Nelo­nen näyt­tää puo­le­nyön jäl­keen Ame­ri­kan psy­kon. Olen etsis­kel­lyt DVD:tä kau­pois­ta, mut­ten ole näh­nyt sitä edes täy­si­hin­tai­se­na mis­sään enää aikoi­hin. #

Näin elo­ku­van ennen kir­jan luke­mis­ta, enkä muis­taak­se­ni ollut eri­tyi­sen vakuut­tu­nut. Mut­ta kir­jan luet­tua­ni se jäi vai­vaa­maan pää­tä­ni niin, että se piti lukea uudes­taan ja uudes­taan. Sik­si haluai­sin näh­dä elo­ku­van­kin uudem­man ker­ran, nyt kun tie­dän Bate­ma­nin sisäi­ses­tä maa­il­mas­ta enem­män kuin mitä se antaa ulos. #

“[Sil­mäi­len] juo­ru­pals­to­ja, kun­nes sil­mii­ni osuu jut­tu äsket­täin teh­dyis­tä näkö­ha­vain­nois­ta, otuk­sis­ta, jot­ka näyt­tä­vät osit­tain lin­nuil­ta, osit­tain jyr­si­jöil­tä — itse asias­sa puluil­ta, joil­la on rotan pää ja hän­tä. Nii­tä havait­tiin ensim­mäi­se­nä syväl­lä Har­lemin sydä­mes­sä, mis­tä ne levit­täy­ty­vät nyt tasai­ses­ti kes­ki­kau­pun­gil­le päin. Jut­tuun on lii­tet­ty rakei­nen valo­ku­va täl­lai­ses­ta otuk­ses­ta, mut­ta Post vakuut­taa asian­tun­ti­joi­den ole­van mel­ko var­mo­ja, että koko uusi ris­tey­ty­mä on hui­jaus­ta. Kuten taval­lis­ta se ei onnis­tu tyyn­nyt­tä­mään pel­koa­ni, ja minut täyt­tää nime­tön kam­mo, kos­ka joku on hukan­nut aikaa ja vai­vaa jutun kek­si­mi­seen: teh­nyt trik­ki­ku­van (sitä pait­si pas­ka­mai­sen keh­non; lop­pu­tu­los näyt­tää jol­tain vitun juus­to­ham­pu­ri­lai­sel­ta) ja lähet­tä­nyt sen Postiin ja Post on päät­tä­nyt teh­dä sii­tä artik­ke­lin (kokouk­sia, väit­te­ly­jä ja vii­me het­ken hou­ku­tus peruut­taa koko jut­tu?) ja pai­naa kuvan, pan­na jon­kun kir­joit­ta­maan ja haas­tat­te­le­maan asian­tun­ti­joi­ta, ja päät­tä­nyt vih­doin sijoit­taa jutun tämän­päi­väi­sen pai­nok­sen kol­mos­si­vul­le ja teh­dä sii­tä sato­jen­tu­han­sien lou­nas­kes­kus­te­lu­jen aiheen täk­si ilta­päi­väk­si täs­sä kau­pun­gis­sa. Sul­jen leh­den ja makai­len seläl­lä­ni uupu­nee­na.” #

[#] Bret Eas­ton Ellis: Ame­ri­kan psy­ko, s. 134 #

Jot­kut elo­ku­vat eivät eri­tyi­sem­min kai­paa hen­ki­löi­den pään­si­säi­siä tapah­tu­mia toi­miak­seen, mut­ta jo täs­sä vai­hees­sa kir­jaa minul­le on aika sel­vää, että kir­jan Bate­man viet­tää aivan lii­an pal­jon aikaa omis­sa aja­tuk­sis­saan voi­dak­seen tul­la siir­re­tyk­si val­ko­kan­kaal­le hah­mol­le olen­nai­sen syvyy­den sii­tä rat­kai­se­vas­ti kär­si­mät­tä. Hän on sel­väs­ti fik­su ja kyke­nee ihan oike­aan­kin kriit­ti­syy­teen (80-luvun popin ana­ly­soin­tia en pidä eri­tyi­siä kriit­ti­syys­lah­jo­ja vaa­ti­va­na), jot­ka omi­nai­suu­det eivät juu­ri­kaan ilmen­neet Ame­ri­kan psy­ko -elo­ku­van kari­ka­tyy­ris­sa. Tuo sama “teh­dään tikus­ta asi­aa” -kam­mo­ti­la on minul­le­kin hyvin tut­tu. Samal­la täs­sä sitee­raa­mas­sa­ni kap­pa­lees­sa kuvail­laan muu­ten var­sin osu­vas­ti mee­min syn­tyä ja puh­kea­mis­ta epi­de­miak­si. Ehkä­pä se onkin juu­ri se, mikä sitä kau­hua aiheut­taa, jos kysees­sä ole­va mee­mi onkin pelk­kä hyö­dy­tön loi­se­lä­jä. #

