marginaali

Ja paarma

#19495. Maanantai, 11. heinäkuuta 2011 klo 11.52.34, kirjoittanut Jani.

Pyö­räs­tä on jo jon­kin aikaa ollu ket­tin­git löy­säl­lä, irtoi­le­vat tuon tuos­ta­kin. Olen lykän­nyt nii­den kiri­mis­tä jat­ku­vas­ti, kor­jan­nut vain aina irro­tes­sa ja pol­ke­nut taas kilo­met­rin ennen seu­raa­vaa pysäh­dys­tä. Tänään sain vii­mein­kin aikai­sek­si irrot­taa taka­pyö­rän ja ase­tel­la sen parem­min. #

Kos­ka en pyö­rää kor­jaa­tes­sa­ni juu­ri­kaan tie­dä mitä teen, sen jäl­keen on aina jon­kin aikaa jän­nät pai­kat, että olen­ko onnis­tu­nut saa­maan aikai­sek­si jon­kin pahem­man ongel­man kuin mitä yri­tin kor­ja­ta. Onnek­si tuos­sa nykyi­ses­sä on sen­tään ihmeel­li­set ava­ruus­vaih­teet, jot­ka toi­mi­vat kuin junan ves­sa, kun­han ne kyt­kee taka­pyö­rän napaan oikeas­sa kul­mas­sa. Ja nii­tä kyt­ken­tä­vaih­toeh­to­ja­kin on vain kiin­ni­tys­mut­te­rin kul­mien ver­ran. #

Vein City­mar­ke­tiin taas ison läjän tyh­jiä pul­lo­ja. Aika kova vic­hy-keli, niin kuin kave­ri taan­noin Veis­puu­kis­sa osu­vas­ti sanoi. Kau­pan ovel­la näin vilauk­sel­ta jon­kun hie­non tum­man­si­ni-mus­ta-val­koi­sen per­ho­sen. #

Tapoin kak­si paar­maa. Kotiin tul­les­sa yksi pää­si kos­tok­si pure­maan naa­mas­ta. #

Liikkumaton

#19452. Perjantai, 8. heinäkuuta 2011 klo 12.10.22, kirjoittanut Jani.

Nyt minä sen kek­sin: kesä on saman­lais­ta pas­kaa kuin sai­ras­ta­mi­nen. Mihin­kään ei voi tuu­let­ti­men äärel­tä lii­kah­taa eikä jak­sa tehä mitään, jou­tuu vain hai­se­maan pai­kal­laan. Ja ulko­na liik­ku­mi­nen on tus­kais­ta. Vain suih­kus­sa­käyn­nin jäl­keen on het­ken inhi­mil­li­nen olo. #

Ker­roin psy­ko­lo­gil­le ettei minul­la ole mitään unel­mia, joten sain (pit­kän aika­vä­lin) koti­teh­tä­väk­si aar­re­kar­tan teke­mi­sen. #

Aar­re­kart­ta­työs­ken­te­lys­sä on kyse todel­lis­ten aar­tei­den, omien unel­mien etsi­mi­ses­tä, ei mui­den sane­le­mien asioi­den toteut­ta­mi­ses­ta. Hyvä­palk­kai­nen työ, elä­män­kump­pa­nin löy­tä­mi­nen, pal­jon rahaa… On asioi­ta, joi­ta ehkä “pitäi­si” halu­ta. Täl­lai­set unel­mat eivät kui­ten­kaan ole aito­ja sil­le, joka hakee työs­tään nime­no­maan sisäl­töä, halu­aa pysyä vapaa­na tai löy­tää mie­len­rau­han. Epä­ai­dot unel­mat eivät yleen­sä aar­re­kart­taan­kaan lai­tet­tu­na toi­mi, kos­ka nii­hin ei sitou­du­ta samal­la taval­la kuin omiin, aitoi­hin unel­miin. Unel­mi­aan kan­nat­taa­kin miet­tiä ja tun­nus­tel­la jon­kin aikaa mie­les­sään ennen kar­tan tekoa. Kun aja­tuk­sia sit­ten alkaa tup­sah­del­la mie­leen, nii­tä ei pidä vähek­syä lii­an vähä­pä­töi­si­nä tai kum­mal­li­si­na. Pie­net­kin asiat saat­ta­vat jos­kus vie­dä ihmis­tä elä­mäs­sään eteen­päin. Pää­asia on, että unel­ma tun­tuu hyväl­tä ja oikeal­ta. Unel­mia voi olla useam­pi, mut­ta lii­an mon­ta asi­aa aar­re­kart­taan ei kan­na­ta ker­ral­laan ottaa, kor­kein­taan 5 unel­maa. Unel­ma­työs­ken­te­lys­sä­kin kan­nat­taa kes­kit­tyä muu­ta­maan asi­aan ker­ral­laan! #

