Making up for teenage crime
#15778. Perjantai, 22. lokakuuta 2010 klo 9.40.14, kirjoittanut Jani. 0
Päätin etten nouse sängystä ennen kuin minulla on siihen syy, joka ei ole pakottava yliminä. Tässä sitä vieläkin makoillaan. #
Normaalisti pääsen ylös vasta kun käsken itseäni, mutta ei sen minusta niin pitäisi mennä. Pitäisihän ihmisellä olla joku syy haluta elää. Ei nyt ehkä 365 päivänä vuodessa, mutta enimmäkseen tai edes joskus. #
Syyn pitäisi olla peräisin jostain yliminää alemmista kerroksista. Minun pitäisi haluta jotain, mikä panisi ruumiini liikkeelle. Mietin sitäkin mahdollisuutta, että ehkä haluankin jotain, mutta olen lamaantunut, koska yliminä ei salli minkään muun liikuttaa minua. Heti jos niin tapahtuu, yliminä ärähtää liikkeellepanevalle tekijälle, ja siksi nämä muut tekijät eivät enää uskalla edes yrittää. Niinpä ylös nouseminen olisikin ehkä parasta mitä psyykelleni voisin tehdä: kapinointia yliminääni vastaan. #
Sitten tajusin, etten mitenkään pysty erottamaan tuota mahdollisuutta yliminän harjoittamasta manipulaatiosta: ehkä se vain uskottelee minulle, että noin toimiessani toimin omasta halustani, vaikka tosiasiassa tulen silloinkin vain raiskanneeksi tätä halua toteuttamalla pohjimmiltani yliminän tahtoa. Yliminän, joka on saanut minut uskomaan, että toimin jonkin halun pohjalta, ja manipuloinut minut näin toimintaan, jota se tosiasiassa itse vaatii. #
(Kirjoitin tämän tähän asti alun perin puhelimen Operalla, mutta se nielaisi koko tekstin. Kiitti, Opera! Hyvin te norjalaiset vedätte.) #
Tajusin myös, että ehkä parasta, mihin yliminäni kanssa pystyn, on liikunta, sillä se on ironista. Siinäkin pakotan itseni tekemään asioita, mutta panen ne tapahtumaan yliminääni ja sen saavutuksia halveeratakseni: mikään, mitä olen kyvyilläni saavuttanut tai tulen ikinä saavuttamaan, ei ole sen parempaa kuin mitä liikunta on: haisevan lihani kidutusta. #
Tämä musertava yliminä selittää sivumennen sanoen varmaan melko pitkälti alkoholinkäytön suvussani, sillä jälkimmäinenhän on tunnetusti toimiva keino nujertaa yliminä ja päästää alempien kerrosten halut valloilleen. Vaihtoehtona tälle silloin tällöin annetulle tekohengitykselle on, että ne minuuden alemmat kerrokset lopulta rusentuvat kuoliaaksi, kun eivät kestä. #
Tuo penkere oli unissani varsinkin aiemmin usein. Se liittyy juuri tähän korkealta putoamisen teemaan, joka on yksi vakioista sekin. Näissä unissa hyppään tuon penkereen yläreunalta montun pohjalle. Korkeusero ei todellisuudessa ole kovin valtava, etenkään aikuiselle, mutta unissa se tuntuu siltä kuin miltä se pienenä vaikutti: valtavalta kanjonilta.
Tuo koiran reviirin ja montun yhteinen rajaristeys on unissani usein ylitettävänä paikkana. Pelkään koiraa, niin kuin pienenä vähän pelkäsin, joten yritän välttyä joutumasta sen reviirille, mutta toisaalta pelkään myös monttua, jonka pohjalla tuossa kohtaa oli isoja kivenlohkareita. 