Toi­saal­ta taas näi­den kir­jan äijien tou­hu­ja seu­ra­tes­sa tun­tuu sil­tä kuin luki­si Kink­ku… Sink­kue­lä­mää-kir­jaa, jos­sa pää­hah­mo­jen suku­puo­li on vaih­det­tu. Eivät nämä mie­het sil­ti pel­käs­tään nais­mai­sia ole, vaan heil­le elä­män sisäl­tö­nä on olla nais­mai­nen mah­dol­li­sim­man mie­hek­kääl­lä taval­la. Kau­neu­den­hoi­dos­ta, ruu­as­ta ja var­sin­kin tie­tys­ti vaat­teis­ta puhu­taan samal­la into­hi­moi­sel­la ja tek­ni­sen tie­tä­myk­sen sävyt­tä­mäl­lä taval­la kuin hifi- ja video­lait­teis­ta (joi­den edus­tet­tuus on jok­seen­kin ainut aihe­pii­rie­ro oikei­den nais­ten Sink­kue­lä­mään ver­rat­tu­na, Sen Oikean löy­tä­mi­sen ohel­la tie­tys­ti). #

Var­sin­kin kun­to­sa­lis­ta lukies­sa mie­lee­ni hii­pii se van­ha kuva kun­to­kou­lus­ta, johon vie­vät liu­ku­por­taat. Siis kaik­ki se eri elä­mä­na­luei­den anka­ra pirs­tou­tu­mi­nen ja rajau­tu­mi­nen omik­si pie­nik­si saa­rek­keik­seen niin, että kun­non­ko­ho­tuk­sen­kaan ei pidä alkaa ennen kuin on pääs­ty sisäl­le saliin ja vaih­det­tu ylle asian­mu­kai­set varus­teet, ja samoin se lop­puu välit­tö­mäs­ti, kun salin oves­ta on astut­tu ulos, jo ennen kuin on pääs­ty por­tai­siin saak­ka. Tosin niil­le liu­ku­por­tail­le nyt on help­po kek­siä ihan oikea­kin tar­koi­tus; ala­raa­jois­taan mah­dol­li­sen vioit­tu­mi­sen vuok­si hei­kot voi­vat halu­ta kun­tout­taa pelk­kää yläk­rop­paan­sa, mikä ei onnis­tu, jos ei saliin asti por­tai­den takia pää­se. #

Niin ja nyt tuon ver­ran tuo­ta luet­tua­ni voin jo sanoa, että Veloe­nan kuvai­lus­ta syn­ty­nyt vai­ku­tel­ma­ni teks­tin­sä Ame­ri­kan psy­kos­ta saa­mis­ta vai­kut­teis­ta osui jos­sain mää­rin koh­dal­leen: val­ta­va tava­ra­merk­kien ja esi­nei­den ja asioi­den ja nii­den esteet­ti­sen pyö­rit­te­lyn mää­rä on lei­mal­lis­ta molem­mil­le. Toki­han sit­ten int­ros­pek­tio, johon pyr­ki­mys on Veloe­nan vah­vuuk­sia, puut­tuu Bate­manilta lähes koko­naan. Ja mikä­li muis­ti­ku­va­ni osuu koh­dal­leen, niin kyl­lä Oscar Wil­den mate­ri­aa­li­ses­teet­ti­nen heku­moin­ti Dorian Grayn muo­to­ku­vas­sa tämän päi­hit­ti. #

Luot­ta­muk­se­ni Bate­ma­niin ker­to­ja­na on jo romut­tu­nut parin koh­dan myö­tä. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa oli kyse jos­tain, mitä Bate­man on sano­vi­naan, mut­ta joka ei kui­ten­kaan aiheu­ta min­kään­lais­ta reak­tio­ta. Yksi ker­ta meni­si ehkä hil­jaa itsek­seen muti­se­mi­sen piik­kiin, mut­ta toi­nen ker­ta (s. 135) on minul­le jo sel­keäs­ti kir­jai­li­jan jät­tä­mä vih­je. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2.2.2007 17:28[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin pari puo­li­pis­tet­tä. Lisä­sin iki­lin­kin kir­jan esit­te­le­väl­le riville.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]12.5. 20:44[/klo] Lisä­sin lin­kin kuvaan kun­to­kou­lus­ta ja lisä­sin sen eteen sanan ‘van­ha’. Hioin tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]9.5.2008 12:26[/klo] “Ame­ri­kan Psy­ko” → “Ame­ri­kan psy­ko”. Seka­lais­ta pik­ku viilausta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