Nice­house: Aar­re­kart­ta opas­taa unel­miin #

Sanoin heti, etten minä haa­vei­le yleen­sä mis­tään muus­ta kuin jat­ku­vas­ti tehok­kaam­mas­ta tie­to­ko­nees­ta (ja lisäk­si, en hok­si­nut sanoa, aina nopeam­mas­ta Inter­net-yhtey­des­tä). Sem­moi­set tun­tu­vat kui­ten­kin nime­no­maan kum­mal­li­sil­ta. Sen ver­ran hyvin oman poik­kea­vuu­te­ni tämän har­ras­tuk­sen takia sain pie­ne­nä tuta. Oli­si pitä­nyt har­ras­taa ulko­na ja tois­ten kans­sa ole­mis­ta niin kuin nor­maa­lit. Kesäi­sin kitua aurin­gon mur­haa­vas­sa sätei­lys­sä. #

 

rin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyö

#19221. Torstai, 7. heinäkuuta 2011 klo 10.09.42, kirjoittanut Jani.

Unis­sa­ni mum­mi­las­sa on useim­mi­ten pal­jon poruk­kaa, niin kuin siel­lä ennen aina oikeas­ti­kin oli, suku­lai­sia, lap­sia ja las­ten­lap­sia. Olo­huo­neen nur­kas­sa sei­so­va nah­kai­nen nurk­ka­soh­va on mones­ti sel­keäs­ti muka­na unis­sa. Sen pyö­ris­te­tyn kul­man taak­se jäi pie­ni tila, joka oli oiva pii­lo- ja muu leik­ki­paik­ka. Ukki lepä­si soh­van toi­sel­la sivul­la ja tekee niin unis­sa­kin. Vii­me yönä (ja muis­taak­se­ni jokusen ker­ran aiem­min­kin) sisäl­lä on myös koi­ria, pys­ty­kor­via, niin kuin oli oikeas­ti­kin sil­loin täl­löin. Nii­tä ei saa pääs­tää soh­val­le, ja minua huo­les­tut­taa se, että pitää vali­ta soh­vien suo­je­lun ja koi­rien välil­lä. Pel­kään ääne­ni korot­ta­mis­ta eikä minus­ta ole vaa­ti­maan mitään edes koi­ril­ta. #

Vii­me yönä olo­huo­ne oli nii­den iäni­kuis­ten pyö­ri­mis­har­ho­jen tapah­tu­ma­paik­ka­na. Sul­jin (unes­sa) sil­mä­ni ja koe­tin pysyä pai­koil­la­ni, mut­ta vaik­ka kuin­ka pin­nis­te­lin, aloin pyö­riä hyr­rä­nä ympy­rää. Minua huo­let­ti, ettei pyö­ri­mis­tä­ni kat­so­ta hyväl­lä, sil­lä huo­ne­ka­lu, jon­ka pääl­lä kul­loin­kin olin (noja­tuo­li, mat­to), pyö­ri sekin aina muka­na­ni. Mie­tin, että puo­lus­tuk­sek­se­ni minun täy­tyy koet­taa sanoa, etten voi täl­le pyö­ri­mi­sel­le mitään, ja että yri­tän kyl­lä par­haa­ni, jot­ten pyö­ri­si koko ajan. #

Veloe­na­kin oli siel­lä, ja ker­toi jos­sain vai­hees­sa olleen­sa nuo­rem­pa­na muka­na ensim­mäi­ses­sä Suo­meen tuo­dus­sa… mikä­hän se nyt sit­ten oli­si ollut­kaan, jokin itä­mai­nen uskon­nol­li­nen kult­ti se oli kui­ten­kin tosia­sias­sa ollut, jon­kin­lai­sek­si joo­gak­si tms. kehol­li­sek­si har­joit­teek­si naa­mioi­tu. Siel­lä oli edel­ly­tet­ty nai­sil­ta alis­teis­ta ase­maa, mis­sä vai­hees­sa Veloe­na oli havah­tu­nut kult­ti­mei­nin­kiin. Mie­tin, että hän on var­maan­kin ollut tapah­tu­neen tii­moil­ta sit­tem­min yhtey­des­sä Uskon­to­jen uhrien tuki -jär­jes­töön. #

Voi­sin havain­nol­lis­taa tuo­ta pyö­ri­mis­har­haa­ni kuva­si­taa­til­la Sor­muk­sen rita­rit -elo­ku­vas­ta: se on pri­kul­leen sel­lais­ta luonn­o­ton­ta pyö­ri­mis­tä kuin miten Gan­dalf pyö­ri lat­tial­la Saru­ma­nia vas­taan tais­tel­les­saan. Täy­tyy waret­taa se, en jak­sa nous­ta hake­maan DVD:tä kaa­pis­ta. #

Gandalf pyörii rautapihan lattialla #

S-ryhmän asiakaspalvelulinjalla

#19212. Torstai, 7. heinäkuuta 2011 klo 8.54.25, kirjoittanut Jani.

Tie­dus­te­lin viik­ko sit­ten S-ryh­mäl­tä netin kaut­ta, oli­si­ko mah­dol­lis­ta siir­tyä pel­käs­tään säh­köi­seen asia­kas­pos­tiin. Bonus­tie­dot­han näkee netis­sä, ja Yhteis­hy­vän­kin voi nykyi­sin lukea digi­taa­li­se­na, joten tämä sääs­täi­si ympä­ris­töä ja vuo­des­sa ehkä yhden käyn­nin jäte­ka­tok­sen pape­rin­ke­räy­sas­tial­la. #

Asia­kas­pal­ve­lus­ta vas­tat­tiin (säh­kö­pos­tit­se) parin päi­vän pääs­tä, mut­ta vas­taus oli kum­mal­li­sen vail­li­nai­nen: sii­nä ker­rot­tiin asia­kas­pos­tin muka­na tule­vien mai­nos­lä­pys­köi­den net­ti­vas­ti­nei­den osoit­teet (min­kä kai­ken jo tie­sin­kin — hence the tie­dus­te­lu­ni), ja lisäk­si, että Yhteis­hy­vän voi perua mak­sul­li­ses­ta asia­kas­pal­ve­lu­pu­he­lin­nu­me­ros­ta. Jäin ihmet­te­le­mään, eikö asi­aa­ni oli­si voi­nut saman tien hoi­taa sen yhtey­den­o­ton myö­tä. #

Ehkä kyse on sii­tä, että peru­mi­sia var­ten tar­vi­taan hen­ki­lö­tun­nus, ja S-ryh­mäl­lä on käy­tän­tö, että nii­tä ei suo­jaa­mat­to­mas­sa säh­kö­pos­tis­sa pyy­de­tä. Jos veik­kaan oikein, se on ihan hyvä niin, mut­ta sii­nä tapauk­ses­sa se oli­si ihan hyvin voi­tu ker­toa minul­le paluu­vies­tis­sä. #

Pää­tin sit­ten ottaa tuon puhe­lun ihmis­kon­tak­ti­teh­tä­väk­si. Huo­ma­sin kui­ten­kin vit­kut­te­le­va­ni sitä, eli vält­te­ly­käyt­täy­ty­mi­nen otti val­lan. Kek­sin tänään aamul­la, että se joh­tuu var­maan sii­tä, että sii­nä on kyse pait­si puhe­lus­ta, joka on minul­le kas­vo­tus­ten tapah­tu­vaa kes­kus­te­lua vai­keam­pi väli­ne, myös vähän niin kuin jon­kin yli­mää­räi­sen vaa­ti­mi­ses­ta itsel­le­ni. Siis jon­kin sel­lai­sen, jota ilman­kin voi­sin tul­la toi­meen, vai­vaa­mat­ta sil­lä asia­kas­pal­ve­li­jaa. #

No kyke­nin kui­ten­kin sit­ten roh­kais­tu­maan sen ver­ran, että soi­tin sin­ne tuos­sa äsken. Asia­kas­pal­ve­li­ja­nai­nen lan­gan toi­ses­sa pääs­sä oli oikein ystä­väl­li­nen, ja puhe­li­mes­sa sain kai­ken pape­ri­sen asia­kas­pos­tin peru­tuk­si ja pääl­le­päät­teek­si mark­ki­noin­ti­kiel­lon­kin. #

Everything went better than expected -mies #

Oho, onpa täällä yhtäkkiä numeroita!

#19191. Keskiviikko, 6. heinäkuuta 2011 klo 15.28.58, kirjoittanut Jani.

