[FL Mar­ko Pun­ka­nen] sel­vit­tää väi­tös­kir­jas­saan masen­nuk­sen vai­ku­tus­ta musii­kin emo­tio­naa­lis­ten piir­tei­den havait­se­mi­seen sekä impro­vi­saa­tioon perus­tu­van yksi­lö­musiik­ki­te­ra­pian vai­kut­ta­vuut­ta masen­nuk­sen hoi­dos­sa. […] #

Pun­ka­sen väi­tös­tut­ki­mus on osa suu­rem­paa tut­ki­mus­han­ket­ta, jos­sa sel­vi­tet­tiin musiik­ki­te­ra­pian vai­kut­ta­vuut­ta masen­nuk­sen hoi­dos­sa. Tut­ki­mus oli satun­nais­tet­tu, kont­rol­loi­tu tut­ki­mus, jos­sa kont­rol­li­ryh­mä sai pel­käs­tään stan­dar­di­hoi­toa ja koe­ryh­mä stan­dar­di­hoi­don lisäk­si musiik­ki­te­ra­pi­aa. Tut­ki­mus osoit­ti, että lyhyen yksi­lö­musiik­ki­te­ra­pia­jak­son (20 istun­toa, 2 ker­taa vii­kos­sa) yhdis­tä­mi­nen stan­dar­di­hoi­toon paran­taa huo­mat­ta­vas­ti hoi­to­tu­lok­sia. #

– Hoi­to­vas­teen (50 % tai sitä suu­rem­pi masen­nusoi­rei­den vähe­ne­mi­nen) saa­vut­ti musiik­ki­te­ra­pi­aa saa­nei­den ryh­mäs­sä 45 % koe­hen­ki­löis­tä, kun vas­taa­va luku pelk­kää stan­dar­di­hoi­toa saa­nei­den ryh­mäs­sä oli 22 %, ker­too Pun­ka­nen. Jos näin pie­nel­lä talou­del­li­sel­la lisä­sat­sauk­sel­la saa­vu­te­taan näin pal­jon parem­pia hoi­to­tu­lok­sia, tuli­si musiik­ki­te­ra­pia ehdot­to­mas­ti liit­tää osak­si masen­nuk­sen stan­dar­di­hoi­toa, Pun­ka­nen tote­aa. #

Tut­kies­saan masen­nuk­sen vai­ku­tus­ta musii­kis­sa ilme­ne­vien emo­tio­naa­lis­ten piir­tei­den tun­nis­ta­mi­seen Pun­ka­nen havait­si, että masen­tu­neil­la koe­hen­ki­löil­lä tuli esiin sel­keä nega­tii­vi­nen pai­no­tus itsear­vioin­tis­kaa­lo­jen käy­tös­sä ver­rat­tu­na ei-masen­tu­nei­den ryh­mään. #

– Masen­tu­nut hen­ki­lö kuu­lee musii­kis­sa ole­vat tun­teet ikään kuin nega­tii­vis­ten suo­dat­ti­mien läpi. Sama ilmiö on aikai­sem­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa tul­lut esil­le kas­vo­jen ilmei­den tun­nis­ta­mi­sen yhtey­des­sä. Tämä tut­ki­mus­tu­los tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den uuden­lai­sen, musii­kin emo­tio­naa­lis­ten piir­tei­den havait­se­mi­seen perus­tu­van diag­nos­ti­sen mene­tel­män kehit­te­lyyn, Pun­ka­nen sel­ven­tää. […] #

Pun­ka­nen tut­ki myös musii­kis­sa ilme­ne­vien tun­tei­den pitä­mi­sar­vioi­den ero­ja masen­tu­nei­den ja ei-masen­tu­nei­den koe­hen­ki­löi­den välil­lä. Tulok­se­na oli, että masen­tu­neet koe­hen­ki­löt piti­vät mer­kit­tä­väs­ti vähem­män kor­kea-ener­gi­ses­tä ja vihai­ses­ta musii­kis­ta. #

– Tulos selit­ty­nee masen­nuk­seen liit­ty­väl­lä tun­tei­den sää­te­lyn vai­keu­del­la, joka näyt­täi­si eri­tyi­ses­ti liit­ty­vän vihan tun­tee­seen, Pun­ka­nen tote­aa. #

Jyväs­ky­län yli­opis­to: Väi­tös: 6.5. Musiik­ki­te­ra­pias­ta on iso apu masen­nuk­sen hoi­dos­sa (koros­tuk­set omia­ni) #

No joo, mut­ta kyl­lä aina­kin minä olen masen­nuk­sen olles­sa pahim­mil­laan saa­nut eni­ten voi­maa juu­ri vihai­ses­ta ja ener­gi­ses­tä musii­kis­ta. Sen pitäi­si itse asias­sa minus­ta olla ihan jär­keen­käy­pää­kin sikä­li kun masen­nus on kyt­kök­sis­sä ilmai­se­mat­to­maan vihaan, niin kuin kai aika ylei­ses­ti usko­taan. Vihai­nen musiik­ki voi tar­jo­ta sil­le sisään­päin­kään­ty­neel­le vihal­le ulos­pää­sy­tien. #

Ener­gi­se­nä pitä­mä­ni musiik­ki, jota kuun­te­len, on puo­les­taan useim­mi­ten höys­tet­ty melan­ko­lial­la, ja lisäk­si olen kuun­nel­lut noi­na syn­kim­pi­nä het­ki­nä suo­ras­taan hau­ta­jais­hen­kis­tä, ei-ener­gis­tä musiik­kia. Sii­nä­kään ei mie­les­tä­ni ole kyse sii­tä, että kuu­li­sin näis­sä kap­pa­leis­sa jotain sel­lais­ta, mitä niis­sä ei ole (“nega­tii­vis­ten suo­dat­ti­mien läpi”), vaan sii­tä, että musiik­ki ilmai­see sitä surua, joka muu­toin jäi­si ilmai­se­mat­ta ja puris­tai­si sie­lua kipeäs­ti. #

Tie­ten­kään en voi yleis­tää, ehkä­pä olen­kin vain täs­sä suh­tees­sa poik­keus. Ehkä enem­mis­tö masen­tu­neis­ta on masen­tu­nei­ta sik­si, että on kiel­tä­nyt vihan ja surun niin tiu­kas­ti, ettei sal­li sen pur­kau­tu­van edes kuun­te­le­man­sa musii­kin kaut­ta. #