“Pat­rick Bate­ma­nin idea, jon­kin­lai­nen abstrak­tio on ole­mas­sa, mut­ta todel­lis­ta minää ei ole, on vain olen­to, kuin har­ha­nä­ky ja vaik­ka voin kät­keä kyl­män kat­see­ni, voit puris­taa kät­tä­ni ja tun­tea lihan omaa­si vas­ten, ehkä jopa elä­mäm­me ovat hie­man saman­lai­sia, minua ei yksin­ker­tai­ses­ti ole.” #

“Jäl­jel­lä ei enää ole rajo­ja yli­tet­tä­vik­si. Kai­ken, mitä yhteis­tä minul­la on hal­lit­se­mat­to­man ja mie­li­puo­li­sen, ilkeän ja pahan kans­sa, kaik­ki veri­teot, jot­ka olen teh­nyt välin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä­ni nii­tä koh­taan, olen nyt kai­ken sen tuol­la puo­len. Kipu­ni on jat­ku­va ja pis­tä­vä, enkä toi­vo parem­paa maa­il­maa kenel­le­kään, vaan itse asias­sa haluan kipu­ni koi­tu­van mui­den­kin osak­si. En halua kenen­kään pää­se­vän sil­tä pakoon, mut­ta jopa myön­net­tyä­ni, etten voi saa­da rau­haa, eikä osak­se­ni ei koi­du ran­gais­tus­ta, enkä saa­vu­ta mitään syvem­pää tie­toi­suut­ta itses­tä­ni, mitään uut­ta tie­toa ei voi­da ammen­taa ker­to­muk­ses­ta­ni. Tämä tun­nus­tus on ollut täy­sin mer­ki­tyk­se­tön.” #

IMDb: Memo­rable quo­tes for Ame­rican Psycho
suo­men­nos oma­ni #

Ame­ri­kan Psy­ko -kir­jaa en ole luke­nut, ja kuvai­lu­jen perus­teel­la hyvä niin; minul­le elo­ku­van ilmei­ses­ti suh­tees­sa kir­jaan vaa­ti­mat­to­mak­si jää­nyt väki­val­tai­suus oli ihan riit­tä­vää alle­vii­vaa­maan Bate­ma­nin sitä puol­ta, jos­kin aina­kin Tom Block on sitä miel­tä, että elo­ku­va on epä­on­nis­tu­nut. Tosin minä olen enem­män Jim Gaf­fi­ganin kan­nal­la, jon­ka mukaan kir­jan luke­neet ovat aina sitä miel­tä, että… #

— Urgh… the book was much bet­ter than the movie.
— Oh yeah? Know what I enjo­yed about the movie? No rea­ding! Only took two hours and then I could take a nap. #

Jim Gaf­fi­ga­nin stan­dup-setis­tä #

Kir­jaa käsit­te­le­väl­lä foo­ru­mil­la poh­di­taan Ame­ri­kan Psy­koa suh­tees­sa post­mo­der­niin (ei enää saa­ta­vil­la). Olen tai­pu­vai­nen yhty­mään näke­myk­seen, jon­ka mukaan AP (puhun täs­sä tie­tys­ti siis elo­ku­vas­ta) itses­sään ei ole post­mo­der­ni, vaan se on meta­ker­to­mus elä­mäs­tä maa­il­mas­sa ilman meta­ker­to­muk­sia. Mut­ta tämä voi yhtä hyvin joh­tua vain kai­puus­ta­ni näh­dä teok­sien taka­na ole­van mie­len sisäl­lä jokin eheä koko­nai­suus ja näke­mys, vaik­ka sel­lais­ta ei siel­lä oli­si­kaan. Toi­sin sanoen se, mitä näen tuos­sa, on pelk­kää hei­jas­tu­maa itses­tä­ni. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2.2.2007[/klo] 17:17 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Muu­tin lin­ki­tyk­siä osoit­ta­maan Wikipediaan.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]27.1.2009[/klo] 14:14 Päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #