marginaali

Nostalgiamies 2/07

#2677. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 17.06.50, kirjoittanut Jani.

Olin jos­kus lues­kel­lut van­haa eläi­no­pin kir­jaa, ja tuli mie­lee­ni, että sel­lai­sia­han saa anti­kva­ri­aa­tis­ta, ehkä hal­val­la­kin. Kävin­pä sit­ten Päi­jän­ne-anti­kva­ri­aa­tis­saOnpa nii­den osoi­te kum­mal­li­nen, tai sit­ten Jyväs­ky­län kart­ta­pal­ve­lu bugit­taa, kun Kaup­pa­ka­tu 16 sijoit­tuu kirk­ko­puis­ton kul­maan, jos­sa ei ole edes yhtään raken­nus­ta.. Siel­lä oli kyl­lä pal­jon van­ho­ja eläi­no­pin kir­jo­ja, mut­ta niis­sä ei ollut yhtään sel­lais­ta jos­sa oltai­siin kes­ki­tyt­ty evo­luu­tioon. Minä oli­sin halun­nut van­ho­ja, hie­no­ja ja hel­lyyt­tä­viä piir­rus­tuk­sia din­osau­ruk­sis­ta! #

Kävin sit­ten Sam­ma­kon Jyväs­ky­län-kir­ja­kau­pas­sa joka on vain sadan met­rin pääs­sä edel­li­ses­tä ole­va Anti­kva­ri­aat­ti Luku­het­ki. Siel­lä ei ollut van­ho­ja oppi­kir­jo­ja, mut­ta sen sijaan siel­lä oli van­ho­ja sar­ja­ku­via! Vali­koin niis­tä sit­ten muu­ta­man sel­lai­sen, joi­den kan­si­ku­vat herät­ti­vät vah­vim­pia muis­to­ja (Hämä­häk­ki­mies 7/1988 Conan bar­baa­ri 2/1990, Mar­vel 8/1988: Ihme­ne­lo­set), ja lisäk­si kah­den ensim­mäi­sen Bat­man-elo­ku­van spe­si­aa­lit. #

Hämähäkkimies 7/1988 Marvel 8/1988: Ihmeneloset Conan barbaari 2/1990 Batman: Elokuva-special Batman — paluu #

Oikeas­taan mie­le­ni oli­si teh­nyt Hämä­häk­ki­mie­his­tä ottaa Jean DeWolffin kuo­le­ma -tari­nan kat­ta­vat leh­det, mut­ta en ollut var­ma oli­ko siel­lä edes nii­tä kaik­kia, ja joka tapauk­ses­sa­kin ne oli­si­vat sit­ten kirk­kaas­ti rik­ko­neet katok­si aset­ta­ma­ni kym­pin. #

Ja var­sin­kin minä niin, että kipe­ää tekee, himoit­sen Kuo­le­ma kul­kee suvus­sa -Bat­man-spe­si­aa­le­ja. Tari­na on ydin­a­seis­tet­tui­ne Joke­rei­neen ja Robi­nin kuo­le­mi­neen niin synk­kä, että sii­nä on aines­ta kos­tei­siin uniin. Mut­ta voi! Vieh­ty­myk­se­ni jaka­vat lii­an monet, sil­lä yhdes­tä ainuas­ta leh­des­tä minua oltai­siin roko­tet­tu vii­den euron ver­ran. Pel­käs­tään niis­tä kol­mes­ta leh­des­tä bud­jet­ti­ni oli­si siis ylit­ty­nyt vii­del­lä­kym­me­nel­lä pro­sen­til­la! #

No mut­ta, luke­maan­pa täs­tä. #

Paikallisliikenteeseen liittyviä outoja tapoja

#2676. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 14.31.36, kirjoittanut Jani.

  • Tapa läh­teä pysä­kil­le vii­me tin­gas­sa niin, että pysä­kil­tä jo läh­dös­sä ole­vaan bus­siin pitää juos­ta käsil­lä ääliö­mäi­ses­ti viuh­toen. Joka kerta.
  • Edel­li­seen liit­tyen: tapa vaih­taa juok­se­mi­nen käve­le­mi­sek­si sii­nä vai­hees­sa kun huo­maa, että bus­si odot­taa. Ja kus­ki odot­taa. Ja lin­ja-autol­li­nen mat­kus­ta­jia odottaa.
  • Tapa kasa­ta kaup­pa­kas­sit bus­si­py­sä­kin pen­kil­le tal­vel­la ikään kuin muo­vi­pus­sit eivät kes­täi­si maa­han­las­ke­mis­ta. Mut­ta nii­den poh­jaan­han voi vaik­ka tart­tua lunta!
  • Tapa nous­ta bus­siin ison jonon etim­mäi­se­nä, ja ruve­ta heti sisäl­le pääs­ty­ään kyse­le­mään kus­kil­ta type­riä kuten “menee­kö tämä kes­kus­sai­raa­lan kaut­ta”, “menee­kö tuo 18 iltai­sin vie­lä yhdek­sän jäl­keen” tai “onko tääl­lä Jyväs­ky­läs­sä hyviä jazz-baareja”? 
  • Edel­li­seen liit­tyen: tapa jää­dä istu­maan kaik­kein etum­mai­sim­paan penk­kiin, jot­ta voi­si jutel­la kus­kil­le (ja nime­no­maan kus­kil­le, ei kus­kin kans­sa) koko mat­kan sii­tä huo­li­mat­ta, että se on kyl­teis­sä­kin kiel­let­ty eikä meil­lä Suo­mes­sa sitä­pait­si jutel­la ventovieraille.
  • Tapa istua tyh­jän penk­ki­pa­rin käy­tä­vän­puo­lei­sel­le pen­kil­le kel­lo nel­jän ruuh­ka-aika­na­kin, ja nos­taa vie­lä kaup­pa­kas­si mie­le­no­soi­tuk­sel­li­ses­ti vie­rei­sel­le pen­kil­le. Sik­si­kö nii­tä kaup­pa­kas­se­ja ei pas­saa­kaan pysä­kil­lä maa­han las­kea, ettei­vät ne sit­ten bus­sis­sa kas­te­le sitä ikku­na­penk­kiä, ja se penk­ki myö­hem­min omaa per­set­tä, jos sii­hen vie­lä pako­te­taan siirtymään?
  • Tapa pois­tua etuo­ves­ta ilman sii­hen oikeut­ta­via vai­kei­ta geriat­ri­sia tai mui­ta ter­vey­del­li­siä syitä.
  • Tapa mat­kus­taa itse­päi­ses­ti lin­ja-autol­la vai­keis­ta geriat­ri­sis­ta ja ter­vey­del­li­sis­tä ongel­mis­ta huolimatta.
  • Tapa pai­naa pysäy­tys­nap­pia sii­nä vai­hees­sa kun kus­ki pai­naa kaa­sua läh­teäk­seen edel­li­sel­tä pysäkiltä.

Osaan näis­tä syyl­lis­ty­vät van­huk­set, osaan ulko­maa­lai­set, osaan suo­ma­lai­set, osaan minä itse. Arvat­kaa mikä mikin on, mikä akun! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:41[/klo] Vaih­doin geron­to­lo­gian geriatriaan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Satakieli laulaa kuuroille korville

#2675. Maanantai, 26. helmikuuta 2007 klo 13.08.54, kirjoittanut Jani.

Kat­se­len uudes­taan Kadon­neen elä­män jäl­jil­lä -sar­jaa ja huo­ma­sin, että sen ensim­mäi­nen ja vii­mei­nen jak­so ovat Mike Salis­bu­ryn ja kak­si kes­kim­mäis­tä Neil Nigh­tin­ga­len tuot­ta­mia. Mikesta ei löy­ty­nyt Googlella äkki­sel­tään mitään var­maa IMDb-pro­fii­lin lisäk­si, mut­ta Neilistä löy­tyi haas­tat­te­lu. #

Sitä soit­taes­sa­ni sain taas tode­ta, ettei kes­kit­ty­mis­ky­ky­ni ker­ta kaik­ki­aan vaan rii­tä pelk­kään kuun­te­le­mi­seen. Alan välit­tö­mäs­ti surf­fail­la jos­sain ja sil­loin puhe muut­tuu pel­käk­si taus­ta­me­luk­si. Täs­tä syys­tä minus­ta ei kos­kaan ole tul­lut mitään podcastien ystä­vää. #

Teks­tiä lukies­sa­ni voin aktii­vi­ses­ti työs­ken­nel­lä tie­don­saan­ti­ni tehos­ta­mi­sek­si. Arvos­te­len jat­ku­vas­ti luke­ma­ni tär­keyt­tä ja hypin sen perus­teel­la vähem­män tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den yli, tai kas­va­tan kes­kit­ty­mi­sin­ten­si­teet­tiä tär­kei­nä pitä­mie­ni osioi­den koh­dal­la. #

Puhet­ta kuun­nel­les­sa­ni minul­la ei ole yhtä suju­vaa mah­dol­li­suut­ta hyp­piä eteen- ja taak­se­päin. Lukies­sa­ni voin teh­dä sen sil­mien liik­keil­lä pal­jon täs­mäl­li­sem­min ja nopeam­min kuin mihin soit­to-ohjel­man hal­lin­ta hii­rel­lä antaa mah­dol­li­suu­den. #

Täy­tyy vie­lä kokeil­la sitä tosi-podcast-mies­ten tyy­liä, eli kop­sa­ta tuo haas­tat­te­lu kan­net­ta­vaan soit­ti­meen ja kuun­nel­la se mat­kal­la jon­ne­kin. #

Kapteeni Kariluoto ja zen

#2674. Sunnuntai, 25. helmikuuta 2007 klo 21.04.22, kirjoittanut Jani.

“Hän istui takai­sin maa­han. Hen­gi­tys kiih­tyi ja aja­tuk­set pyö­ri­vät seka­vi­na aivois­sa. Hänen on aloi­tet­ta­va. On jätet­tä­vä kaik­ki muu. On antau­dut­ta­va tais­te­lul­le koko­naan. On unoh­det­ta­va Sirk­ka ja koko elä­mä. On las­keu­dut­ta­va heti kui­lun poh­jaan. On olta­va kuol­lut etu­kä­teen.” #

Väi­nö Lin­na: Sota­ro­maa­ni, s. 447 #

Without You I’m Nothing

#2672. Sunnuntai, 25. helmikuuta 2007 klo 19.29.28, kirjoittanut Jani.

Joku kysyi minul­ta jos­kus että mon­ta­ko blo­gia minul­la on. Piti nyt ihan ottaa ja las­kea: nel­jä­tois­ta elos­sao­le­vik­si las­ket­ta­vaa, kol­me hen­ki­to­reis­saan viru­vaa ja nel­jä lope­tet­tua tai pysy­väs­ti nimel­tään tai osoit­teel­taan muu­tet­tua. #

Elos­sao­le­vis­ta tosin nel­jä on link­ki­blo­ge­ja (jois­ta kak­si perus­tin, tai pikem­min­kin loh­koin kah­des­ta muus­ta, eilen) ja iso osa muis­ta­kin vähem­män var­si­nai­sia kir­joi­tus­pro­jek­te­ja, eli blo­ge­ja, jot­ka ovat blo­ge­ja puh­taas­ti sanan tek­ni­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä. #