marginaali


  Uudempia postauksia »

Ei mainos, my anus

#2998. Sunnuntai, 17. elokuuta 2008 klo 10.30.26, kirjoittanut Jani. 23 kommenttia.

Suu auki Sun äitis on aloit­ta­nut video­blo­gauk­sen, tie­tääk­seni ensim­mäi­senä Suo­messa. Jos olen tässä suh­teessa vää­rässä, haluan, että siitä ker­ro­taan heti, sillä olen kovasti innois­sani video­blo­gaa­mi­sen ran­tau­tu­mi­sesta tänne, ja lupaan tilata kaikki koti­mai­set video­blo­git joista minulle ker­ro­taan. #

Tosin supis­tan kyllä tässä video­blo­gaa­mi­sen käsit­teen vas­taa­maan sitä, minkä monet miel­tä­vät siksi oikeaksi blo­gaa­mi­seksi kai­ken blo­gaa­mi­sen jou­kossa: päi­vä­kir­jai­lua. Aidon video­blo­gauk­sen nimit­täin aina­kin minä miel­län siten, että siinä ihmi­nen puhuu omalla äänel­lään ja esiin­tyy pää­asiassa yksi­nään, ker­toen asioista joista nyt sillä het­kellä sat­tuu teke­mään mieli puhua.Muuta sisäl­töä tar­joa­via koti­mai­sia video­syöt­teitä kyllä niin­kin jo löy­tyy — esi­mer­kiksi jokai­sen suo­ma­lai­sen YouTube-käyttäjän syö­te­hän on nimel­li­sesti koti­mai­nen video­syöte. Lisäksi tar­vi­taan ehdot­to­masti rosoi­suutta. Jotain sel­laista joko sisäl­lössä, sen esi­tys­ta­vassa tai sit­ten tek­nii­kassa, joka pal­jas­taa kat­so­jan sil­mälle heti, että tämä on yksi­tyi­sen ihmi­sen omaeh­toi­sesti tuot­tama jul­kaisu eikä min­kään… tahon.Tässä näkyy se, että rajauk­seni video­blo­gaa­mi­sen mää­ri­tel­mälle on kei­no­te­koi­nen. Jos haluai­sin täs­mäl­li­syyttä, ottai­sin luul­ta­vasti rajauk­sen sisään ihan kaikki päi­vit­ty­vät video­jul­kai­sut ja nimeäi­sin yllä rajaa­mani eri­tyi­sa­lu­een tar­peen vaa­tiessa toi­sin. #

Video­kär­pä­nen puri Mau­re­li­taa­kin, ja voi että minua­kin hou­kut­te­lisi niin kovasti, mutta kun en mil­lään pääse yli siitä miltä kuu­los­tan omissa kor­vis­sani. Ulko­nä­kö­asiat minua eivät voisi vähem­pää huo­let­taa; jos osai­sin viit­to­ma­kieltä, niin video­blo­gai­sin jo luul­ta­vasti täyttä päätä. Viit­to­ma­kie­li­nen video­blo­gaa­mi­nen olisi sitä paitsi mar­gi­naa­li­suu­des­saan ihan hiton siis­tiä. #

Mutta kun avaan suuni, tun­nen ensin­nä­kin itseni täy­del­li­seksi ääliöksi jo siinä vai­heessa, koska kukaan ei ole kuulemassa.Pelkästään itsel­leni kir­joit­ta­mi­nen tun­tuu minusta samalla tavalla ääliö­mäi­seltä. Mui­den teke­mänä se on vain siis­tiä, mutta minä itse en sii­hen pysty. Ja sit­ten kun yri­tän kuun­nella mitä olen sano­nut… voi hyvä Jee­sus. #

Olen nyt jo muu­ta­man päi­vän ajan poh­ti­nut tätä äänia­siaa juuri tämän video­blo­gaa­mi­sin­to­hi­mon takia, ja olen tul­lut sii­hen tulok­seen, että en minä suo­ra­nai­sesti vihaa omaa ääntäni, niin pal­jon kuin mie­leni tekisi sanoa­kin niin (koska se välit­täisi kaik­kein vah­vim­min sen, mitä tun­nen sitä kuun­nel­les­sani). Äänes­säni ei sinänsä ole mitään hir­veää vikaa, aina­kaan omasta mie­les­täni. Ei se todel­la­kaan mikään ammat­ti­pu­hu­jan ääni ole, mutta ei esi­mer­kiksi ihan kam­mot­ta­van nari­se­va­kaan, tai väri­sevä, tai mitään sel­laista. Lähinnä ehkä vähän nenään vetävä (kal­lon­muo­dosta joh­tuen) ja tie­tysti kovin hil­jai­nen (mistä voisi ehkä oppia eroon). Puhun epä­sel­västi, mutta en minä täy­del­li­syyttä edel­lyt­täi­si­kään; juu­ri­han minä perään­kuu­lu­tin sitä rosoi­suutta. #

Ongelma on siinä, että en ollen­kaan pysty miel­tä­mään ääntäni omak­seni. Kun kat­son videota, jossa ääni näen­näi­sesti tulee minun pääni sisältä, se tun­tuu samalta kuin sil­loin, kun näkee Simp­so­nei­den ääninäyt­te­li­jöi­den puhu­van roo­li­hah­mo­jensa äänillä. Ääni ei vain kerta kaik­ki­aan sovi sii­hen pää­hän, josta se tulee ulos, kun on tot­tu­nut sii­hen, että se tulee ulos kel­ta­nah­kai­sen, piir­re­tyn hah­mon päästä. #

Voi tie­tysti olla, että minut tun­te­vien mie­lestä tämä ei pidä ollen­kaan paik­kaansa, koska he ovat nime­no­maan tot­tu­neet sii­hen, että minun ääneni tulee minun naa­mas­tani. Ja on vähän vai­kea kek­siä syytä sille, miksi se ei omasta mie­les­täni tunnu luon­nol­li­selta. Toi­sin kuin noi­den Simp­sons-näyt­te­li­jöi­den tapauk­sessa, minä en ole tot­tu­nut sii­hen, että tämä ääni tulee ulos jos­tain muu­alta kuin tästä päästä. Puhues­sani se kuu­los­taa oman pääni sisällä ihan eri­lai­selta kuin tal­len­teilla (niin kuin se kai useim­milla tekee, joh­tuen sen eri­lai­sesta kul­ku­rei­tistä). Näin ollen en ole voi­nut kuulla tätä ulos­päin kuu­lu­vaa ääntäni muu­toin kuin niiltä tal­len­teilta, ja niissä se on poik­keuk­setta liit­ty­nyt minun naa­maani sil­loin, kun kyse on ollut videosta. Mutta sil­ti­kin se tun­tuu siltä, ettei sen kuulu tulla ulos tuosta naa­masta, joka kuvassa näkyy. #

Oudon laakson kuvaaja Tai ehkä kyse on sit­ten­kin erään­lai­sesta oudosta laak­sosta. Tal­len­teelta tois­tues­saan ääni muis­tut­taa niin mer­kit­tä­västi sitä, miltä se kuu­los­taa pääni sisä­puo­lella puhues­sani, että huo­mioni koh­dis­tuu sen nii­hin piir­tei­siin, jotka ovat siitä poik­kea­via, ja seu­rauk­sena on juma­la­ton vas­ten­mie­li­syy­den­tunne. Vas­ten­mie­li­syys tun­tuu­kin osu­van pal­jon lähem­mäksi totuutta kuin tuo aiem­min epä­täs­mäl­li­seksi mai­nit­se­mani viha. #

Se, miten muut minusta ote­tut videot näke­vät, ei huo­leta minua ensi­si­jai­sesti, vaan vasta tois-. Jos nimit­täin pys­tyi­sin pää­se­mään yli tästä, että itse koen ne ihan omi­tui­sina, uskoi­sin pys­ty­väni pää­se­mään suh­teel­li­sen hel­posti yli siitä jän­ni­tyk­sestä, minkä nii­den videoi­den näyt­tä­mi­nen muille mah­dol­li­sesti aiheut­taisi. Ei minulle teks­ti­blo­gaa­mi­nen­kaan ole ylit­se­pää­se­mät­tö­män vai­keaa, vaikka sil­loin täl­löin tie­tysti saat­taa­kin käydä mie­lessä, että mitä­hän nyt se-ja-sekin ajat­te­lee tätä lukies­saan. #

Ehkä minun pitäisi tehdä kokei­luja huu­li­syn­kan kanssa, niin näki­sin, että sopiiko mikään muu­kaan ääni tähän pää­hän sen omaa parem­min. #

Sun äitis on aloit­ta­nut video­blo­gauk­sen, tie­tääk­seni ensim­mäi­senä Suo­messa. Jos olen tässä suh­teessa vää­rässä, haluan, että siitä ker­ro­taan heti, sillä olen kovasti innois­sani video­blo­gaa­mi­sen ran­tau­tu­mi­sesta tänne, ja lupaan tilata kaikki koti­mai­set...

 

Koirat ja ironiantaju

#3000. Lauantai, 16. elokuuta 2008 klo 11.49.17, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Hymyilevä koira  #

Onko­han koi­rilla alkeel­lista iro­nian­ta­jua? Juo­lahti eilen mie­leeni tämä, kun ajat­te­lin sitä, miten niille yleensä ham­pai­den pal­jas­ta­mi­nen mer­kit­see uhkaa, mutta ihmis­ten kanssa ne jou­tu­vat var­maan useim­mi­ten tot­tu­maan sii­hen, että sama ele liit­tyy­kin ihan päin­vas­tai­siin tun­tei­siin (leveän vir­nis­tyk­sen tai nau­run yhtey­dessä). Sikäli siis, jos ne yli­päänsä miel­tä­vät ihmi­sen pään samalla tavalla tun­te­den välit­tä­jänä tark­kail­ta­vaksi ruu­miin­osaksi kuin laji­to­ve­reil­laan. #

Vaikka voi tie­tysti olla niin­kin, että ne ovat pikem­min­kin tark­ka­nä­köi­siä, ja oppi­vat teke­mään eron samalla perus­teella kuin ihmi­set­kin, eli luke­malla muuta ham­pai­den pal­jas­ta­mi­seen liit­ty­vää kehon­kieltä, suu­piel­ten asen­non ja niin edel­leen. Ja jos ei niin oli­si­kaan, niin olisi ehkä pikem­min­kin syytä puhua alkeel­li­sesta kyvystä ymmär­tää, että saman eleen takana voi olla jompi kumpi kah­desta toi­sil­leen täy­sin vas­tak­kai­sesta tun­teesta — omi­nai­suu­desta, joka on edel­ly­tys kyvylle ymmär­tää iro­niaa, eikä samai­nen kyky sinänsä. #

Minusta tämä aja­tus rupesi nyt kyllä tun­tu­maan siltä, että olen ihan hyvin saat­ta­nut jos­kus lukea tämän Veloe­nalta, ja nyt vain kuvit­te­len koon­neeni sen yhteen muista aja­tuk­sen­poi­ka­sista oma­pe­räi­sesti. #

 # Onko­han koi­rilla alkeel­lista iro­nian­ta­jua? Juo­lahti eilen mie­leeni tämä, kun ajat­te­lin sitä, miten niille yleensä ham­pai­den pal­jas­ta­mi­nen mer­kit­see uhkaa, mutta ihmis­ten kanssa ne jou­tu­vat var­maan useim­mi­ten tot­tu­maan sii­hen, että sama...

Avainsanat: ironia, koira

Mies joka nauraa kuolemalle

#2976. Keskiviikko, 6. elokuuta 2008 klo 21.31.06, kirjoittanut Jani. 14 kommenttia.

Lippu Yön ritari -elokuvan näytökseen 6.8.2008 On oikeas­taan ihan hyvä, että Yön rita­rin jatko-osa näyt­tää epä­to­den­nä­köi­seltä (en nyt vali­tet­ta­vasti muista mistä tämän tie­don luin, mutta se oli luul­ta­vasti pape­ria). Tuosta on nimit­täin melko vai­keaa enää panna parem­maksi. #

Ei sillä, ettäkö elo­kuva täy­del­li­nen olisi ollut, mutta sen viat oli­vat var­sin pie­niä, ja nii­den ympä­rillä pau­han­neen, hen­keä­sal­paa­van toi­min­nan avulla hel­posti anteek­sian­net­ta­vissa, jos vähän­kään pitää tämän­tyyp­pi­sistä elo­ku­vista. Esi­mer­kiksi tari­nan inten­sii­vi­syys­käyrä kulki hiu­kan kum­mal­li­sesti niin, että huip­pu­kohta oli jota­kuin­kin kes­ki­vai­heilla tavan­omai­sem­man lop­pu­puo­len sijasta. Jois­sain eri­kois­te­hos­teissa uskot­ta­vuu­den rajoja veny­tet­tiin ihan pik­kui­sen liian pal­jon, mutta vain ihan pik­kui­sen. Leik­kaus vai­kutti hiu­kan huti­loi­dulta var­sin­kin alku­puo­lella. Muuta ei nyt tule mie­leen, jos sitä edes oli. #

Toi­vot­ta­vasti Nikols­so­nin Jaska, joka väi­te­tysti on sitä mieltä, että hänen Jokeri-tul­kin­tansa on ainoa oikea, näkee tämän elo­ku­van ja palaa sit­ten takai­sin hau­taansa kie­ri­mään. Sen ver­ran vai­kut­tava ja ennen muuta oman­lai­sensa Lek­ke­rin Heath-vai­naan tul­kinta oli. Totta puhuen olin itse hiu­kan epäi­le­väi­nen mai­nos­ku­vat ja -videot näh­tyäni, mutta nyt elo­ku­van näh­tyäni voin sanoa, ettei­vät ne teh­neet Yön rita­rin Jokeri-hahmolle oikeutta. #

Kuten Nic­hol­so­nin hah­mos­ta­kin aikoi­naan oman elo­ku­vansa yhtey­dessä sanot­tiin, Jokeri varasti nimi­hah­molta kirk­kaasti show’n myös Yön rita­rissa. Sii­hen yhtä­läi­syy­det kui­ten­kin lop­pu­vat­kin. Siinä, missä Bat­ma­nin Jokeri teki mur­hista tai­detta (mikä oli tie­tysti peräi­sin suo­raan Burt­to­nin Tim­pan märistä unista), Yön rita­rin Jokeri on se sar­ja­ku­vista aina­kin minulle parem­min tuttu psy­ko­paatti, jonka kar­mai­se­vuutta iro­ni­nen roo­li­hahmo vain pahen­taa. #

Lisäksi hoi­ta­ja­na­sui­nen Jokeri oli minusta joten­kin per­volla tavalla sek­si­käs. Mutta minä­hän olen­kin hen­gail­lut viime vii­kot 4chanilla, että se selit­tää sen. #

Elo­kuva on armot­to­man väki­val­tai­nen, mutta juuri sillä meissä kai­kissa asu­vaan pikku Joke­riin vetoa­valla tavalla, jolla toi­min­tae­lo­ku­vien minusta kuu­luu­kin olla. Mais­kis! #

Muok­kauk­set

  1. 7. 8. 2008 klo 0.00 10:47 “Bur­to­nin” → “Burt­to­nin”. #

  2. 7. 8. 2008 klo 0.00 15:15 Lisä­sin lipun­ku­van. #

On oikeas­taan ihan hyvä, että Yön rita­rin jatko-osa näyt­tää epä­to­den­nä­köi­seltä (en nyt vali­tet­ta­vasti muista mistä tämän tie­don luin, mutta se oli luul­ta­vasti pape­ria). Tuosta on nimit­täin melko vai­keaa enää panna...

