marginaali


  Älähän, älähän! »

kuulee unia

#10441. Tiistai, 10. marraskuuta 2009 klo 10.53.09, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

M: Hei!
J: Hei.
M: Noh, minkäslaista tänään olis mielessä?
J: (Hymyilee.) No... eipä mitään, erityisempiä.
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa.)
M: Ei mitään ihmeempiä?
J: Ei.
M: Viimeksihän puheltiin vähän siitä mitä, minkälaisia ajatuksia sinulla oli, tai muistelit että mitä mietit silloin pienempänä, semmoisena kouluikäsenä.
J: (Havahtuu.) Joo.
M: ...onko siitä, tullut jotain ehkä mieleen nyt?
J: No... tuli vain, taikka muistin tuossa, että näin viime yönä, tai että minkälaista unta näin viime yönä. (Hiljaa.) Semmosta... näen vissiin aika monestiki, tai ei nyt jatkuvasti, mutta sillä lailla kausittain, semmosia että olen, tai useinki olen koulussa kyllä unissa, mutta sitte näin joskus ne on semmosiaki että, niinku viime yönä, että... että olen niinku hirviän väsyny sielä... aiemmin ne oikiastaan oli semmosia että olin niinku ensin koulussa, tai menin sinne, ja sitte huomasin että enhän minä tähän pysty-
M: Eli oliko tämä nyt, se sinun peruskoulu vai joku-
J: Joo, peruskoulu, tai lukio, ku net oli meillä yläaste ja lukio samassa. Niin sielä olen, ja sitte yhtäkkiä tajuan, että koulua on vielä monta tuntia, tai vaikka etes tuntiki, ja se tuntuu ihan musertavalta, että niin musertavan pitkä, pitkä aika on vielä ku pitää olla. Ja muistan siinä sitte että enhän minä ole tähän pystyny enää aikoihin, miksi ihmeessä minä tänne nyt tulin, ku en jaksa... (Otsa rypistyy, vaikenee.)
M: (Odottaa.)
J: Ja sitte yleensä niinku, sillä lailla, lähen sieltä tai olen lähössä pois sitte, ku tajuan etten jaksa, eikä siinä mitään, sillä lailla, etten ole huolissani siitä että mitä siitä opettajat ajattelee vaikka lähen kesken päivän, ku tiiän itte että olen... (Synkistyy, vaikenee.) Että olen niin pahasti sairas että se varmasti ymmärretään.
M: Niin. (Odottaa.)
J: Se on... sillä lailla, varmaan ihan suoraan sieltä, sillon ku oikiasti sairastuin, tai että sitä niinku heijastelee, ja se on... aika synkkää tai sillä lailla, surullista että, oikiastaan en kyllä sillon ajatellu yhtään sitä mitä siitä jokku opettajat ajattelee, mutta se on pikemminki niinku miten olin pienenä, tai että miten sillon olisin ajatellu, että nyt minä tiiän että olen niin kipiä että sillon voi olla pois koulusta. (Vaikuttaa alakuloiselta.)
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa.)
M: Eli se tuntuu surulliselta kun sitä ajattelee?
J: Niin. Sillai... että seki niinku, oikiastaan niin, siitä pitiki sanoa, että se miksi viimeksi puhuin, tai aloin puhua siitä miten sillon pienenä ajattelin, että se niinku, sen takia, tai sen jälkeen, ku olin niinku huomannu, tai jotenki... kasvanu siihen, että tämähän on kaikki ihan mieletöntä, ettei ole mitään järkiä, tai tarkotusta, semmonen, niin se niinku herätti semmosen tar... tai että sen takia sitte niinku ikään ku kasvatin itselleni semmosen... valepersoonan (pysähtyy. Odottaa, hiukan kysyvänä.)
M: (Rohkaisevasti.) Niin.
J: Niin semmosen, joka sitte, niinku, että sen turvin sitte niinku pystyin kasvamaan, tai että se niinku tuli mulle pelastuk- (vaikenee. Nieleskelee. Alkaa kyynelehtiä.)
M: (Ymmärtävästi.) Niin, eli ikään kuin nostit itse itsesi siitä... että kun oli vaikea olla silloin pienenä, niin...
J: Niin, niin sillä lailla, rupesin itse itselleni, että se ehkä oli se pienenä se semmonen tunne ettei ole mitään, niin se ehkä oli semmosta vähän niinku yksinäisyyttä, tai semmosta mitä niinku lapsi, ku lapsella pitää olla semmonen tunne, että voi olla turvallisesti ja että, että on joku aikuinen... (vaikenee taas.)
M: (Odottaa.)
J: Niin että lapsella pitää olla joku johon voi sillä lailla tuntea että voi turvautua, ettei ole niin vaikeaa. Niin ehkä mulla vähän... että koin, ettei voi olla sillä lailla, turvautua keneenkään, ja siksi, siitä tuli se semmonen tunne, että tämä maailma on niin lohuton paikka. (Hiljaa.) Ja siihen sitten, tosiaan niinku itte ittelleni ikään ku rupesin semmoseksi, aikuseksi. Joka... (nyyhkii.) Joka sitten...
M: (Odottaa.)
J: Se uni..., olen sen kertonukki, siinä on se hevonen...
M: (Rohkaisevasti.) Joo, minä muistan sen.
J: Niin se on semmonen, vaikka siinä toisaalta on kyse vähän mummistaki, että mummi oli mulle semmonen aikunen, ja se sitten kuoli, niin olen ajatellu, että se kuitenki on se hevonen jotaki semmosta... minun sisäistäki, ja se on varmaan se minun semmonen, oma sisäinen aikuinen, se semmonen... valepersoona, jonka avulla, taikka turvin kasvoin sitte niin, sillä lailla pääsin siitä yksinäisyyestä tai turvattomuuesta mikä oli sillon pienenä.
M: Niin.
J: Ja sitten se kuoli... olin lähellä, tai etten päässy, se minusta, sen takia — tai senki takia niin surullinen on se, että siinä unessa se matka minkä sillä pääsin oli niin lyhyt, etten päässy ku semmosen ehkä kilometrin sieltä mummilasta, etten sen kauemmas.
M: (Odottaa.)
J: (Miettivänä.) Niin se sillä lailla... jotenki ehkä liittyy tähän... näihin uniin joissa nyt sitte olen koululla. Että ku se miten tajuan, että olen niin sairas, niin se on hyvin sillä lailla, sitä justiin miten ajattelin sillon pienenä, että oli hyvin selvä semmonen mulla raja niinku, että tiesin ite mikä on aikusesta ihmisestä hyväksyttävä syy olla pois koulusta ja se... tai ehkä sen nyt tietää muutki, mutta että siinä hyvin vahvasti se tuntuu minusta niinku, että se miten minä sen ajattelin, niin sen ajattelin justiin sillä minun, aikuispersoonalla.
M: Niin.
J: Ymmärräkkö, tai että onko tässä, (alkaa hymyillä) mitään järkiä?
M: Kyllä minä, luulen ymmärtäväni. Eli että sen takia tuli näistä koulujutuista niin vahvasti sulla nyt mieleen tämä aiempi uni, kun se muistutti siitä mikä siinä unessa niin vahvasti, tai selkeästi kiteytyy.
J: Niin.
M: Eli se sellainen sinulla ollut turva tai tuki, joka auttoi sinut sieltä mummilasta matkan alkuun, mutta sitten kuitenkin sille kävi jotenkin... huonosti siinä.
J: Niin. (Liikuttuu taas.)
M: ...tai että se ei jaksanut kovin pitkälle, ja se, oliko se ehkä, minulla tulee nyt mieleen, että mikä piste sinun elämässä se sitten ehkä oli se, missä sinä sen... lapsuuden tuen menetit?
J: (Keskittyy.) Se oli... varmaan se oli se siinä, sillon ku sairastuin. Se oli se (liikuttuu) piste justiin, siis sillon minä sen unen näinkin...
M: (Oivaltavasti.) No niin.
J: ...siis sillon, sillon se ikään ku lopullisesti, murtui taikka hajos se (kyynelehtien), ettei se enää niinku toiminu, se minkä olin sieltä saanu, taikka itelleni kasvattanu, se semmonen... tuki.
M: Niin.
J: (Haudanvakavana.) Eli ikään ku sillon se osa minusta kuoli, niinku siinä unessa tapahtuki.
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa.)
M: No... mitä sinä ajattelet... nyt siitä, tai että, onko kenties jotain tullut sen tilalle, minkä koet, että silloin menetit?
J: No ei... se... olen (hymähtäen) ikään ku jumahtanu siihen, niinku näistä unistaki, siis näistä mitä nyt näen, näitä koulu-unia, että niissäki muka yritän jotaki, ja sitte tajuanki että enhän minä tähän pysty... (ajatuksiinsa vajoten.) Etten pysty tähän tietenkään, nyt ku mulla ei ole... mitään...
M: Ei ole sitä mikä oli silloin pienempänä?
J: (Kyynelehtien taas.) Niin.
M: (Odottaa.)
J: (Ryhdistäytyen.) Ja siis, se ajatus, mikä mulla oli, taikka mikä piti sanoa, että justiin että, sen tilalle ei ole niinku tullu mitään, vaan että nyt ku sitä ei ole, olen joutunu palaamaan siihen mikä oli sillon, sillon ennen sitä, se semmonen-
M: (Oivaltaen.) Niin.
J: ...semmonen tila missä, ettei niinku missään ole mitään järkiä. Et
tä, että kaikki on ihan toivotonta.
M: (Yhteen ääneen.) Toivotonta, niin.
J: (Ajatuksiinsa vajonneena.)
M: (Odottaa.)
J: (Hiljaa, yhä miettivänä, ei enää kyynelehdi.)
M: No, pikku hiljaa voitaisiin ruveta tältä kertaa lopettelemaan-
J: (Havahtuu.)
M: ...mutta millainen, että miltä sinusta nyt tuntuu, näiden tällä kertaa juteltujen asioiden jälkeen?
J: No... (hymyilee vähän) ihan hyvältä.
M: (Vastaa hymyyn.) Että vaikka vähän... vähän tuollaisia vaikeita ja surullisiakin asioita on nyt tässä käsitelty, niin nyt kuitenkin, että pärjäät kuitenkin ihan hyvin?
J: (Mielihyvästä punehtuen, hymyillen ilahtuneesti.) Joo, kyllä.
M: (Puolittain todeten.) Että ihan hyvin.
J: (Vakuutellen, yhä hymyillen) Joo.
M: No hyvä, sitten voitaisiin tältä kertaa lopettaa?
J: (Nyökkää myöntävästi.)
M: Selvä. Seuraavalla kerralla sitten lisää. (Hymyillen.)
J: (Iloisena.) Joo.
M: No niin.
J: (Lähtee) Hei!
M: Heippa!
Avainsanat: aikuinen, hevonen, lapsi, symboliikka, turvallisuus, uni
« Kymmenen kappaletta
•)) 4 kommenttia postaukselle kuulee unia. ↩
  1. #14350. Keskiviikko, 11. marraskuuta 2009 klo 12.37.22, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Olen jo pit­kään pitä­nyt itseä­ni hiu­kan tun­ne­vam­mai­se­na, tai siis. Inhoan itke­mis­tä, omaa itke­mis­tä­ni, en muit­ten, vaik­ka muit­ten itke­mi­nen saa minut­kin itke­mään. Siis inhoan sitä, että joku näkee mun itke­vän tai näkee mun itke­vän jotain omaa asi­aa­ni. Sik­si esim tera­peu­til­la käy­mi­nen on aina jon­kin­lai­nen tus­kal­li­nen odo­tus sii­tä, että entä jos purs­kah­dan itkuun - kos­ka koen sen aina ihan hir­veä­nä, kaik­ki sii­tä että alkaa leu­ka ensin vapis­ta, sit­ten alan hypis­tel­lä vaat­tei­ta ja kun toi­nen tui­jot­taa ja ojen­taa nenä­lii­naa. Kai se on joten­ki sitä, ettei tah­do omaa heik­kout­taan näyt­tää, ehkä.

