Herä­sin vii­deltä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti mennä ves­san lat­tialle puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­neenä kai­voin kaa­pista pal­jun ja menin sen kanssa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tialle vuo­teeni vie­reen. Siinä sit­ten kuu­los­te­lin oloani uskal­ta­matta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeasti kuin oli tul­lut­kin (palju?). Mutta kello oli jo niin pal­jon että piti nousta ylös. #

Linja-autossa luin Ame­rican Psyc­hosta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vausta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oikeaa fyy­sistä pahoin­voin­tia sekin. Sel­laista ei ole ennen sat­tu­nut, vaikka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­meksi. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muutta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vielä aamu­öi­sen jäl­jiltä taval­lista her­kem­mässä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvina tai videona näh­des­säni saa­tan kyllä sil­loin­kin rea­goida voi­mak­kaasti, mutta sil­loin se on hen­ki­sesti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­sesti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin siitä miet­ti­mään, miksi ihmi­se­läi­men toista ihmistä koh­taan har­joit­tama raaka väki­valta tun­tuu niin eri­lai­selta kuin ei-ihmis-eläimen ihmistä koh­taan har­joit­tama väki­valta. Tai se ei oikeas­taan tunnu eri­lai­selta, vaan pikem­min­kin vain miel­lämme ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen siitä heräävä aja­tus on tie­tysti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sista tar­koi­tus­pe­ristä. Josta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­rillä sit­ten eroja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nalta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­maksi on tie­tysti useim­mi­ten mur­he­näy­telmä, mutta vai­kut­taako eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­pardi raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nempi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­pardi raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­sesti, ja jät­tää saa­liinsa syö­mättä kun ei satu mais­tu­maan? #

Aina­kin minusta tun­tuu vah­vasti siltä, että noilla tapah­tu­milla ei mur­heel­li­suu­dessa mitat­tuna ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­listi kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai minkä tahansa täy­sin tah­dot­to­masti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­sessa alle­kir­joit­taisi väi­tettä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Miksi en siis arvos­tele nii­den tekoja samalla tavalla kuin ihmis­ten, joi­den teoissa ilman muuta kat­soi­sin ensim­mäi­senä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vaksi mie­leen tulee (taas, minusta, “tie­tysti”), että eläi­mellä ei ole saman­laista kykyä nähdä tekonsa seu­rauk­sia kuin ihmi­sellä. #

Tässä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minusta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pana mur­he­näy­tel­mänä kuin vaik­kapa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­massa tar­kas­te­lussa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky nähdä ennalta teon seu­rauk­sia, siitä kon­kreet­ti­sesti seu­raa­via asioita ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tystä arvos­tel­taessa kuin on kyky nähdä ennalta teon aiheut­tama sosi­aa­li­nen isku­aalto. #

Psy­ko­paa­tilla on käsit­tääk­seni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky nähdä teko­jensa seu­rauk­set kon­kreet­ti­sesta, uti­li­ta­ris­ti­sesta näkö­kul­masta. Sen sijaan hänellä on äärim­mäi­sen heikko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jensa toi­sissa ihmi­sissä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tusta. Ja juuri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tioni poh­jaa teon mur­heel­li­suutta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­masta teon tun­ne­vai­ku­tuk­sesta huo­li­matta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­valta on minusta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­tama väki­valta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­seni aivan kuten eläin, joka ei kykene tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­sesti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kynsä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paatti ei miellä teko­jensa tun­ne­vai­ku­tusta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sillä on hänelle yhtä vähän mer­ki­tystä kuin minulle on vaik­kapa mat­ka­pu­he­li­meni tunne-elämällä (jol­lai­sen sille voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tella). Ei mikään määrä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia riitä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­nettä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kynsä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­sena. #

Herä­sin vii­deltä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti mennä ves­san lat­tialle puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­neenä kai­voin kaa­pista pal­jun ja menin sen kanssa takai­sin petiin....