Ro-20
#15912. Tiistai, 2. marraskuuta 2010 klo 14.28.48, kirjoittanut Jani. 9
Tässä on ilmiselvä vuohen pää. Nuo tummansiniset ovat sen korvat. Rajausyrityksistäni tuli toinen toistaan paskempia, mutta tässä yksi: #
Näin unta luodosta joella. Luodolla oli koira, pieni gaselli sekä jokin sarvikuonon ja biisonin risteymän tapainen, järkälemäinen otus. Gaselli oli gasellimaiseen tapaan varuillaan seuralaistensa takia, ja koirakin haukkui ilmiselvästi sarvikuonobiisonia peläten. #
Olin ikään kuin veneessä luodon vierellä, ja minulla oli mukanani pieni (alle murrosikäinen) tyttö. Tyttö halusi luodolle siellä olleesta uhkaavasta sarvikuonobiisonista huolimatta. Laskin tytön luodon päässä olleen pienen kallion taakse siinä toivossa, ettei sarvikuonobiisoni huomaa, mutta se tuli tietysti heti nuuskimaan kalliota. Yritin veneestä käsin pitää tytön aina kallion toisella puolella suhteessa eläimeen, mutta pian sarvikuonobiisoni nappasi tytön hampaisiinsa. Se teki sen kylläkin hellästi kuin krokotiiliemo poikaselleen, ja lähti kantamaan tyttöä poispäin. #
Huomasin, että sarvikuonobiisoni oli kasvanut niin valtavan suureksi, että se pystyi kulkemaan joessa niin, että kastui vain nilkkojaan myöten. Sen hampaissa roikkuva tyttö vaikutti kokemastaan pikemminkin innostuneelta kuin pelästyneeltä, mutta minua huoletti yhä kuinka tytön käy ja minne sarvikuonobiisoni hänet veisi. #
Alitajuntani on ilmeisesti vihdoinkin palkannut kunnon ohjaajan, kyllähän tällaisia luontodokumenttiunia tuosta lievästä huolestuneisuudesta huolimattakin katselisi mielellään vaikka joka yö! #
Keitä ne on ne perkeleet, sellaiset perkeleen pienet, joita suut ja silmät täyteen ulkona saa? Ja sitä paitsi mitä varten lämpömittari näyttää taas yli kahtakymmentä? Tässähän eletään jo syyskuuta, nyt pitäisi lunta vihmoa eikä enää mitään Saatanan selkärangattomia! #
Olen jonkun kummallisen flunssanpoikasen kourissa. Kurkku on ollut viime viikosta vähän karhea, ja tässä vuorokauden sisällä nenä vähän tavallistakin tukkoisempi, mutta ainakin tähän saakka siinä kaikki. Jos kaikki räkätaudit olisivat näin lieviä, maailma olisi paljon parempi paikka. #
Ilokseni myöskin se mysteerivaivani comeback osoittautui encoreksi. #
Eilen en katsonut yhtään TV7:ää! Yritin sen sijaan katsoa Jesus Campin, mutta se oli vain tylsä eikä yhtään niin ärsyttävä kuin olin ajatellut. Lapsiahan indoktrinoidaan jatkuvasti joka puolella maailmaa mitä kahjoimmilla opeilla, eivätkä nuo elokuvan lapset suinkaan tule saamansa aivopesun seurauksena kasvamaan aikuisiksi vailla selviytymisen mahdollisuuksia ympäristössä, jossa elävät. Siksihän uskontoja yhä on ja tulee aina olemaankin: ihmiselämästä selviytymiseen vaaditun tiedon rima on varsin matalalla. #
Niinpä latasin sitten vgnyvnynvfgn genafhcbeabn. Jospa sen katselu vaikka tuntuisi tarpeeksi hullulta. Toinen olisi WordPressin vaihtaminen MediaWikiin. #
Näin unta, että sain tilaisuuden rupatella Wikileaksin Julian Assangen kanssa. Se tuli kuitenkin niin yllättäen, ettei minulla ollut aikaa miettiä mitään kysymyksiä, enkä keksinytkään sitten mitään sen parempaa kuin että tarjotaanko Wikileaksille tietovuotoja enemmän länsi- vai itämaista. Unen tämä osuus johtui selvästikin eilen lukemastani mielenkiintoisesta blogimerkinnästä, joka käsittelee Pekingin salaisuuksia ja niiden vuotamista pelkäävää Kiinan johtoa. #
Julian Assange… Siinäpä vasta himoittava mies. #
Assangen mentyä paikalla myös olleista kahdesta koulukaveristani toinen nuhteli toista tämän pahanhajuisuudesta, ja koin sen niin kiusalliseksi, että minun piti vetäytyä muualle. #
Sitten ohjasin Nintendon peliohjaimella paratiisilintukoirasta, joka oli puolet pienempi naarasta. Koiraalla piti lentää kosiolentoliikkeitä, jotka olivat lähinnä naaraan yläpuolella väkkäränä pyörimistä. Luulin pärjääväni hyvin, mutta ensimmäinen kahdesta tarjosilla olleesta naaraasta ei käsittänytkään koiraani liikkeistä mitään, ja toinen yritti pyydystää koirasparkani syödäkseen sen. Heräsin siihen, kun yritin unihalvausta uhmaten huitaista tätä saalistajakanaa nyrkilläni, jotta se heittäisi hätistelemästä koirastani. #
Yritin tänään psykologille, mutta joukkoliikenteen jumalat olivat minua vastaan: ensin VR petti, ja kun yritin bussilla, päädyin jonnekin hevonjeeraan kuten aina, kun yritän bussilla jonnekin. En enää tämän jälkeen aio ikinä edes yrittää, vaan lisään bussit lopullisesti pelättävien, vihattavien ja välteltävien asioiden listalle elämässäni. Sillä listalla tilaa riittää, vaikka olen lisännyt siihen jo vaikka mitä. #