Evoluutio ei muuta mitään
#8591. Lauantai, 13. kesäkuuta 2009 klo 19.27.22, kirjoittanut Jani. 3
Don LaFontainea mukaellakseni, kuvitellaanpa maailma. #
Kuvitellaanpa siis tämä meidän maailmamme, galakseine kaikkineen, ja myös tämä meidän oma maapallomme ihan sellaisena kuin se oli aikansa aamunkoitossa. Siinä lähtökohta. #
Muunnellaanpa kuvittelemaamme maailmaa nyt hieman. Kuvitellaan, että tämä maailmamme on edelleen kaikilta muilta osin samanlainen kuin se, jonka tunnemme, mutta luonnonlaeissa on pieni poikkeus: atomien yhdistyminen itseäänkopioiviksi molekyyleiksi on tässä kuvittelemassamme todellisuudessa jostain syystä huomattavasti epätodennäköisempää kuin mitä se tuntemassamme todellisuudessa on. Se on kuvittelemassamme todellisuudessa nyt niin epätodennäköistä, että sitä ei itse asiassa koskaan tapahdukaan. #
Itseäänkopioivia molekyylejä ei siis tässä kuvitellussa todellisuudessa koskaan synny. Ne eivät näin ollen myöskään koskaan tule mutatoitumaan entistä tehokkaammin itseään kopioiviksi tai muuten alkuperäiskappaleita pysyväisemmiksi. Toisin sanoen evoluutiota ei tässä todellisuudessa tapahdu. #
Tämä on siis tilanne: kokonainen maailmankaikkeus, kokonainen todellisuus, mutta sellainen, jossa ei koskaan synny ensimmäistäkään eliölajia, eikä varsinkaan ihmistä. Galaksit pyörivät, planeetat ja muut murikat matkustelevat radoillaan, mutta ketään ei ole niitä tarkkailemassa. #
Sanon vielä uudestaan: ei ole ketään tarkkailemassa tämän kuvittelemamme maailman tapahtumia. #
Nyt sanon teille: kuvittelemamme maailma ei olennaisesti poikkea siitä, jossa todellisuudessa olemme. Maailmassa, jossa olemme, ei ole ketään tarkkailemassa sen tapahtumia. #