Mut­ta eipä hätää, sil­lä täl­lä kau­del­la rää­tä­löin­ti on taas mar­gi­naa­lis­sa in. Olen otta­nut asteit­tain käyt­töön JavaSc­ript-tai­kuut­ta, ja sii­nä sivus­sa tulin kehit­tä­neek­si ulti­maa­li­sen luo­kit­te­lun. Se menee näin: #

Postaukset/postit (tätä en vie­lä ole lyö­nyt luk­koon): #

  • Kuvat
  • Lin­kit
  • Mee­mit
  • Mer­kin­nät
  • Mik­ro­blo­gi­mer­kin­nät
  • Ohjel­mis­to

Kaik­ki blo­giin tule­vat sisäl­töyk­si­köt ovat siis postauksia/posteja. Ne jae­taan, ei niin kuin WordPres­sin ter­mi­no­lo­gias­sa aihei­den, vaan sisäl­tö­tyy­pin mukaan. Sisäl­tö­tyy­peis­sä otin link­kien ja kuvien osal­ta mal­lia Face­boo­kis­ta. Omia lisäyk­siä­ni ovat mee­mit ja ohjel­mis­to, jois­ta jäl­kim­mäi­nen tar­koit­taa juu­ri näi­tä vii­kon syklis­sä pyö­ri­viä vakio­nu­me­roi­ta­ni, jot­ka kan­nus­ta­vat minua luo­mi­seen ruu­dun täl­lä puo­lel­la, mut­ta jot­ka samal­la ovat vas­taan­ot­to­puo­lel­ta seu­rat­tu­na puu­dut­ta­vaa kamaa. #

(Blogi)merkinnät ovat sit­ten sitä perusk(a)uraa, eli kir­joit­te­lua mil­loin mis­tä­kin. Lin­ki­tys ei tee mer­kin­näs­tä link­ki­pos­taus­ta eikä kuva kuva-; nyrk­ki­sään­tö­nä mer­kin­tä tulee toi­meen omil­laan, kun taas link­ki­pos­tauk­sen ydin on se link­ki (jos­ta ehkä sitaat­ti), kuva­pos­tauk­sen kuva. Kuva­pos­taus on sel­lai­nen, että sen voi­si hyvin­kin pila­ta “Kat­so kuva!” -otsi­kol­la. #

Mik­ro­blo­gi­mer­kin­nän mää­rit­tä­vä teki­jä on se, että sil­lä ei ole otsik­koa. Kiin­te­ää pituus­ra­jaa käyt­tä­mä­ni tek­niik­ka ei (toi­sin kuin monet kol­man­nen osa­puo­len pal­ve­lut) ase­ta, mut­ta olen pyr­ki­nyt pitä­mään mik­ro­mer­kin­tö­jen pituu­den alle 140:ssä mer­kis­sä. #

Mee­mi-käsi­tet­tä käy­tin aiem­min eksak­tis­ti, min­kä seu­rauk­se­na mel­kein­pä min­kä tahan­sa pos­tauk­sen oli­si voi­nut luo­ki­tel­la van­haan mee­mi-luok­kaan. Täs­sä uudes­sa olen typis­tä­nyt sen sii­hen kaven­tu­nee­seen “kivo­ja jut­tu­ja, joi­ta tois­tel­laan hie­man varioi­den kaut­ta uus­me­dia­vä­li­nei­den” -mer­ki­tyk­seen. #

Face­boo­kis­ta api­noin myös hie­man käyt­tö­tek­niik­kaa: kun (arkis­to- eli monen pos­tauk­sen näky­mäs­sä) hii­ren osoit­ti­men vie pos­tauk­sen pääl­le, ilmes­tyy otsi­kon oike­aan ylä­lai­taan ruk­si, jos­ta pos­tauk­sen sisäl­tö­tyy­pin voi pii­lot­taa. Mer­kin­tö­jä lukuu­not­ta­mat­ta kaik­ki sisäl­tö­tyy­pit ovat pii­lo­tet­ta­vis­sa. #

Syöt­tees­tä pudo­tin pois ohjel­mis­ton, lin­kit ja mee­mit. Nii­tä pys­tyy tilaa­maan erik­seen. #

Van­ho­jen mer­kin­tö­jen luo­kit­te­lu sisäl­tö­tyyp­pei­hin on vail­li­nais­ta ja epä­tark­kaa. #

HTML5:n otin käyt­töön jo jokin aika sit­ten. Se ja jQue­ry aset­ta­vat selai­mel­le tiet­ty­jä vaa­ti­muk­sia, mut­ta olen tes­tan­nut sivus­ton toi­mi­vuu­den Fire­foxil­la niin­kin alas kuin ver­sio 3.6:een. Chro­miu­mis­ta, jota itse pää­asias­sa käy­tän, olen tes­tan­nut vain ver­sion 12. Mui­ta selai­mia en ole tes­tan­nut. #

Palau­te on jäl­leen erit­täin ter­ve­tul­lut­ta. #