शून्यता / Alaston sinä
#25865. Tiistai, 15. toukokuuta 2012 klo 20.24.25, kirjoittanut Jani. 4
Mikään vertauskuva ei kykene sitä välittämään, mutta vertauskuvia on pakko käyttää, jos sitä haluaa edes jotenkin kuvailla. #
Siis kun ihminen alkaa tyhjänä. Jo tässä lukijan on vaikea käsittää mistä puhutaan. Sillä se, että kykenet lukemaan, puhuu jo hyvin vahvasti sen puolesta, että olet kadottanut välittömän kosketuksen tyhjyyteen ajat sitten. #
Kuvitellaanpa, että olisit ulkona kävelyllä, kun yhtäkkiä taivaalta laskeutuisi aivan ilmiselvä lentävä lautanen. #
Siinä, mitä tuolla hetkellä tunnet, se on, tyhjyys. #
Mikään mitä olet oppinut, mikään mitä tiedät ja osaat, mikään mitä olet kokenut ei ole valmistanut sinua tähän hetkeen. Sen, minkä olemassaolosta edessäsi aistisi kiistattomasti kertovat, huutavat, ei minkään sisäisen rakenteesi mukaan pitäisi olla olemassa. #
Ehkä alat etsiä piilokameraa, muttet löydä sellaistakaan. Et löydä mitään selitystä. Kuinka reagoit? #
Ehkä jähmetyt odottamaan, ehkä joudut pakokauhun valtaan? Ehkä ryhdyt kuumeisesti luomaan selitystä, mitä tahansa? Mutta kaikki selitysyrityksesi tuntuvat lapsellisilta, jokainen tilannetta koskeva kyhäelmäsi hapuilulta pimeässä. #
Rajaa nyt katseesi tuohon tunteeseen, ettei sinulla ole mitään reseptiä tilanteeseen. Rajaa ulkopuolelle kaikki muu, paitsi tämä: ihminen, hänen sisäänsä ulkopuolelta tunkeutuva viesti, ja sisäinen kyvyttömyys muodostaa viestin pohjalta minkäänlaista mielekästä rakennetta, minkäänlaista tulkintaa. #
Siinä olet sinä suunnilleen silloin kun synnyt. #
Viestipommitus on alkanut jo ennen sitä, ja kaikki yrityksesi muodostaa signaaleista tulkintoja tuntuvat niin kovin hapuilevilta, koska sinulla ei ole pohjalla mitään minkä varaan tulkintojasi rakentaisit. #
Vähitellen alat tietysti oppia, tulkintoja alkaa kertyä, ehkä imet niitä ympärilläsi olevista ihmisistä, ehkä kehität niitä itse, mutta huomaa: perusta ei ole muuttunut. Tulkintasi rakentuvat yhä pohjimmillaan tyhjän päälle. #
Palataan pikakelauksella nykyhetkeen. Tyhjyyden päälle on kertynyt tulkintoja, niiden päälle uusia tulkintoja, niiden päälle uusia tulkintoja, kerros kerrokselta lisää, ja nyt, kun luet tätä, sisälläsi on tulkintojen kuminauhapallo. #
Jos et ole taikauskoinen, tiedät kuminauhapallosi olevan sisimmässään tyhjä. Sitäkin viisaampi olet, jos et pidä yhtäkään pallosi kuminauhoista pyhänä ja koskemattomana: tiedät kaikkien tulkintojesi olevan sinun valitsemiasi, valittavissasi ja vaihdettavissa. Kun tulkinnat eivät toimi, etsit yksinkertaisesti niiden tilalle jotain toimivampaa. Joskus palloa täytyy purkaa syvemmältäkin uusien tulkintojen sovittamiseksi. #
Mutta kun tulkitset tyhjyyttä ja yrität ekstrapoloida reaktiotasi siihen, viisautesi kompastuu, mikäli käytät apuna kokemustasi kuminauhapallon ulompien kerrosten korvautuvuudesta. #
Sillä: #
Kuvittele signaali, joka osoittaa kaikkein sisimmät tulkintasi kestämättömiksi. #
Tässä, ole tarkkana: sisimmät, perustavimmat, tyhjyyttä välittömästi ympäröivät tulkintasi ovat osoittautuneet kestämättömiksi. #
Mitä teet? #
Korvaat sisimmät tulkintasi toimivammilla? #
Millä arvioit toimivuudemmuutta? #
Millä tulkinnalla arvioit eri tulkintojen toimivuudemmuutta? #
tässä on paljon sanoja joita en ymmärrä. mutta jos tai´vaalta laskeutuisi eteeni lentäbvä lautanen ottaisin sen kiinni ja veisin kotiin ja söisin lounaani sen päältä koska muut lautaset on likaisia.
tai
“kas, jotkut kutsuvat noita lentäviksi lautasiksi. mitähän se tuossa tekee? whatever, olen jo myöhässä.”
tai
“olisit perkele tullu vaan ovesta niinkun kaikki muutkin. pitää teipata ikkuna umpeen jätesäkillä. käy maate vaikka tohon matolle, jutellaan huomenna, nyt mun täytyy vetää itteni koomaan lääkkeillä että saa ees 7 tuntia unta. tai voisit sä tehdä mulle kyllä yhen palveluksen: ottaisit sen kuolemansäteen mikä sullla on mahassa ja kävisit testaamassa sitä kaikkien 10km säteellä asuvien aivonkuoreen.”