  2. #14351. Keskiviikko, 11. marraskuuta 2009 klo 13.18.26, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minus­ta­kin se on äärim­mäi­sen kiusal­lis­ta, enkä yleen­sä nor­maa­lis­ti itke­kään juu­ri kenen­kään mui­den kuin näi­den ammat­ti­lais­ten näh­den. Kiusal­lis­ta se on sil­loin­kin, mut­ta sil­loin sen sen­tään pys­tyn itsel­le­ni sallimaan.

  3. #14352. Sunnuntai, 15. marraskuuta 2009 klo 11.12.45, kirjoittanut Leena.
    Leena

    Minä en tien­nyt­kään, että se Mum­min kuo­le­ma otti sinul­la noin kovil­le. Tur­va­paik­ka­han se Mum­mi­la minul­le­kin aina oli. Minä olen aina sano­nut, että Mum­mi oli paras­ta, mitä mei­jän suvus­sa on. Että jos jota­ki on etes siel­tä peri­ny, niin saa olla onnel­li­nen… Ei ole men­nyt elä­mä huk­kaan. Se on sem­mo­nen esi­ku­va ollu minul­le kaut­ta elämän.

  4. #14353. Sunnuntai, 15. marraskuuta 2009 klo 12.48.08, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ei se tie­toi­sel­la tasol­la yli­pää­se­mät­tö­män kovil­le otta­nut­kaan, olin jo kui­ten­kin mel­ko iso poi­ka sii­nä vai­hees­sa kun mum­mi kuo­li. Mut­ta lähei­nen ja tär­keä ihmi­nen­hän se oli, ja sen­kin mene­tyk­sen kans­sa jou­duin kamp­pai­le­maan sit­ten myö­hem­min, kun kotoa ja mum­mi­las­ta saa­dut elä­män eväät tun­tui­vat lop­pu­van kesken.

    Muka­va kuul­la sinun­kin mie­li­ku­via­si näh­tä­väs­ti meil­le molem­mil­le rak­kaas­ta hahmosta.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.8.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö