marginaali

Diagnoosi, eli mitä sairaalasta jäi käteen?

#2639. Perjantai, 9. helmikuuta 2007 klo 14.57.37, kirjoittanut Jani.

F32.2: vai­kea ripu­li masen­nus­ti­la ilman psy­koot­ti­sia oirei­ta (osin toi­pu­nut). #

F60.0: Epä­luu­loi­nen per­soo­nal­li­suus esty­nein ja vaa­ti­vin piir­tein (tämän muo­toi­lus­ta lää­kä­ri oli eri­tyi­sen ylpeä). #

Työ­ky­vy­tön (tois­tai­sek­si). #

Lope­tan parok­se­tii­niin, alo­tan perat­si­nin. #

Luin Ame­ri­kan Psy­kon lop­puun pari minuut­tia ennen hoi­to­ko­kous­ta, jon­ka jäl­keen kotiu­duin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:04[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen lääkityksestä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16:27[/klo] Lisä­sin suluis­sa ole­van huo­mau­tuk­sen per­soo­nal­li­suus­häi­riö­kap­pa­leen lop­puun. Lisä­sin kap­pa­leen Ame­ri­kan Psy­kos­ta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Lävistyksiä

#2638. Torstai, 8. helmikuuta 2007 klo 18.00.33, kirjoittanut Jani.

Näen unia jois­sa kol­mi­haa­rai­set vir­ve­lin­kou­kut lävis­tä­vät kät­te­ni lihan, enkä saa sii­maa löys­ty­mään vaik­ka kään­te­li­sin vapaa miten. #

Wc:ssä istus­kel­les­sa käy­tä­väl­tä tule­vat, hitaas­ti laa­hus­ta­vien toh­ve­lien äänet on help­po kuvi­tel­la pneu­maat­ti­ses­ti toi­mi­vien ihmis­mäis­ten robot­tien äänik­si. Vaik­ka en ole pak­ko­neu­root­ti­nen kuin lie­väs­ti, rajan­sa kai­kel­la: vää­rin päin teli­nee­seen pan­tu pape­ri­rul­la on pak­ko kään­tää oikein päin (niin, että pape­ri kier­tää takaa ylös ja las­keu­tuu edes­tä alas). #

Pape­ri­te­li­neen vie­reen on pan­tu kah­va, johon voi tart­tua istui­mel­ta nous­tes­saan. Hom­mas­ta vas­tan­nut huol­to­mies, ilmei­ses­ti vank­ku­ma­ton prag­maa­tik­ko, on lävis­tä­nyt ruu­veil­la pape­ri­kyl­tin, jos­sa keho­te­taan pane­maan ter­veys­si­teet “ros­kik­seen, ei wc-pyt­tyyn!!” En minä­kään oli­si uskal­ta­nut kysyä, että saa­ko sen kyl­tin ottaa pois. Oli­sin otta­nut kysy­mät­tä. #

On se kyl­lä hyvä, että tuo kah­va on tuos­sa. Oli­si­han se nyt erin­omai­sen noloa, jos pytyl­tä nous­tes­saan sitä pon­nis­tuk­sis­ta voi­pu­nee­na lysäh­täi­si­kin her­vot­to­ma­na nenäl­leen. Sii­nä­hän sitä sit­ten huu­te­li­si apua, ves­san lat­tial­la kyy­höt­täen, housut yhä nil­kois­sa. #

Hyl­lyl­lä on ter­veys­si­tei­tä talon puo­les­ta ja ros­ka­pön­tön kan­nes­sa toi­nen kon­tak­ti­muo­vat­tu kylt­ti, jos­sa pyy­de­tään kää­ri­mään “siteet pape­riin Kii­tos”. Mie­tin, että mitä­kö­hän tuli­si diag­noo­sik­se­ni, jos repi­sin ne siteet pake­tis­ta ja kie­toi­sin sen jäl­keen jokai­sen yksi­tel­len ja huo­lel­li­ses­ti käsi­pyyh­kee­seen. Latoi­sin ne nätis­ti pinoon sii­hen ros­ka­pön­tön vie­reen ja kir­joit­tai­sin kylt­tiin “ole hyvä”. #

Avainsanat:

Otsaso

#2637. Tiistai, 6. helmikuuta 2007 klo 18.00.07, kirjoittanut Jani.

Tuos­sa päi­väl­li­sel­lä tuli mie­lee­ni, että muu­ta­mia poik­keuk­sia lukuu­not­ta­mat­ta tääl­lä ei juu­ri puhu­ta omis­ta sai­raa­las­sao­lon syis­tä kol­lek­tii­vi­ses­ti. Enim­mäk­seen ollaan hil­jaa (mis­tä minä itse olen ehkä­pä äärim­mäi­sin esi­merk­ki), tai jos puhu­taan, puhu­taan puit­teis­ta tai muis­ta ylei­sis­tä asiois­ta. #

Rupe­sin sit­ten jos­tain syys­tä miet­ti­mään, että mil­lai­nen oli­si täl­le osas­tol­le kään­tei­nen paik­ka. Siel­lä jokai­nen julis­tai­si omal­la tahol­laan omia asioi­taan kaik­kien ylei­ses­ti kuul­ta­vik­si. Kaik­ki haluai­si­vat mah­dol­li­sim­man monien ole­van kiin­nos­tu­nei­ta omis­ta asiois­taan. #

Välil­lä niis­tä omis­ta asiois­ta var­maan ker­rot­tai­siin jon­kin val­miin kaa­van, kuten kyse­lyn poh­jal­ta, ja erheel­li­ses­ti vain sel­lai­sia nimi­tet­täi­siin mee­meik­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]9.2. 14:58[/klo] Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (“phu­hu­ta” → “puhu­ta”) ensim­mäi­ses­tä virkkeestä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

AMPS

#2636. Tiistai, 6. helmikuuta 2007 klo 15.16.10, kirjoittanut Jani.

Huo­men­na mul­le teh­dään AMPS, Assess­ment of Motor and Process Skills eli moto­ris­ten ja pro­ses­soin­ti­tai­to­jen arvioin­ti. Käy­tän­nös­sä mei­naa sitä että teh­dään anne­tul­ta teh­tä­vä­lis­tal­ta pari valin­nais­ta teh­tä­vää, ja toi­min­ta­te­ra­peut­ti val­voo vie­res­sä ja arvioi kuin­ka se onnis­tuu. #

Minä valit­sin munak­kaan pais­ta­mi­sen ja sii­tä syn­ty­vien tis­kien tis­kaa­mi­sen käsin. #

Lee­na, toi­min­ta­te­ra­peut­ti, kysyi, että mitä minä ajat­te­len täs­tä täl­lai­ses­ta hom­mas­ta. Sanoin, että toi­saal­ta minus­ta kai­ken­lai­set tes­tit ovat mie­len­kiin­toi­sia, mut­ta täs­sä on kään­tö­puo­le­na se, että tark­kail­ta­va­na ole­mi­nen on kyl­lä aika ahdis­ta­vaa, ja mitäs sit­ten, jos alkaa vaik­ka kädet täri­se­mään? #

Lee­na sanoi, että kaik­ki sel­lai­nen on otet­tu arvioin­tia suun­ni­tel­taes­sa huo­mioon. Tar­koi­tuk­se­na ei siis ole­kaan esi­mer­kik­si pais­taa täy­del­lis­tä muna­kas­ta ide­aa­li­sen ele­gan­til­la taval­la. Ymmär­sin sen niin, että jos teke­mi­nen her­mos­tut­taa, niin tulos on sil­loin, että tes­tin teke­mi­nen her­mos­tut­taa. #

Se on aika ove­la jut­tu, kun sitä ajat­te­lee. #

Verrrta

#2635. Maanantai, 5. helmikuuta 2007 klo 19.13.46, kirjoittanut Jani.

