#

Inter­ne­tin her­mo­ra­doilla impuls­sit kul­ke­vat mee­mien muo­dossa. Internet-meemeistä puo­les­taan val­tao­san muo­dos­ta­vat kuva­mak­rot (image mac­ros). #

Kuva­mak­ro­jen ala­genre ovat Advice dogin muun­nel­mat: isku­lause­mai­nen lyhyt teksti, joka sisäl­tää jon­kin vii­sau­den tai edus­taa tie­tyn­tyyp­pistä ajat­te­lua, tilan­netta, tun­netta tai ste­reo­tyyp­piä, on jaettu kah­tia kuvan ylä- ja ala­lai­taan siten, että ylä­laita yleensä poh­jus­taa tilan­teen, ja jutun ydin (punch line) seu­raa ala­lai­dassa. Taus­talla on väri­sek­to­reita ja kes­kellä hahmo, joka jol­lain tapaa edus­taa teks­tin ydintä: hah­moa, joka voisi sanoa näin, tai joka voisi jou­tua täl­lai­seen tilan­tee­seen, tai joka käyt­täy­tyy kuva­tulla tavalla. Eri koi­ra­ro­duista on Advice dog -mal­li­neessa siir­rytty jo ajat sit­ten mui­hin eläin­la­jei­hin, ihmi­set mukaan­luet­tuna. #

Minä uskon, että mei­dän pyhä teh­tä­vämme on näi­den mee­mien tuot­ta­mi­sen ohella doku­men­toida sitä mitä ne meille mer­kit­se­vät — tyy­pil­li­sim­min sitä, miksi jokin makro on meistä humo­ris­ti­nen. Monien mak­ro­jen sisältö on meille päi­vän­selvä, mutta uskon, että sadan tai vaik­kapa tuhan­nen vuo­den kulut­tua sil­lois­ten ihmis­ten voi olla hyvin vai­keaa käsit­tää, miksi me koimme jot­kin kuvat haus­koina. #

Oma luo­muk­seni yllä edus­taa Success Kid -muun­nel­maa Advice dogista. Kuvan kol­tiaista käy­tet­tiin alku­jaan muissa yhteyk­sissä, mutta Advice dog -mal­li­nee­seen sovi­tet­tuna hän on yleensä pro­ta­go­nisti: kuva­mak­ron teki­jän alter ego, joka ker­too mak­ron teks­tein jota­kin omasta elä­mäs­tään. #

Hah­mon nyrk­kiin puris­tama, pys­tyyn kohot­tama ja rys­ty­puo­lensa kat­so­jalle pal­jas­tava käsi on tul­kit­ta­vissa pysäy­tys­ku­vaksi nyr­killä teh­tä­västä pump­paus­liik­keestä (fist pump), jolla vies­ti­tään onnis­tu­mista, voi­ton­juh­lin­taa. Tätä elettä käy­te­tään run­saasti Inter­ne­tin ulko­puo­lel­la­kin, jopa tele­vi­sio­mai­nok­sissa. Tyy­ty­väi­syy­den jol­lei peräti itse­tyy­ty­väi­syy­den vies­tiä lähet­tää myös pojan kas­vo­jen ilme: ylä­ham­pai­den päälle vede­tyn ala­huu­len mut­ruun puris­tama ylä­huuli.1 #

Success Kid (“Menes­tys­pentu”) vies­tii siis onnis­tu­neensa jos­sain asiassa, menes­ty­mistä. Inter­net käyt­tää häntä ker­to­maan eri­to­ten tilan­teista, jotka ovat työ­läitä koh­dat­ta­via arjessa, tai joi­den lop­pu­tu­los olisi nii­den sat­tu­man­va­rai­sen luon­teen takia voi­nut olla kehno, mutta jotka ovat­kin taval­li­sesta poi­ke­ten men­neet oikein suju­vasti. Yleensä suo­si­taan var­sin arki­päi­väi­siä, vähä­pä­töi­siä asioita. #

Täl­lai­sista asioista omaan esi­merk­kiini poi­min lii­ken­teen. Kun kevyen­lii­ken­teen­kul­kija saa­puu suo­ja­tien lai­taan, hän jou­tuu usein odot­ta­maan autoja, ja jou­tuu yleensä vähin­tään­kin pysäh­ty­mään ja tut­kai­le­maan lii­ken­ne­ti­lan­netta ennen tien yli­tystä. Mutta kun saa­vu­taan suo­ja­tien lai­taan, eikä tiellä lii­ku­kaan yhtään autoa, tilan­tee­seen sisäl­tyy sel­laista arki­päi­vän pientä menes­ty­mistä, jol­laista Success Kid eleil­lään tuu­let­taa: ei tar­vitse lain­kaan huo­leh­tia autoista, voi pysäh­ty­mättä jat­kaa suo­raan tien yli. #

Tämä lie­nee kat­tava seli­tys tavan­omai­sen Success Kid -mak­ron raken­teesta ja raken­teel­li­sista mer­ki­tyk­sistä. Mutta entä huu­mori? Aina­kin minussa huvit­tu­nei­suutta useim­pien kuva­mak­ro­jen koh­dalla syn­nyt­tää se, kun tun­nis­tan mak­rossa kuva­tun ilmiön, ja näen sen yhdis­tet­tynä tut­tuun kuva­mak­roon siten, että yhdis­telmä on har­mo­ni­nen. #

Taus­talla on siis jo koke­musta saman kuva­mak­ron käy­töstä mui­den ilmiöi­den kanssa. Sen poh­jalta mie­leeni on muo­dos­tu­nut mer­ki­tyk­sien yhdis­telmä, joka on taval­laan psyyk­ki­nen vas­tine kuvan mal­li­neelle, men­taa­li­mal­line: mie­les­säni on kuva, sii­hen liit­tyvä käsi­tyk­sien, koke­muk­sien ja tun­tei­den joukko, ja teks­tin pai­kalla ikään kuin tyhjä laa­tikko. #

Uuden muun­nel­man näh­des­säni osaan kuvan avulla hakea muis­tis­tani kuvaa vas­taa­van men­taa­li­mal­li­neen. Sen jäl­keen sijoi­tan uudessa muun­nel­massa ole­van teks­tin sisäl­lön men­taa­li­mal­li­neeni teks­tille varat­tui­hin laa­ti­koi­hin. Kun yhdis­telmä toi­mii, eli kun teks­tissä kuvattu asia sovel­tuu men­taa­li­mal­li­nee­seen kuten oikea avain sopii luk­koon, syn­tyy tunne, jota nimit­täi­sin huu­mo­rin koke­mi­seksi. #

Men­taa­li­mal­li­nee­seen sovel­tu­mi­sen edel­ly­tyk­senä on aina­kin minulla usein teks­tin kuvaa­man ilmiön ymmär­tä­mi­sen lisäksi oma­koh­tai­nen koke­mus siitä. Jos ymmär­rän teks­tin kuvaa­man ilmiön, mutta minulla ei ole siitä koke­musta, pys­tyn ymmär­tä­mään sen, miksi joku on sovel­ta­nut teks­tin mal­li­nee­seen, mutta en yleensä koe sitä kovin­kaan huvit­ta­vana. Vasta sit­ten, kun minulla on teks­tin kuvaa­masta ilmiöstä — Success Kidin tapauk­sessa pie­nestä sisäi­sestä tuu­le­tuk­sesta tie­tyn­lai­sen arki­päi­väi­sen menes­ty­mi­sen yhtey­dessä — koke­musta, kaikki pala­set ikään kuin lok­sah­ta­vat pai­koil­leen, vir­ta­piiri sul­keu­tuu. #

Aina­kin Success Kidin, mutta myös mui­den kuva­mak­ro­jen koh­dalla, toi­nen huu­mo­rin kom­po­nentti syn­tyy teks­tissä kuva­tun ilmiön koosta. Kuva­makro toi­mii suu­rena tasa-arvoistajana: jokai­nen samaan mal­li­nee­seen lii­tetty tapaus saa kyt­ken­nän myötä mal­li­neen tun­ne­la­tausar­von, joka on vakio ja toi­si­naan niin pahasti epä­suh­teessa ilmiön pie­nuu­teen tai suu­ruu­teen, että sen tajua­mi­nen alkaa nau­rat­taa. #

 # Inter­ne­tin her­mo­ra­doilla impuls­sit kul­ke­vat mee­mien muo­dossa. Internet-meemeistä puo­les­taan val­tao­san muo­dos­ta­vat kuva­mak­rot (image mac­ros). # Kuva­mak­ro­jen ala­genre ovat Advice dogin muun­nel­mat: isku­lause­mai­nen lyhyt teksti, joka sisäl­tää jon­kin vii­sau­den tai edus­taa tie­tyn­tyyp­pistä...