marginaali

Skorpionihiiri

#19118. Perjantai, 1. heinäkuuta 2011 klo 16.06.51, kirjoittanut Jani.

Ostin­pa Espoos­ta aasia­lai­sel­ta pöy­tä­myy­jäl­tä 13 eurol­la täm­möi­sen hii­ren, jos­sa on sisäl­lä skor­pio­ni. #

Skorpionihiiri #

Valo vaih­taa väriä. #

Myy­jä­nai­nen vai­kut­ti hie­man kireäl­tä, mut­ta (rasis­ti­sen käsi­tyk­se­ni mukaan) aasia­nai­set ovat aina kaup­paa teh­des­sään varuil­laan niin kuin nii­tä oli­si men­nei­syy­des­sä hui­jat­tu niin mon­ta ker­taa, että ne ovat menet­tä­neet kai­ken luot­ta­muk­sen­sa “asiak­kai­ta” koh­taan. #

Espoon aseman hississä

#19116. Perjantai, 1. heinäkuuta 2011 klo 14.20.53, kirjoittanut Jani.

J (isoa mat­ka­lauk­kua raa­haa­val­le nai­sel­le): Ras­kas­ta hom­maa. #

— Niin on. #

J: Näin koval­la hel­teel­lä. #

— Niin. Ja on se muu­ten­kin. #

J: Niin. #

(Hyvä esi­merk­ki sii­tä mik­si koen puhu­mi­sen omal­la koh­dal­la­ni niin huo­nok­si mediak­si: noin­kin lyhyeen sana­vaih­toon sisäl­tyy jo räi­keä vir­he. Nyt ei ole ensin­nä­kään oikeas­ti “kova” hel­le, ja toi­sek­seen vaik­ka oli­si­kin, tuol­loin oli vie­lä aamu jol­loin se ei vie­lä miten­kään voi olla “kova”. Jot­ta oli­sin sano­nut oikein, oli­si pitä­nyt sanoa vain “näin läm­pi­mäl­lä ilmal­la”. Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni toki kom­pen­soi ilmai­su­ni heik­kout­ta ymmär­rys­ky­vyl­lään, mut­ta koen edel­lyt­tä­nee­ni lii­kaa jos niin tapah­tuu.) #

Ulkopuolinen

#19111. Perjantai, 1. heinäkuuta 2011 klo 14.14.00, kirjoittanut Jani.

Se on se eris­tyk­siin, ulko­puo­li­sek­si jää­mi­sen tun­ne, joka on minus­ta sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa niin ras­kas­ta. Tun­nen itse­ni ihan vajaak­si kun olen ja puhun aina niin sil­miin­pis­tä­vän hil­jaa, ja jou­dun sik­si pin­nis­te­le­mään pitääk­se­ni itse­tun­to­ni kasas­sa. Hence the voi­pu­nei­suus aina sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den jäl­keen ja halu eris­täy­tyä ja vält­tää ko. tilan­tei­ta. #

Jos toi­saal­ta koki­sin saa­va­ni nois­ta tilan­teis­ta jotain irti, eli oli­sin ns. luon­nol­li­ses­ti sosi­aa­li­nen, koki­sin tuon pon­nis­te­lun var­maan pal­jon mie­lek­kääm­mäk­si kuin nyt. Olen kui­ten­kin jör­rik­kä jota ei oikeas­ti yleen­sä pal­jon vähem­pää voi­si ylei­set puhee­nai­heet (sää ja mää) kiin­nos­taa, ja jos toi­saal­ta onnis­tun­kin saa­maan tavan­omai­ses­ta aihees­ta jotain irti, se on yleen­sä sit­ten niin eri aal­to­pi­tuu­del­la oike­aan kes­kus­te­luun ver­rat­tu­na että aiheut­taa usein nikot­te­lua sen kes­kus­te­lun jat­ku­mi­sen suju­vuu­des­sa. #

(Tämä sel­ke­ni minul­le tänään psy­ko­lo­gil­la. On sil­lä ihme vai­ku­tus, aina siel­tä läh­ties­sä on niin maa­il­mo­ja­sy­lei­le­vä olo.) #

 

Tѥntti

#19083. Keskiviikko, 29. kesäkuuta 2011 klo 18.47.15, kirjoittanut Jani.

Sinitiainen Käväi­sin­pä tekai­se­mas­sa sen käyt­täy­ty­mi­se­ko­lo­gian ten­tin. Läpi­me­noon vaa­dit­tu kak­si pis­tet­tä on plak­ka­ris­sa var­mas­ti, ja toi­saal­ta täy­siä pis­tei­tä tus­kin on tulos­sa. Kysy­myk­set oli­vat siis vai­keus­ta­sol­taan kuta­kuin­kin sel­lai­sia kuin olin olet­ta­nut­kin, vähän hel­pom­pia kuin mitä pel­kä­sin ja vähän vai­keam­pia kuin mitä toi­voin. #

Ker­ke­sin vie­lä 17.32:n Y-junaan­kin. Oli­sin ehkä vie­lä­pä pääs­syt vaih­dol­la, jol­len oli­si jää­nyt kop­saa­maan kysy­myk­siä muis­ti­kir­jaan. Jee­sus että käsin­kir­joit­ta­mi­nen on taka­pa­juis­ta hom­maa. #

Sitaat­tioi­keu­den nojal­la mal­lik­si yksi kokeen kol­mes­ta nel­jän pis­teen kysy­myk­ses­tä: #

Tut­kit sini­tiais­ten käyt­täy­ty­mis­tä. Teet tut­ki­mus­ta­si luon­nos­sa elä­vil­lä lin­nuil­la, jot­ka pesi­vät met­sään vie­mis­sä­si pön­töis­sä. Hypo­tee­si­si on, että luon­non­va­lin­ta suo­sii roh­kei­ta yksi­löi­tä. Mitä kel­poi­suusar­vioi­ta (fit­ness proxies) käy­tät tut­ki­muk­ses­sa­si (perus­te­le)? #

Pala­tes­sa­ni ihmet­te­lin Hel­sin­gin “res­pon­sibly gay friend­ly” -Pri­de-slo­ga­nia. Res­pon­sibly-sanaa olen näh­nyt aiem­min käy­tet­tä­vän vain päih­de­va­lis­tus­mie­les­sä alko­ho­li­mai­nok­sis­sa (“drink res­pon­sibly”). Onko ole­mas­sa vas­tuu­ton­ta­kin homo­ys­tä­väl­li­syyt­tä? #

Lomittuminen

#19061. Keskiviikko, 29. kesäkuuta 2011 klo 14.06.07, kirjoittanut Jani.

Frankensteinin hirviö Öinä, joi­na en unek­si jotain poik­keuk­sel­lis­ta, kuten super­san­ka­ri­ta­ri­noi­ta, elän men­nei­syy­des­sä. Kor­kein­taan olen lukios­sa, toi­si­naan ala-asteel­la saak­ka. Jos herää­mi­nen näis­tä unis­ta tapah­tuu hitaas­ti niin, että ennen täyt­tä val­veu­tu­mis­ta tulen vain kevyes­ti tie­toi­sek­si sii­tä, että äsken näke­mä­ni oli unta, koen sen suun­nat­to­man surul­li­se­na. Tun­tuu muser­ta­val­ta, ettei minul­la ole sen tuo­reem­pia elä­viä muis­to­ja, jois­ta raken­taa uni­ku­via. #

Ei se minua val­veil­la sure­ta. Olen liu­ku­nut elä­mäs­tä kuo­le­maan niin hitaas­ti, ettei se mis­sään vai­hees­sa ole tun­tu­nut pahal­ta — päin­vas­toin, sii­hen on ollut hyvä syy. Vain nois­sa unis­sa läh­tö­pis­te tulee nyky­pis­teen rin­nal­le ver­tail­ta­vak­si, ja nii­den väli­nen ero pal­jas­tuu koko hir­vey­des­sään. Ja vie­lä sit­ten­kin minun on vai­kea sanoa mikä sii­nä hir­vit­tää. Se ilme­nee näkö­jään vain tie­dos­ta­mat­to­mal­le, joka kokee elä­mä­ni nykyi­sen värit­tö­myy­den kipeä­nä, luon­non­vas­tai­se­na. #

And the lynx which dwel­leth fore­ver in the tomb, came out the­refrom, and lay down at the feet of the Demon, and loo­ked at him stea­di­ly in the face. #

Edgar Allan Poe: Silence #

Avainsanat: