marginaali

Kaksi yhdestä, yksi kahdesta

#9958. Torstai, 8. lokakuuta 2009 klo 11.18.55, kirjoittanut Jani.

Tänään saan toi­von mukaan sen ven­la­fak­sii­nian­nok­sen­tuplaus­re­sep­tin. Alkaa täs­sä olo­kin olla taas sel­lai­nen ettei parem­paan sau­maan voi­si tul­la, vaik­kei­hän sii­tä mitään takei­ta ole että sii­tä apua on. Mut­ta onpa­han yri­tys­tä. #

Käyn siel­lä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän jut­tusil­la täs­sä vie­lä muu­ta­man ker­ran ennen tois­ta lää­kä­ri­ta­paa­mis­ta. Ihan muka­va ihmi­nen, vaik­ka tilan­ne on sikä­li kiusal­li­nen, että minus­ta tun­tuu, että minä olen siel­lä meis­tä se joka jän­nit­tää vähem­män. #

Aina­kaan tähän men­nes­sä toi­min­ta­tar­mo­ni ei ole vajon­nut niin alas etten jak­sai­si salil­le läh­teä. Koti­kun­toi­luun oli pal­jon han­ka­lam­paa moti­voi­tua ja se oli lopul­ta aina pak­ko heit­tää pois. Oli­si hyvä jos nyt jak­sai­si paah­taa läpi tal­ven. Pel­käs­tään oman hyvin­voin­ti­ni takia. #

Lii­kun­ta­kes­kuk­sel­la on näkö­jään taas tar­jous, että liit­ty­mi­nen (norm. 100 €) nyt ilmais­ta. Mut­ta ihan läs­kik­si­hän täs­sä oli­si tämä­kin kuu­kausi men­nyt, jos oli­sin tuo­ta jää­nyt kärk­ky­mään. Eikä sitä kos­kaan oli­si tul­lut­kaan, jos oli­sin jää­nyt. #

CSI: Virrat

#9930. Tiistai, 6. lokakuuta 2009 klo 10.49.55, kirjoittanut Jani.

[Fade-in mus­tas­ta: sala­ma­va­lo­jen ja polii­si­au­to­jen valo­jen väl­ket­tä, kel­tais­ta nau­haa. Tyy­li­tel­ty­jä väläh­dyk­siä kar­vai­ses­ta ja veri­ses­tä mytys­tä. Vai­me­aa mut­ta dra­maat­tis­ta jousi­musiik­kia. #

Mus­taan puvun­tak­kiin ja fark­kui­hin pukeu­tu­nut komea yli­kons­taa­pe­li Pasi “P” Lön­ni nos­taa kel­tais­ta nau­haa ja astuu sen sisä­puo­lel­le.] #

“P”: Mitäs meil­lä tääl­lä on? #

[Val­koi­seen suo­ja­pu­kuun pukeu­tu­nut kuvan­kau­nis eläin­lää­kä­ri Mar­ja Iso-Mur­su osoit­taa veris­tä kar­va­ka­saa.] #

Iso-Mur­su: Tapet­tu pen­tu, kysees­sä joko susi tai koi­ra. Ammut­tu arviol­ta yhdek­säs­tois­ta syys­kuu­ta. #

“P”: Luo­ja. Pen­nut ovat ran­kim­pia. #

Iso-Mur­su: Näyt­teet ovat mat­kal­la labraan tar­kem­pia tut­ki­muk­sia var­ten, mut­ta voin teh­dä alus­ta­van sel­vi­tyk­sen kan­net­ta­val­la­ni. #

[Iso-Mur­su ottaa esiin läp­pä­rin ja sii­hen kyt­ke­tyn vii­va­koo­din­lu­ki­jaa muis­tut­ta­van lait­teen, jos­sa on punai­nen laser­va­lo. Iso-Mur­su pyyh­kii laser­va­lol­la kar­va­myt­tyä.] #

Iso-Mur­su: Tämän pitäi­si kes­tää noin kym­me­nen sekun­tia. #

“P”: Emme aloi­ta asias­sa tut­kin­taa ennen kuin sel­vi­ää, oli­ko kysees­sä koi­ra vai susi. Jos eläin osoit­tau­tuu sudek­si, tut­kin­ta käyn­nis­te­tään. Kysees­sä on täl­löin met­säs­tys­ri­kos ja teki­jä on on saa­ta­va vas­tuuseen. Jokos nii­tä tulok­sia kuul­laan? #

[Läp­pä­ris­tä kuu­luu BLIIP BLIIP BLIIP BLIIP BLIIP ja sen näy­töl­lä lukee 200-pis­te­ko­koi­sel­la, hyvin futu­ris­ti­sel­la kapi­tee­li­kir­ja­si­mel­la “ANALYSOITU: 100&nbsp%, ANALYYSIN TULOS: SUSI”] #