Minua oli tavoi­tel­tu osas­tol­ta lau­an­tai­na sii­nä onnis­tu­mat­ta, sil­lä en tätä nykyä enää vas­taa ollen­kaan puhe­lui­hin, joi­den nume­roa en tun­ne. Itse asias­sa olen sää­tä­nyt puhe­li­me­ni (se Sie­mens) niin, että se ei edes soi sil­loin, jos soit­ta­jan nume­roa ei löy­dy sen luet­te­los­ta. #

Sun­nun­tai­na sain teks­ti­vies­tin, jos­sa minut pyy­det­tiin tän­ne puol­ta tun­tia aiot­tua aikai­sem­min, veri­ko­kee­seen. Kun olin vii­mek­si labras­sa, minul­ta ei muis­tet­tu ottaa ver­ta kil­pi­rau­ha­sen toi­min­ta­häi­riöi­den tut­ki­mis­ta var­ten. Kil­pi­rau­has­näyt­tee­ni lie­nee kirot­tu kuin Babitzi­nien suku, sil­lä täl­lä­kään ker­taa ei sel­vit­ty köm­mäh­dyk­sit­tä: hoi­ta­ja otti näyt­teen ensin vahin­gos­sa vää­rään put­keen ja jou­tui sen huo­mat­tu­aan sit­ten pis­tä­mään toi­sen­kin käte­ni. #

Minul­le juo­lah­ti vii­kon­lop­pu­na mie­leen, että olen kuul­lut ja luke­nut tes­tos­te­ro­nin vajauk­sen yhtey­des­tä masen­nuk­seen jois­sain tapauk­sis­sa. Olin jo aiem­min sen takia suun­ni­tel­lut tes­taut­ta­va­ni sen, mut­ta en sit­ten tie­ten­kään ollut ruven­nut kasaa­maan itsel­le­ni sitä yli­mää­räis­tä vai­vaa, että meni­sin lää­kä­ril­le sitä var­ten. #

Nyt­hän sitä sit­ten voi­si tes­taut­taa kun tääl­lä ker­ran ollaan sil­lä töin, että kai­ken­lai­sia mah­dol­li­sia syi­tä pois­sul­je­taan sys­te­maat­ti­ses­ti. Ja kuten sanoin, tämä tuli mie­lee­ni tie­ten­kin vas­ta vii­me vii­kon­lop­pu­na. Jos se oli­si tul­lut mie­lee­ni aiem­min, ja oli­sin saa­nut lää­kä­ril­tä lähet­teen, niin se näy­te oli­si voi­tu ottaa nyt samal­la ker­taa tänä aamu­na. Kyse­lin sii­tä mah­dol­li­suu­des­ta sit­ten kui­ten­kin oma­hoi­ta­jal­ta, joka aikoi kysel­lä sitä edel­leen lää­kä­ril­tä. #

Täl­le päi­väl­le ohjel­mas­sa on vie­lä toi­min­ta­te­ra­peu­tin tapaa­mi­nen, jos­sa kar­toi­te­taan sel­viy­ty­mis­tä ja toi­min­taa­ni arjes­sa. Käy­tän­nös­sä sitä teh­dään kyse­ly­lo­ma­ket­ta yhdes­sä läpi­käy­mäl­lä. #

[#] Tors­taik­si toi­min­ta­te­ra­peut­ti oli buu­kan­nut minul­le tapaa­mi­sen ravit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa. Se ei ollut pakol­li­nen jut­tu, mut­ta ajat­te­lin hyö­dyn­tää tilai­suut­ta. Toi­saal­ta se kyl­lä ahdis­taa vähän, kun pel­kään kri­tiik­kiä syö­mi­ses­tä­ni, jon­ka kuviot ovat iso osa sitä ritu­aa­lien ver­kos­toa, jon­ka olen itsel­le­ni taas kuto­nut puut­tu­van perus­tur­val­li­suu­den­tun­teen kor­vik­keek­si. #

Per­jan­tai­na on hoi­to­neu­vot­te­lu, jon­ka jäl­keen toden­nä­köi­ses­ti kotiu­tu­mi­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.3.2007 15:50[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin ravit­se­mus­te­ra­peu­tin mai­nit­se­vaan kappaleeseen.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #