Nyt kun Yön rita­ri on tuloil­laan, ajat­te­lin vih­doin­kin pai­ka­ta sivis­tyk­ses­sä­ni jo pari vuot­ta ammot­ta­neen aukon nimel­tä Bat­man Begins. #

Yhtei­nen nimit­tä­jä krii­ti­koi­den reak­tiois­sa tähän elo­ku­vaan tun­tuu ole­van, ettei yhteis­tä nimit­tä­jää ole; jokai­nen tun­tuu löy­tä­neen elo­ku­vas­ta omat arvos­te­lun ja ylis­tyk­sen aiheen­sa. Elo­ku­van nyt näh­tyä­ni en lain­kaan ihmet­te­le sitä, sil­lä minus­ta kyse on hyvin poik­keuk­sel­li­ses­ta Hol­lywood-tuot­tees­ta. Beginsin juo­ni on vah­vem­pi kuin koko­nai­sen vuo­den aika­na tuo­te­tuis­sa, tavan­omai­sis­sa Hol­lywood-elo­ku­vis­sa yhteen­sä. Saman­ai­kai­ses­ti elo­ku­va kui­ten­kin kär­sii niin kum­mal­li­sis­ta tek­ni­sis­tä ongel­mis­ta, etten äkkiä kyke­ne muis­ta­maan kos­ka vii­mek­si oli­sin näh­nyt saman­lais­ta Hol­lywood-elo­ku­vas­sa. #

Tek­ni­sil­lä ongel­mil­la en täs­sä suin­kaan tar­koi­ta eri­kois­te­hos­tei­ta, jot­ka oli­vat ihan koh­dal­laan. Esi­mer­kik­si alku-Bat­manin varus­teet oli­vat pri­mi­tii­vi­syy­des­sään juu­ri niin kar­hean­sek­sik­käi­tä kuin piti­kin, eikä elo­ku­va muu­ten­kaan tehos­tei­den osal­ta kär­si­nyt lain­kaan uskot­ta­vuuson­gel­mis­ta. Myös­kään designissa Beginsillä ei ole mitään hävet­tä­vää. Chris­top­her Nolanin visio Got­hamista ylit­tää mie­les­tä­ni Tim Bur­toninkin vision, eikä se ole mikään vähäi­nen saa­vu­tus. Nolanin elo­ku­vas­sa Got­ham sijoit­tuu tosin enem­män taus­tal­le kuin Bur­tonilla, joka nos­ti sen lähes roo­li­hah­mo­jen veroi­ses­ti esil­le, mitä en suin­kaan edel­leen­kään pidä huo­no­na rat­kai­su­na; jos jotain bur­tonmais­ta oli­sin Beginsiin kai­van­nut, niin se oli­si ehkä ollut juu­ri Got­ha­min esil­le­pa­no. Eri asia on sit­ten tie­tys­ti, oli­si­ko sel­lai­nen toi­mi­nut Beginsissä, sil­lä elo­ku­va poik­ke­si Bat­manista muil­ta osin niin val­ta­vas­ti. #

Tek­ni­sil­lä ongel­mil­la tar­koi­tan täs­sä lähin­nä kah­ta asi­aa: kuvaus­ta ja leik­kaus­ta. Huo­ma­sin use­aan ottee­seen pitä­vä­ni valit­tu­ja kuva­kul­mia joten­kin kum­mal­li­sen ahtai­na tai sit­ten vain tyl­si­nä, mis­tä syys­tä elo­ku­vaan lii­mau­tui mie­les­sä­ni hyvin pian ama­töö­ri­mäi­nen lei­ma — ja juu­ri tämä täl­lai­nen lei­ma on jotain, mitä en ole tot­tu­nut vii­me vuo­sien Hol­lywood-elo­ku­vis­sa näke­mään, vaik­ka minä­hän kyl­lä pyrin­kin vält­te­le­mään sur­keim­pien flop­pien kat­so­mis­ta mikä­li vain mah­dol­lis­ta. Elo­ku­vauk­sen ongel­mat oli­vat kah­des­ta mai­ni­tus­ta se pie­nem­pi; ama­töö­ri­mäi­syy­den lei­maa pahen­si enti­ses­tään leik­kaus­tyy­li. Minä olen visu­aa­li­sil­le klaf­fi­vir­heil­le lähes täy­sin sokea, mut­ta tämän elo­ku­van leik­kaus­koh­dat hyp­pä­si­vät ärsyt­tä­vän sel­väs­ti kor­vil­le­ni. Huo­ma­sin ne tois­tu­vas­ti omi­tui­sis­ta äänen­pai­nois­ta ja repliik­kien ajoi­tuk­sis­ta. Lisäk­si jot­kin leik­kauk­sis­ta oli­vat niin yksin­ker­tai­ses­ti niin töke­röi­tä, äkki­näi­siä ja vii­meis­te­le­mät­tö­miä, että sil­miin sat­tui. #

Jos halu­aa vakuut­tua sano­ma­ni toden­pe­räi­syy­des­tä, riit­tää, kun kat­soo Beginsistä yhden ainoan koh­tauk­sen: sen, jos­sa Bat­man ajaa huu­mat­tu Rac­hel kyy­dis­sään polii­se­ja pakoon. Eikä täs­sä kan­na­ta tart­tua sanaan “huu­mat­tu”, sil­lä vaik­ka se selit­täi­si­kin koh­tauk­sen raken­teel­lis­ta omi­tui­suut­ta var­sin erin­omai­ses­ti, niin kyse ei ole sii­tä, että se oli­si teh­ty huu­ma­tun ihmi­sen näkö­kul­mas­ta. Leik­kaus­jäl­ki on täs­sä koh­taa vain yksin­ker­tai­ses­ti niin pas­kaa, että se rik­koo väki­sin­kin sen mah­ta­van nel­jän­nen sei­nän, jon­ka elo­ku­van usko­mat­to­man vah­va juo­ni on sii­hen men­nes­sä raken­ta­nut. #

Tie­ten­kään paras­kaan leik­kaa­ja ei voi kur­sia kokoon toi­mi­vaa elo­ku­vaa, jos läh­tö­koh­tai­nen mate­ri­aa­li ei sel­lai­seen veny, joten en osaa­kaan sanoa täy­sin var­mas­ti, kuu­lu­vat­ko moit­teet täs­tä ongel­mas­ta leik­kaa­jal­le vai ohjaa­jal­le. Jäl­kim­mäi­nen seli­tys tun­tuu kui­ten­kin aika kau­kaa hae­tul­ta, sil­lä se tar­koit­tai­si, että Beginsin kuvauk­set on hoi­det­tu päin vit­tua, ja sen jäl­keen mate­ri­aa­li on annet­tu überhyväl­le leik­kaa­jal­le, joka on pelas­ta­nut sii­tä sen mitä pelas­tet­ta­vis­sa oli, syn­nyt­täen samal­la yhden kaik­kien aiko­jen elo­ku­va­ta­ri­nois­ta. #

Mui­den krii­ti­koi­den suo­sik­ki­rii­te­ly­nai­he tun­tuu ole­van elo­ku­van roo­li­tus. Minul­la sii­tä ei ole pahaa sanot­ta­vaa. Tosin Chris­tian Bale, johon olen salai­ses­ti vähän ihas­tu­nut, oli joten­kin vai­sun oloi­nen, mut­ta vähän niin se on aina. Sen sijaan Katie Hol­mes Bruce Way­nen lem­mit­ty­nä ei ollut sit­ten­kään niin ker­ta­kaik­ki­sen huo­no kuin etu­kä­teen kovas­ti pel­kä­sin. Ehkä Kim Basin­gerin Vic­ki Valen jäl­jil­tä rima sit­ten vain on niin mata­lal­la, että sen ylit­tä­mi­seen ei pal­joa vaa­di­ta. #

Myös sii­tä, oli­ko Balen ja Hol­me­sin välil­lä sel­lais­ta kipi­nää kuin muis­sa super­san­ka­rie­lo­ku­vis­sa nii­den täh­tien välil­lä on väi­te­tys­ti ollut, tun­nu­taan kiis­te­le­vän. Minus­ta sitä oli juu­ri sopi­vas­ti, eli hyvin vähän, kos­ka sii­hen kes­ki­tyt­tiin elo­ku­vas­sa juu­ri niin pal­jon kuin minus­ta pitää­kin, eli ei juu­ri ollen­kaan. Mut­ta minun ide­aa­li­su­per­san­ka­rie­lo­ku­vas­sa­ni­han nai­sia ei oli­si­kaan ollen­kaan. Tai sit­ten ne oli­si­vat kaik­ki niin kuin Kis­sa­nai­nen oli elo­ku­vas­sa Bat­man – paluu. #

Kun aikoi­naan luin ketä kaik­kia Beginsin roo­li­tus sisäl­si, aloin hyvin vah­vas­ti epäil­lä elo­ku­van uskot­ta­vuut­ta. Sin City kui­ten­kin osoit­ti, että sel­lai­nen täh­ti­sa­de voi toi­mia­kin, ja ilok­se­ni huo­ma­sin nyt sen päte­vän myös Bat­man Begin­sin koh­dal­la. Mor­gan Free­man, Liam Nee­son? Rau­taa. Rut­ger Hau­er, Gary Old­man? Teräs­tä. #

Kai­ken kaik­ki­aan elo­ku­va kär­si tie­tyn­lai­ses­ta epä­ta­sai­suu­des­ta. Enim­män osan aikaa se oli äärim­mäi­sen vaka­va ja vaka­vas­tio­tet­ta­va, ja sit­ten taas muu­ta­mis­sa koh­dis­sa käy­tet­tyä huu­mo­ria voi­si hel­pos­ti luon­neh­tia näin: Polii­sio­pis­to. Osa huu­mo­ris­ta oli kyl­lä ihan toi­mi­vaa­kin, mut­ta onnek­si sitä oli kai­ken kaik­ki­aan vähän, kos­ka toi­mi­van osuus tus­kin ylit­ti puol­ta. #

Elo­ku­va oli siis enim­mäk­seen vaka­va, ja toi­sin kuin ilmei­ses­ti jot­kin krii­ti­kot, minus­ta Beginsin kuvaus Bat­manin syn­nyt­tä­neis­tä psy­ko­lo­gi­sis­ta teki­jöis­tä on täy­sin vaka­vas­tio­tet­ta­va taval­la, jol­lais­ta aiem­mis­sa Bat­man-elo­ku­vis­sa ei ole näh­ty. Elo­ku­van suu­rin vah­vuus onkin sii­nä, että se tar­jo­aa juu­ri sen, mitä nimi lupaa: vah­van tari­nan erään super­san­ka­rin syn­nys­tä. Lyh­käi­ses­ti ja teat­raa­li­ses­ti, mut­ta lii­oit­te­le­mat­ta sanot­tu­na legen­dan. #

Elo­ku­van tek­ni­sis­tä ongel­mis­ta ja laa­dul­li­ses­ta epä­ta­sai­suu­des­ta huo­li­mat­ta­kin pidin koko­nai­suu­des­ta niin pal­jon, että tai­dan hank­kia Bat­man Begins -DVD:n omak­se­ni. #