Merkityksellisyyden tarve
#12774. Perjantai, 7. toukokuuta 2010 klo 11.59.18, kirjoittanut Jani. 3
Minulla on tarve olla arvokas ja merkityksellinen. En tiedä onko se yleisinhimillinen tarve, jonka muut pystyvät tyydyttämään, vai olenko poikkeava jo siinä, että koen tuollaista tarvetta. Joka tapauksessa minusta vaikuttaa siltä, että muille siitä tarpeesta ei koidu vaikeuksia niin kuin minulle. #
Olen joskus muotoillut saman asian eri kantilta siten, etten usko olemassaolon oikeutukseen peruslähtökohtana, vaan se tulee jotenkin ansaita. Tuon oikeutuksen ansaitseminen edellyttää sitä, että juuri minä olen se, jonka tulee toteuttaa ansaitsemiseni muoto käytännössä. Mikään sellainen, johon pystyisi kuka tahansa, tai ylipäänsä kukaan muu kuin minä minun tilanteessani, ei siis kelpaa. Minun täytyy toisin sanoen olla ainutlaatuinen. #
Ongelma on siinä, etten usko olevani ainutlaatuinen. En usko kenenkään olevan. Ihmisten väliset erot ovat kuin muurahaisten välisiä eroja: niillä ei ole mitään merkitystä. Kuka tahansa voisi minun tilanteessani tehdä sen mitä minä teen, eikä sillä, mitä juuri minä teen, ole näin ollen mitään merkitystä. Ei kerta kaikkiaan mitään. Voisin vaihtaa paikkaa kenen tahansa kanssa, eikä kukaan edes kummankaan lähipiirissä huomaisi mitään. #
Aiemmin yritin etsiä elämälleni tällaista ainutlaatuista merkitystä koettamalla olla merkityksellinen toiselle ihmiselle. Sehän on tietysti vihoviimeinen virhe, se. Veikkaan, että niillä, joilla on kestävä käsitys omasta merkityksellisyydestä, tuo kokemus kiertyy jumalan, oman itsen tai jonkun muun yhtä ympäripyöreän abstraktion ympärille. Sellainen tekee siitä vahingoittumattoman. #
Samalla se vaikeuttaa kommunikointia, sillä ihmisen, jolla on tuollainen kestävä kokemus omasta perustavanlaatuisesta olemassaolon oikeutuksesta, on hyvin hankala ymmärtää sellaista, jolta se puuttuu. Vastaavasti taas minusta omaan merkityksellisyyteensä uskovat vaikuttavat jotenkin… vajailta. Siis sellaisessa harmittomassa mielessä, niin kuin uskovaiset kai muistakin ei-uskovaisista kuin minusta. Niin kuin että, “sinulla on sellainen mielikuvituskaveri joka pitää sinusta huolta, ja mikäs siinä, jos se kerta tekee elämästäsi kivempaa.” #