Eilen kass­ajo­nossa nai­nen edel­läni osti Luon­toar­van. En ole joten­kin tajun­nut että niitä voi siinä kas­sal­la­kin ostaa, niin har­vi­naista tuol­lai­nen on. Kat­se­lin sit­ten oikein kun­nolla sitä räi­keillä mai­nos­kiil­to­vä­reillä maa­lat­tua 30 × 50 tau­lua, jota en ollut aiem­min huo­man­nut, ja kek­sin, että viho­vii­mei­sestä Luon­toar­vasta, joka oli Joke­riar­van takana pii­lossa, pil­kot­ti­vat suden­kor­vat. Mel­kein ostin sen saman tien, mutta koska tämä oli ilmi­selvä edel­li­sen asiak­kaan käyt­täy­ty­mi­sen herät­tämä impulssi, ja koska ker­to­muk­sessa minusta ei ole sijaa impul­sii­vi­suu­delle, jätin sen teke­mättä. #

Tänään luin aamulla: “Susi tap­poi nai­sen”, ja ajat­te­lin: “Hyvä!” #

Vähän sen jäl­keen huo­ma­sin mat­ka­kort­tini kadon­neen. Olin melko varma, että se oli pudon­nut linja-autoon, jolla olin vain het­keä aiem­min saa­pu­nut Kamp­piin, mutta auto oli tie­tysti jo ennät­tä­nyt läh­teä jat­ka­maan mat­kaansa. #

Sei­la­sin kän­ny­kän selai­mella Poh­jo­lan lii­ken­teen sivuille, ja siellä ker­rot­tiin, että löy­ty­neet “HSL:n mat­ka­kor­tit toi­mi­te­taan toi­mi­te­taan HSL:lle, ja niitä voi tie­dus­tella nume­rosta (09) 4766 4000 (M-P 7-19, LS 9-17) katoa­mista seu­raa­vana arki­päi­vänä klo 14 jäl­keen.” Koke­muk­seni Poh­jo­lan lii­ken­teen kul­jet­ta­jien asia­kas­pal­ve­lusta ovat tähän men­nessä olleet joko myön­tei­siä tai erit­täin myön­tei­siä, joten pää­tin kokeilla oiko­tietä ja soi­tella nii­den kont­to­rille, jos niillä vaikka olisi kei­not tuon minun autoni kiin­ni­saan­tiin. #

Seka­van selon­te­koni kuul­tu­aan Hel­sin­gin lii­ken­ne­toi­mis­ton miek­ko­nen otti asiani hoi­taak­seen ja lupasi soi­tella takai­sin. Eikä kes­tä­nyt kuin ehkä 5 minuut­tia kun sieltä jo palat­tiin, ja hyvien uutis­ten kanssa: kort­tini oli löy­ty­nyt, ja sen voisi nou­taa Kirk­ko­num­men toi­mi­pis­teestä. #

Olin tie­tysti tämän tuna­roin­tini seu­rauk­sena oikein huo­nossa koo­daus­vi­reessä. Sain kuin sain­kin kui­ten­kin yhden omi­tui­sen ja han­ka­las­ti­ta­pet­ta­van bugin hen­giltä, ja sit­ten oli­kin jo läh­det­tävä takai­sin Kirk­ko­num­melle, jotta ker­kiäi­sin Poh­jo­lan lii­ken­teen kont­to­rille ennen sen sul­ke­mista (klo 16). Olin tul­lut aamulla ker­ta­li­pulla, ja samoin ostin ker­ta­li­pun nyt takai­sin­päin. Poh­jo­lan lii­ken­teen autossa kul­jet­taja sanoi, ettei lip­puni kel­paa! Niin kuin se ei tie­ten­kään olisi kel­van­nut­kaan, U-linjoja kun nuo ovat (kas näin sul­je­taan 90 % luki­joi­den maan­tie­teel­li­sestä jakau­masta sisä­pii­rin ulko­puo­lelle). Enhän minä sitä ollut kii­reessä tul­lut aja­tel­leeksi. Enkä var­maan olisi muu­ten­kaan, kor­tilla mat­kus­taessa kun siitä ei tar­vitse pii­tata. #

Mutta tämä­kin kul­jet­taja oli oikein ystä­väl­li­nen ja otti minut peri­aat­teessa kel­vot­to­masta lipus­tani huo­li­matta kyy­tiin. Näi­den ihmis­ten ystä­väl­li­syys on sitä­kin suu­ren­moi­sem­paa, että ylem­mät orga­ni­saa­tio­ta­sot tun­tu­vat noilla lippu- sun muilla kum­mal­li­silla jär­jes­te­lyil­lään teke­vän kaik­kensa saa­dak­seen asiak­kaat kiuk­kui­siksi. #

Linja oli myö­hässä, ja olin noin kol­mea vaille Mat­ka­huol­lon toi­mis­tossa, kun en parem­paa­kaan kek­si­nyt. Edellä tie­tysti jono. Sen men­tyä kysyin “onko­poh­jo­lan­lii­ken­teel­lä­oma­toi­mis­to­jos­sa­kin” nopeu­te­tulla puhe­ää­nel­läni, ja vasta kol­man­nen ker­ran hidas­tet­tuani siitä saa­tiin sel­vää. Kyllä, nii­den toi­misto on tuo vie­rei­nen ovi, ylä­ker­rassa. “Se on tain­nut var­maan juuri mennä kiinni.” Sanopa muuta. #

Por­taat ylös ja ovi — auki! Miek­ko­set juuri lopet­te­le­mai­sil­laan päi­väänsä kun ryn­tä­sin asioi­neni sisään. Mat­ka­kort­tini oli siinä heti saa­ta­villa, mutta minulla ei ollut mitään kei­noa todis­taa sitä omak­seni. Joten aspa jonotti HSL:n lin­joilla 5 minuut­tia kun­nes sai kor­tin nume­ron perus­teella var­mis­tuk­sen sille, että kortti kuu­luu muka­nani olleen hen­ki­lö­to­dis­tuk­sen omis­ta­jalle. #

Voit­toa. #

Sit­ten menin kaup­paan, ja ajat­te­lin, että kun on monen­laista epä­ta­val­lista tälle päi­välle jo sat­tu­nut, on syytä ostaa se arpa, mikäli se on minun, koska se kuu­luu asi­aan. Vakoi­lin eili­sen kas­san arpa­tau­lua, ja kyllä vain, siellä se eili­nen vielä oli samalla pai­kalla. Tässä vai­heessa siis ennus­mer­kit edel­leen hyvät. Kysyin kas­salta että onko siinä susi. Taulu avat­tiin, ja… epä­to­den­nä­köi­syy­saalto romahti: arvassa oli­kin suden sijaan vihe­liäi­nen kis­san­pentu! #

Kään­nyin iljet­ty­neenä tuhah­taen pois, ja pyy­sin kas­saa sul­ke­maan tau­lun. #

Kuu­lemma mitään susiar­paa ei edes ole ole­massa, on vain koi­ria. Mitä luon­toar­poja ne sel­lai­set muka oikein ovat! Lem­mik­kiar­po­ja­han! #

Eilen kass­ajo­nossa nai­nen edel­läni osti Luon­toar­van. En ole joten­kin tajun­nut että niitä voi siinä kas­sal­la­kin ostaa, niin har­vi­naista tuol­lai­nen on. Kat­se­lin sit­ten oikein kun­nolla sitä räi­keillä mai­nos­kiil­to­vä­reillä maa­lat­tua 30 × 50 tau­lua,...