan ollut pakokauhun vallassa mistään syystä. En lähelläkään. Pelkoa olen kyllä tuntenut, mutta siis oikein kunnon paniikkiin en ole koskaan mennyt, en mistään konkreettisestakaan syystä. Siksi olen sen suhteen vähän niin kuin psykopaatti pelon suhteen yleisesti, vailla aitoa eläytymiskykyä. #
Kietsus että tämä vanha tietokone on hidas. Ei ihme että revin tämän kanssa hermoni silloin, kun ei ollut parempaa. Uuttakin pitäisi kyllä pikku hiljaa päivitellä, ettei ajaudu samalla lailla nurkkaan sen kanssa niin kuin aina ennen. Mutta ehkä loppuvuodesta, kun Intel (toivottavasti) julkaisee Ivy Bridgen. Se arvatenkin pudottaa 32-nanoisten Sandy Bridgejen hintaa mukavasti. #
Mutta oikeastaan piti kirjoittaa eritteistä. Ajatus lähti liikkeelle hellekommenteista. Keksin nimittäin salilta tänään tullessani, että hikoilu on varmaan minulle yksi iso psyykkinen tekijä kuntoilun jälkeisen hyvän olon synnyssä. Yleensä vihaan hikoilua, kun se tapahtuu tahtomatta ja vähitellen, tahrien joka paikan itseensä. Kun sen sijaan olen pusertanut salilla kerralla kunnon hiet ulos, ja käynyt sen päälle suihkussa, olo on äärimmäisen puhdas. Siis enemmän kuin suihkun jälkeen normaalisti. Se on varmaan se tunne siitä, että olen erittänyt kehostani kunnolla kuona-aineita, ja olen siis puhdas paitsi ulkoa, myös sisältä. #
Toisin kuin vaikka helteellä, kun sitä hikeä vain liruu ja liruu ja liruu ja liruu. Sehän on niin kuin olisi jatkuvasti ripulilla, missään vaiheessa ei tule sellaista oloa että nyt se on ohi, nyt olen tyhjä ja puhdas. Ja senhän minä tiedän ihan liian hyvin, millaista paskaa se taas sitten on. #