Avainsanat: Batman, Jokeri

Lääkkeet mielen hoidossa

#2966. Tiistai, 5. elokuuta 2008 klo 14.20.21, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Siitä on minulle aina hupia, kun tie­to­kir­jai­lija hyp­pää alas fak­toissa pitäy­ty­vän tie­tei­li­jän roo­lis­taan ja vetää saar­naa­jan lipe­rit kau­laansa. Näin tekee näkö­jään myös Matti O. Hut­tu­nen kir­jas­saan Lääk­keet mie­len hoi­dossa, jonka nimi saa minut kie­rit­te­le­mään nyrk­ke­jäni, sillä niin mai­nio tilai­suus kli­sei­seen sana­leik­kiin (Mieli lää­ke­hoi­dossa) on tuossa hukattu. #

“Pes­si­mis­ti­nen tapa suh­tau­tua elä­mään ja itseesi on vain opittu tapa, josta voi työs­ken­te­le­mällä päästä eroon.” #

[#] Matti O. Hut­tu­nen: Lääk­keet mie­len hoi­dossa, s. 83 #

Älä välitä, Matti. Tuo opti­mis­ti­nen tapasi suh­tau­tua elä­mään ja itseensä on vain opittu tapa, josta voi työs­ken­te­le­mällä päästä eroon. #

“Joka­päi­väi­sen elä­män jär­jes­tä­mi­nen omien arvo­jen ja pää­mää­rien mukai­seksi on hyvä keino vähen­tää alt­tiutta sai­ras­tua masen­nuk­seen.” #

ed. #

Tämän voin koke­muk­sesta alle­kir­joit­taa. Lähes täy­del­li­nen era­koi­tu­mi­nen ja sen jäl­keen omien, päi­västä toi­seen ja vii­kosta toi­seen saman­lai­sina tois­tu­vien rutii­nien luo­mi­nen perim­mäi­sestä toi­vot­to­muu­des­tani pake­ne­mi­seksi on se mikä on suo­jel­lut minua masen­nuk­seni pahe­ne­mi­selta vii­mei­set vuo­det. Siitä todis­taa myös se, miten hel­posti ja nopeasti se pahe­nee heti kun poik­kean tästä nykyi­sestä elä­män­tyy­lis­täni. #

Jos­tain syystä minusta kui­ten­kin tun­tuu sen perus­teella, mitä kaik­kea muuta Matti tässä masen­nuk­sesta puhues­saan kir­joit­taa (ja mitä eivät myös­kään alem­pana ole­vat sitaa­tit kovin kat­ta­vasti esit­tele), ettei hän pitäisi eris­täy­ty­mis­täni hyvänä asiana. #

“Uskal­lus ilmaista itse­ään minä-muodossa ja ker­toa tul­leensa vää­ri­nym­mär­re­tyksi on iso askel ulos masen­nus­kier­teestä.” #

ed. #

Tämä ei kuu­losta minusta yleis­pä­te­vältä totuu­delta, vaikka Matti näke­myk­sensä sel­lai­sena esit­tää­kin (hence teh funny), vaan sel­lai­selta, joka riip­puu ihmi­sestä. Oma­koh­taista koke­musta minulla ei tästä ole, mutta veik­kai­sin, että minä kuu­lun nii­hin, joi­den koh­dalla tämä pitäisi paik­kansa. Jos uskoi­sin sii­hen, että minulla on oikeus nos­taa itseni esiin fyy­si­sissä vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa (vas­toin sitä, miten olen kas­va­nut), en ehkä kokisi niitä niin ahdis­ta­vina kuin nyt koen. #

Tie­tysti se sit­ten vielä riip­puisi sii­tä­kin, että miten fyy­si­sessä koke­mus­pii­ris­säni ole­vat ihmi­set suh­tau­tui­si­vat minuun sel­lai­sena kuin todel­li­suu­dessa olen. Voi­han olla, että minusta ei pidet­täi­si­kään, jol­loin siitä tulisi uusi vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin liit­tyvä ahdis­tuk­se­naihe. #

“Masen­tu­neet tun­te­vat usein syyl­li­syyttä kai­kesta. Täl­löin kan­nat­taa pysäh­tyä poh­ti­maan mikä on omalla vas­tuulla ja mikä tois­ten. Ihmi­nen voi vas­tata vain omista teois­taan tai teke­mättä jät­tä­mi­sistä. Me emme vas­taa tois­ten hyvin­voin­nista, vaan ainoas­taan omas­tamme. Lopu­ton itsensä uhraa­mi­nen tois­ten vuoksi joh­taa usein uupu­muk­sen kautta masen­nuk­seen. Jokai­sella on oikeus olla ter­veesti itse­käs.” #

ed. #

Mai­nit­sinko minä jotain saar­naa­mi­sesta ja sen koo­mi­suu­desta? #

Ei sillä, minusta on vain sitä parempi, mitä useam­mat masen­nuk­sen paran­nus­kei­noja omassa mie­les­sään itses­tään­sel­vyyk­sinä pitä­vät lää­kä­rit ja muut toh­to­ri­sih­mi­set tuo­vat niitä julki, jotta niille voi­daan tällä tavalla ylei­sesti vähän nau­res­kella. Vain sillä tavalla tule­vat, mie­len­ter­vey­den­hoi­dosta vas­taa­vat suku­pol­vet saa­vat näille yksin­ker­tais­tuk­sille immu­ni­tee­tin, minkä seu­rauk­sena hei­dän näke­myk­siensä on pakko olla vah­vem­malla poh­jalla. Ja se on pel­käs­tään hyvä asia. #

Jol­lei edel­li­nen sitaatti vielä kuu­los­ta­nut vaa­ral­li­selta yksin­ker­tais­tuk­selta, niin miten olisi tämä: #

“Hyvän­tah­toi­nen ihmi­nen ei ole kos­kaan masen­tu­nut, siksi hyvän­tah­toi­suutta kan­nat­taa kehit­tää.” #

ed., s. 85 #

Tar­koi­tuk­seni ei kui­ten­kaan ole tässä tei­lata Lääk­keet mie­len hoi­dossa -teosta ihan täy­sin. Enim­mältä osal­taan kirja vai­kut­taa ole­van täyttä asiaa, enkä täl­lä­kään tar­koita sitä, että se olisi silk­kaa kui­vaa fak­taa toi­sensa perään. Se sama ilmei­sen van­kan psy­kiat­ri­sen koke­muk­sen omaava ihmi­nen, joka yllä­ole­vien sitaat­tien taus­talta pais­taa läpi hiu­kan koo­mi­ses­ti­kin, on kir­joit­ta­nut myös enem­män fak­toissa pitäy­ty­vät osuu­det, mikä tekee niistä hyvin uskot­ta­van­tun­tuista ja samalla kui­ten­kin suju­vaa luet­ta­vaa. #

Siitä on minulle aina hupia, kun tie­to­kir­jai­lija hyp­pää alas fak­toissa pitäy­ty­vän tie­tei­li­jän roo­lis­taan ja vetää saar­naa­jan lipe­rit kau­laansa. Näin tekee näkö­jään myös Matti O. Hut­tu­nen kir­jas­saan Lääk­keet mie­len hoi­dossa, jonka...

Avainsanat: lääke, masennus, Matti O. Huttunen

Kellä on pisin?

#2956. Maanantai, 4. elokuuta 2008 klo 20.03.42, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Kenel­lä­kö­hän moni­mer­ki­tyk­sel­lis­ten nimien lis­talla ole­vista (tällä het­kellä) 18159:sta on pisin täs­men­nys­sivu Wiki­pe­diassa? Mic­hael ja Peter Jack­son tun­tu­vat aina­kin pär­jää­vän hyvin. #

Kenel­lä­kö­hän moni­mer­ki­tyk­sel­lis­ten nimien lis­talla ole­vista (tällä het­kellä) 18159:sta on pisin täs­men­nys­sivu Wiki­pe­diassa? Mic­hael ja Peter Jack­son tun­tu­vat aina­kin pär­jää­vän hyvin. #

Avainsanat: Wikipedia
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
mummila »
  • Uutiset
  • Nuudelisoppa
  • Marginaali
  • Janin kommentit
  • Wiki
marginaali uses the ubudu theme. HTML5-powered by WordPress 3.5.1.
Creative Commons CC0 1.0 Universal License.
Tietosuojakäytäntö