Iso-Mur­su: Kat­so itse. Lopul­lis­ten tulos­ten val­mis­tu­mi­nen kes­tää vie­lä, mut­ta kyl­lä se susi on. Ja lisäk­si… #

“P”: Lisäk­si? #

Iso-Mur­su: Tie­to­jär­jes­tel­mäs­tä löy­tyy tie­to, että tääl­lä Vir­roil­la sudet söi­vät ajo­koi­ran aiem­min sama­na päi­vä­nä kun pen­tu tapet­tiin. #

“P”: Jahas. Vai­kut­taa sil­tä, että joku… #

[“P” kai­vaa povi­tas­kus­taan aurin­ko­la­sit.] #

“P”: …ei pitä­nyt sii­tä, että hyvä ajo­koi­ra… #

[“P” nos­taa aurin­ko­la­sit sil­mil­leen.] #

“P”: …meni huk­kaan. #

[Tun­nus­musiik­ki alkaa soi­da. Alku­teks­tit.] #

Jep, minähän se

#9923. Maanantai, 5. lokakuuta 2009 klo 20.45.06, kirjoittanut Jani.

Tuli mie­leen, että voi­sin teet­tää sel­lai­sen minua kuvaa­van t-pai­dan. Täl­lai­sen: #

Olen perfektionisti #

Täl­le illal­le ei muu­ta. Pait­si vie­lä se, että on vit­tu­mais­ta kun jon­ne­kin syväl­le sie­rai­meen on kui­vu­nut joku kok­ka­re, ja se tun­tuu siel­lä koko ajan, mut­ta sitä ei mil­lään saa siel­tä pois­kaan. #

 

Tulen ja jään laulu

#9895. Maanantai, 5. lokakuuta 2009 klo 10.03.52, kirjoittanut Jani.

Miekka #

Aloit­te­lin Tulen ja jään lau­lua, mut­ta piti jät­tää kes­ken. Se, että Asioi­den nimet kir­joi­te­taan Isol­la Alku­kir­jai­mel­la, on lii­an kli­seis­tä luo­dak­seen myyt­tis­tä hen­keä, mihin sil­lä ilmei­ses­ti pyri­tään. Muus­sa tapauk­ses­sa­han Tearcan­dy’s life oli­si myyt­ti­sin kos­kaan kir­joi­tet­tu teos. #

Ja mitä var­ten fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­des­sa pitää joka kään­tees­sä alle­vii­va­ta sitä että tämä on nyt fan­ta­sia­kir­jal­li­suut­ta? “Kun Lor­di Fragli-Mup­pett rat­sas­ti Syn­keän Met­sän hal­ki mat­kal­laan Vii­sai­den neu­vos­ton Kokouk­ses­ta Impyin kotoon, hänen viit­tan­sa oli soo­pe­lia ja hänen miek­kan­sa Penis kim­mel­si, sil­lä se oli zäar­kö­gyy­dö­läis­tä teräs­tä.” Mik­sei vain ker­ro­ta mitä tapah­tuu (“Fragli-Mup­pett käväi­si nai­sis­sa.”) ja anne­ta luki­jan tus­kail­la vaja­vai­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa kans­sa yrit­täes­sään vai­voin kehi­tel­lä tapah­tu­mil­le puit­tei­ta? Niin­hän muis­sa­kin nyky­gen­reis­sä teh­dään. #

Ei hyvää tai­tei­li­jaa tun­nis­ta sii­tä että hän osaa vään­tää oman tyy­li­la­jin­sa rau­ta­lan­gas­ta luki­jan ihas­tel­ta­vak­si. Hyvä tai­tei­li­ja laa­tii teok­sen­sa niin, että ripot­te­lee sii­hen hie­no­va­rai­sia vih­jei­tä, jot­ka tai­ta­va vas­taa­not­ta­ja osaa poi­mia ja tul­ki­ta todis­teik­si teok­sen luo­jan kyvyis­tä kysei­ses­sä tyy­li­la­jis­sa. Kyvyis­tä joil­la ei bras­sail­la, mut­ta joi­ta ei myös­kään pide­tä tyys­tin vakan alla. #

No, aina­kin Pet­ri Hil­tusen kuvi­tus sopi tuo­hon Val­tais­tuin­pe­liin kuin nyrk­ki sil­mään. Sii­nä on jotain teks­tin kans­sa samal­la taval­la kiusal­li­sen lap­sel­lis­ta ole­vi­naa­no­le­mis­ta. #