marginaali

Ennen olivat lastenohjelmatkin mieleenpainuvampia

#10639. Lauantai, 22. joulukuuta 2007 klo 12.11.40, kirjoittanut Jani.

Minä tavoit­te­len jat­ku­vas­ti alle mur­ro­si­käi­se­nä koke­mie­ni kult­tuu­rie­lä­mys­ten uudel­leen elä­mis­tä. #

Ala-aste­ai­koi­na­ni, öky­tuh­lai­lun sävyt­tä­mäl­lä kul­tai­sel­la 1980-luvul­la kou­lus­sa kävi aina sil­loin täl­löin kier­tä­vä elo­ku­vae­si­tys. Suo­ral­ta kädel­tä muis­tin ainoas­taan Kar­hun nimen, ja sen olen näh­nyt sit­tem­min­kin mon­ta ker­taa (DVD löy­tyy hyl­lys­tä), mut­ta yri­tin tuos­sa muis­tel­la nii­tä paria muu­ta­kin elo­ku­vaa, jot­ka muis­tan meil­le sil­loin näy­te­tyn. #

Jäl­ji­tin toi­sen koh­tuul­li­sen pian: se oli valais­ta ker­to­va piir­ret­ty, toden­nä­köi­sim­min nimel­tään Sim­son ja Sal­li (Sam­son & Sal­ly: The Song of the Wha­les). Muis­tan sii­tä vain koh­tauk­sen, jos­sa nimi­hah­mo­jen piti pysy­tel­lä pin­nan alla hir­veän pit­kän ajan (oli­si­ko ollut jää­ti­kön tai 80-luku­lai­sen ympä­ris­tö­ka­ta­stro­fi­tie­tou­den hen­ges­sä öljy­lau­tan alit­se sukel­taak­seen). Luul­ta­vas­ti muis­tan sen sik­si kun se oli sil­loin niin jän­nit­tä­vä. Muis­tin ilmei­ses­ti vää­rin sen, että toi­nen nois­ta hah­mois­ta oli­si ollut vaa­lean­pu­nai­nen. #

Tois­ta elo­ku­vaa en onnis­tu­nut vie­lä jäl­jit­tä­mään. Se ei ollut piir­ret­ty, mut­ta muis­taak­se­ni se oli ruot­sin­kie­li­nen ja teks­ti­tet­ty. Sii­nä oli jotain peik­ko­ja tai men­nin­käi­siä. Muis­tan sii­tä kak­si koh­taus­ta, ensim­mäi­ses­sä peik­ko (lap­si) rat­sas­ti (mah­dol­li­ses­ti val­koi­sel­la) hevo­sel­la puu­pi­non edit­se nopeu­te­tus­sa kuvas­sa. Voi olla että sii­nä koh­tauk­ses­sa oli mui­ta­kin hah­mo­ja: ihmi­siä, jot­ka aina­kaan kaik­ki eivät olleet nii­tä peik­ko­ja sitä ennen näh­neet. #

Toi­nen koh­taus tapah­tui nii­den peik­ko­jen pesäs­sä. Siel­lä oli joi­tain ihmi­siä, luul­ta­vas­ti kaik­ki lap­sia. Pei­kot tar­jo­si­vat ruu­ak­si ihan oikei­ta tai lap­sen sil­mis­sä oikean näköi­siä kas­te­ma­to­ja, jot­ka muu­tet­tiin tai­ka­tem­pul­la ker­ma­ka­kuk­si. Trik­ki­ku­va oli teh­ty yksin­ker­tai­sim­mal­la mah­dol­li­sel­la tek­nii­kal­la, leik­kaa­mal­la yhteen kuva käsis­sä ole­vis­ta madois­ta ja samois­sa käsis­sä ole­vas­ta kakus­ta, mah­dol­li­ses­ti säes­tet­ty­nä sil­lä tyy­pil­li­sel­lä… mikäs se chi­me nyt onkaan suo­mek­si? Kui­ten­kin se sama ääni kuin mikä soi­tet­tiin Dis­neyn satu­ka­se­teis­sa aina sivun kään­tä­mi­sen mer­kik­si. #

Nuo satu­ka­se­tit ovat­kin sit­ten luku sinän­sä. Muis­tan niis­tä oikeas­taan vain kak­si, jot­ka perus­tui­vat elo­ku­viin: Robin Hoodin ja Aris­to­ka­tit. Hai­ka­ra-valea­suun pukeu­tu­nut Robin Hood herät­ti häm­men­nys­tä, sil­lä ket­tu ei minun pääs­sä­ni mil­lään mah­tu­nut hai­ka­ran nah­koi­hin. Aris­to­ka­teis­ta on pää­hä­ni jää­nyt ainoas­taan lausah­dus “illal­la he oli­vat taas takai­sin iha­nas­sa Parii­sis­sa”, sil­lä “olla takai­sin jos­sain” kuu­los­ti minus­ta ihan kum­mal­li­sel­ta ilmai­sul­ta. Anglis­mil­ta tuo lause tot­ta puhuen hais­kah­taa minus­ta vie­lä­kin. #

Jo mai­nit­tu­jen lisäk­si minua kiin­nos­tai­si näh­dä 80-luvul­la koke­mia­ni ani­me­ja. Niis­tä muis­tan aina­kin Luo­la­poi­ka Rain (Gens­hi Sho­nen Ryuu), Galaxy Express 999:n, Ihme­maa Ozin ja Lii­sa Ihme­maas­san, johon kos­ke­tuk­se­ni tuol­loin tai­si tosin tul­la vain väri­tys- ja teh­tä­vä­kir­jan muo­dos­sa. #

Nykyi­sin ani­me on minus­ta kyl­lä niin täyt­tä pas­kaa kuin vain olla voi, mut­ta noi­ta lap­suu­den­ko­ke­muk­sia uudel­leen eläes­sä­ni pys­tyi­sin kyl­lä luul­ta­vas­ti pää­se­mään sen yli ihan hel­pos­ti. #

Pelkosnjargâ

#10638. Perjantai, 21. joulukuuta 2007 klo 21.14.57, kirjoittanut Jani.

“Sota­har­joi­tuk­ses­ta räjäh­de­las­tia kul­jet­ta­mas­sa ollut puo­lus­tus­voi­mien kuor­ma-auto suis­tui ojaan Pel­kos­nie­men Kai­ra­las­sa per­jan­tai aamu­na.” #

Ilta­leh­ti: “Puo­lus­tus­voi­mien räjäh­de­las­ti suis­tui ojaan” #

Vit­tu, se on Pel­kosennie­mi eikä mikään Pel­kos­nie­mi, ja per­jan­tai­aa­mu on yhdys­sa­na. #

HS:n jutus­sa samas­ta aihees­ta on näh­däk­se­ni kaik­ki kun­nos­sa. #

Kirkko ja kompassi

#10637. Keskiviikko, 19. joulukuuta 2007 klo 20.50.44, kirjoittanut Jani.

Vati­kaa­ni tuo­mit­si kes­ki­viik­ko­na Kul­tai­nen kom­pas­si -elo­ku­van, jota on väi­tet­ty kris­ti­nus­kon­vas­tai­sek­si, kos­ka se edus­taa “kyl­mää ja toi­vo­ton­ta maa­il­maa vail­la juma­laa”. Vati­kaa­nin l’Os­ser­va­to­re Roma­no -leh­den pää­kir­joi­tuk­ses­sa arvos­tel­tiin myös Phi­lip Pull­ma­nia, jon­ka kir­jaan elo­ku­va perus­tuu. #

“Pull­ma­nin maa­il­mas­sa toi­voa ei ker­ta kaik­ki­aan ole, kos­ka siel­lä ei ole mitään muu­ta pelas­tus­ta kuin yksi­lön kyky hal­li­ta tilan­net­ta ja tapah­tu­mia”, pää­kir­joi­tuk­ses­sa sanot­tiin. #

Pull­ma­nin tri­lo­gian fan­ta­sia­maa­il­mas­sa kirk­ko lii­te­tään lap­sil­la teh­tyi­hin kokei­siin, joil­la tut­ki­taan syn­tiä ja pyri­tään samal­la tukah­dut­ta­maan tosi­asioi­ta, jot­ka naker­tai­si­vat kir­kon oikeu­tus­ta ja val­ta-ase­maa. Elo­ku­va­ver­sios­ta on rii­sut­tu kaik­ki viit­tauk­set kirk­koon, sil­lä ohjaa­ja Chris Weitz pel­kä­si louk­kaa­van­sa usko­vais­ta elo­ku­vay­lei­söä. #

Sii­tä­kin huo­li­mat­ta jot­kin yhdys­val­ta­lai­set kato­li­set jär­jes­töt ovat vaa­ti­neet elo­ku­van boi­ko­toin­tia, kos­ka pel­kää­vät sen hou­kut­te­le­van kir­ja­sar­jal­le lisää luki­joi­ta. Kon­ser­va­tii­vi­nen Cat­ho­lic Lea­gue on kehot­ta­nut kris­tit­ty­jä vält­tä­mään elo­ku­van kat­so­mis­ta, kos­ka sen pää­mää­rä­nä on “hal­ven­taa kris­ti­nus­koa ja edis­tää ateis­mia” las­ten kes­kuu­des­sa. #

Reu­ters ((via uusisuomi.fi): “Vatican blasts “Gol­den Com­pass” as God­less and hope­less”; suo­men­nos oma­ni) #

Hit­to soi­koon, en oli­si muu­ten uhran­nut koko elo­ku­val­le puol­ta aja­tus­ta­kaan, mut­ta tämän luet­tua­ni­han minun teki­si mie­le­ni tutus­tua noi­hin kir­joi­hin! Eihän mikään, mikä hal­ven­taa kris­ti­nus­koa ja edis­tää ateis­mia las­ten kes­kuu­des­sa, voi olla täy­sin huo­noa. #

Elo­ku­vaan ei kyl­lä­kään tuon perus­teel­la kan­na­ta raho­ja haas­ka­ta. Toi­vot­ta­vas­ti Weitz tun­tee Kom­pas­sin flo­pat­tua nahois­saan sen, että jos yrit­tää miel­lyt­tää kaik­kia, ei miel­ly­tä lopul­ta ketään. Oli­si nyt vaan reip­paas­ti otta­nut kai­ken irti Pull­ma­nin alku­pe­räis­ta­ri­nas­ta. Veik­kaan, että sil­loin kirk­ko­jen paniik­ki oli­si ollut niin val­ta­va, että se oli­si toi­mi­nut elo­ku­val­la rahas­ta­vien eduk­si. #

Meitä ei noin vain puijata

#10636. Tiistai, 18. joulukuuta 2007 klo 17.13.04, kirjoittanut Jani.

“Inter­ne­tis­sä syn­ty­nyt kohu selai­men vää­rin­käy­tös­tä on vies­tis­sä mai­ni­tun kou­lun mukaan vää­ren­nös. Pen­syl­va­nia­lai­sen Big Spring –kou­lu­kes­kuk­sen sivus­toil­la on vah­vis­tet­tu, että näky­vyyt­tä saa­nut jäl­ki-istun­to­lo­ma­ke on pelk­kä peu­ka­loi­tu vää­ren­nös kel­vol­li­ses­ta syys­tä anne­tus­ta lomak­kees­ta eikä siis kysei­ses­tä syys­tä ole jäl­ki-istun­toa annet­tu kenel­le­kään. #

Uusi­suo­mi. fi arve­li aihees­ta jul­kais­tus­sa jutus­sa, että lukui­sis­sa blo­geis­sa kier­tä­vä doku­ment­ti on joko haus­ka tosi­ta­ri­na tai tai­dok­kaas­ti suun­ni­tel­tu virus­mark­ki­noin­ti­kik­ka.” #

Uusisuomi.fi: ““Fire­fox-uuti­nen” mark­ki­noin­ti­pup­pua” #

“Mei­dän jutus­sa arvat­tiin asian oikea lai­ta heti!” #

…pait­si ettei arvat­tu, eikä sitä näkö­jään taju­ta vie­lä­kään, että vaih­toeh­dot eivät suin­kaan rajoi­tu noi­hin kah­teen mai­nit­tuun. Kyse kun ei toden­nä­köi­sim­min ole edes mis­tään viraa­li­mark­ki­noin­nis­ta vaan ihan vaan van­han­ai­kai­ses­ta, rehel­li­ses­tä kuse­tuk­ses­ta. Jon­kun nero­pa­tin vit­sis­tä, jon­ka epä­au­tent­ti­suu­den mää­rää edes suu­ri ja mah­ta­va “uusi­suo­mi .fi” (pitäi­si­kö vähän rajoit­taa sitä hor­ju­ma­ton­ta uskoa koneel­li­seen oiko­lu­kuun?) ei tun­nu tajua­van. #

Ja ihan hyvä­hän se on taas pii­loil­la tuol­la lail­la jul­kai­su­tuot­teen nimen taka­na. Auta armias jos noi­ta “totuuk­sia” jou­tui­si lau­ko­maan omal­la nimel­lään. #

Särkynyt linssi

#6394. Tiistai, 18. joulukuuta 2007 klo 13.49.07, kirjoittanut Jani.

Mus­ta­val­koi­suus, joko teh­dään kun­nol­la tai ei teh­dä ollen­kaan, on niin syväl­lä minus­sa, että sen erot­ta­mi­nen itses­tä­ni on mah­do­ton­ta: minä en oli­si minä ilman sitä, ja minä ilman mus­ta­val­koi­suut­ta oli­si jotain muu­ta kuin minä. #

Kui­ten­kin samal­la tie­dän tasan tark­kaan, että aja­tuk­set sii­tä miten asioi­den pitäi­si olla, teo­riat, käsi­tyk­set ovat toi­mi­via vain niin kuin ne ovat ide­aa­li­ver­sioi­hin­sa ver­rat­tu­na epä­puh­tai­ta; vain aja­tuk­sien rosoi­suus tekee niis­tä edes joten­ku­ten käyt­tö­kel­poi­sia. Äärim­mil­leen vie­tyi­nä, mus­ta­val­koi­sen spekt­rin­sä jom­mas­sa kum­mas­sa pääs­sä käsi­tyk­sien käyt­tö­kel­vot­to­muus, poik­kea­ma perim­mäi­sel­tä ydin­luon­teel­taan sumeas­ta todel­li­suu­des­ta pal­jas­tuu. #

Kos­ka kui­ten­kin kai­puu näi­hin äärim­mäi­syyk­siin on niin kiin­teäs­ti osa minua, olen myös minä vial­li­nen, vää­rin viri­tet­ty reso­noi­dak­se­ni opti­maa­li­ses­ti todel­li­suu­den kans­sa. Ja mikä vie­lä pahem­paa, ei ide­aa­lien­kai­puu­ni ole sokea myös­kään itse­ni koko­nai­suu­den suh­teen, vaan arvos­te­lee vähem­män kuin täy­del­lis­tä sovel­tu­vuut­ta­ni, kos­ka se ei ole puh­taas­ti sitä mitä sen tuli­si olla, eli todel­li­suu­teen sovel­tu­va. #

En voi tyy­tyä, en yksin­ker­tai­ses­ti kyke­ne tyy­ty­mään omaan epä­täy­del­li­syy­tee­ni, eikä minul­la kui­ten­kaan ole sil­le mitään vaih­toeh­to­ja­kaan, kos­ka en usko sen, mitä sisim­mäs­sä­ni olen, voi­van kos­kaan muut­tua muuk­si. #