marginaali


  Uudempia postauksia »

Kuollut hymy

#3677. Torstai, 30. lokakuuta 2008 klo 10.35.29, kirjoittanut Jani. 7 kommenttia.

Irvikissan naama Tähän ensim­mäi­seen lius­kaan se lop­puu tämä minun sita­lopraa­mi­ko­kei­lu­ni täl­lä ker­taa. Syy­nä eivät ole nämä para­dok­saa­li­reak­tiot (tus­kai­suus, masen­nus, tuhoa­mis­vim­ma), jot­ka saat­tai­si­vat ajan myö­tä hävi­tä, vaan ne e:llä alka­vat hait­ta­vai­ku­tuk­set, jois­ta tie­dän koke­muk­ses­ta, ettei­vät ne niin tee. #

Yksi koo­mi­nen sivu­vai­ku­tus, jon­ka rapor­toi­jia ei ilmei­ses­ti itse­ni lisäk­si ole, on akuut­ti vir­nis­te­ly. Se on sel­lai­nen yhtäk­ki­nen tar­ve vään­tää naa­ma irvok­kaa­seen hymyyn ilman mitään todel­li­sia ilo­nai­hei­ta. Kun sit­ten vir­nis­tää oikein kun­nol­la niin se tar­ve lak­kaa ole­mas­ta. Lihak­siin­han tämä lää­ke kyl­lä vai­kut­taa, ja pikem­min­kin sii­tä täs­sä onkin toden­nä­köi­ses­ti kyse kuin mis­tään kei­no­te­koi­ses­ta ilos­ta. #

Avainsanat: lääke

Paradoksaalinen reaktio

#3640. Maanantai, 27. lokakuuta 2008 klo 16.24.26, kirjoittanut Jani. 5 kommenttia.

Kaaviokuva sitalopraamimolekyylistä Syön taas sita­lopraa­mia. Lää­kä­ri ehdot­ti sitä jän­ni­ty­soi­rei­siin, enkä minä jän­ni­ty­soi­reil­ta­ni saa­nut sanot­tua, että söin­hän minä sitä jo aiem­min vuo­si­kau­det eikä sil­lä ollut nii­hin mitään vai­ku­tus­ta. Mie­lia­laa tasoit­ta­va­na lääk­kee­nä se kyl­lä pela­si ihan sii­nä mis­sä nykyi­nen­kin lää­ki­tyk­se­ni. #

Tie­ten­kään minua ei kukaan oli­si pakot­ta­nut näi­tä nyt syö­mään, mut­ta ajat­te­lin sit­ten kui­ten­kin, että kun en ker­ran juu­ri täl­lais­ta cock­tai­lia vie­lä ole kokeil­lut, niin kokeil­laan tätä­kin. Tuo tuli siis mir­tat­sa­pii­nin ja per­fe­nat­sii­nin lisäk­si eikä tilal­le. #

En jak­sa­nut tänään nos­tel­la pai­no­ja. Tai no vähän muka yri­tin, mut­ta hen­ki­set voi­mat eivät riit­tä­neet. Kävin sen­tään kävel­len mar­ke­teil­la, osta­mas­sa uuniin uuden lam­pun kun enti­nen paloi vii­kon­lop­pu­na. Enpä ole sitä­kään joten­kin aiem­min tul­lut aja­tel­leek­si, että lamp­pu­han se siel­lä uunis­sa­kin on. #

Avainsanat: lääke

Lääkkeet mielen hoidossa

#2966. Tiistai, 5. elokuuta 2008 klo 14.20.21, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

Sii­tä on minul­le aina hupia, kun tie­to­kir­jai­li­ja hyp­pää alas fak­tois­sa pitäy­ty­vän tie­tei­li­jän roo­lis­taan ja vetää saar­naa­jan lipe­rit kau­laan­sa. Näin tekee näkö­jään myös Mat­ti O. Hut­tu­nen kir­jas­saan Lääk­keet mie­len hoi­dos­sa, jon­ka nimi saa minut kie­rit­te­le­mään nyrk­ke­jä­ni, sil­lä niin mai­nio tilai­suus kli­sei­seen sana­leik­kiin (Mie­li lää­ke­hoi­dos­sa) on tuos­sa hukat­tu. #

“Pes­si­mis­ti­nen tapa suh­tau­tua elä­mään ja itsee­si on vain opit­tu tapa, jos­ta voi työs­ken­te­le­mäl­lä pääs­tä eroon.” #

[#] Mat­ti O. Hut­tu­nen: Lääk­keet mie­len hoi­dos­sa, s. 83 #

Älä väli­tä, Mat­ti. Tuo opti­mis­ti­nen tapa­si suh­tau­tua elä­mään ja itseen­sä on vain opit­tu tapa, jos­ta voi työs­ken­te­le­mäl­lä pääs­tä eroon. #

“Joka­päi­väi­sen elä­män jär­jes­tä­mi­nen omien arvo­jen ja pää­mää­rien mukai­sek­si on hyvä kei­no vähen­tää alt­tiut­ta sai­ras­tua masen­nuk­seen.” #

ed. #

Tämän voin koke­muk­ses­ta alle­kir­joit­taa. Lähes täy­del­li­nen era­koi­tu­mi­nen ja sen jäl­keen omien, päi­väs­tä toi­seen ja vii­kos­ta toi­seen saman­lai­si­na tois­tu­vien rutii­nien luo­mi­nen perim­mäi­ses­tä toi­vot­to­muu­des­ta­ni pake­ne­mi­sek­si on se mikä on suo­jel­lut minua masen­nuk­se­ni pahe­ne­mi­sel­ta vii­mei­set vuo­det. Sii­tä todis­taa myös se, miten hel­pos­ti ja nopeas­ti se pahe­nee heti kun poik­kean täs­tä nykyi­ses­tä elä­män­tyy­lis­tä­ni. #

Jos­tain syys­tä minus­ta kui­ten­kin tun­tuu sen perus­teel­la, mitä kaik­kea muu­ta Mat­ti täs­sä masen­nuk­ses­ta puhues­saan kir­joit­taa (ja mitä eivät myös­kään alem­pa­na ole­vat sitaa­tit kovin kat­ta­vas­ti esit­te­le), ettei hän pitäi­si eris­täy­ty­mis­tä­ni hyvä­nä asia­na. #

“Uskal­lus ilmais­ta itse­ään minä-muo­dos­sa ja ker­toa tul­leen­sa vää­ri­nym­mär­re­tyk­si on iso askel ulos masen­nus­kier­tees­tä.” #

ed. #

Tämä ei kuu­los­ta minus­ta yleis­pä­te­väl­tä totuu­del­ta, vaik­ka Mat­ti näke­myk­sen­sä sel­lai­se­na esit­tää­kin (hence teh fun­ny), vaan sel­lai­sel­ta, joka riip­puu ihmi­ses­tä. Oma­koh­tais­ta koke­mus­ta minul­la ei täs­tä ole, mut­ta veik­kai­sin, että minä kuu­lun nii­hin, joi­den koh­dal­la tämä pitäi­si paik­kan­sa. Jos uskoi­sin sii­hen, että minul­la on oikeus nos­taa itse­ni esiin fyy­si­sis­sä vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa (vas­toin sitä, miten olen kas­va­nut), en ehkä koki­si nii­tä niin ahdis­ta­vi­na kuin nyt koen. #

Tie­tys­ti se sit­ten vie­lä riip­pui­si sii­tä­kin, että miten fyy­si­ses­sä koke­mus­pii­ris­sä­ni ole­vat ihmi­set suh­tau­tui­si­vat minuun sel­lai­se­na kuin todel­li­suu­des­sa olen. Voi­han olla, että minus­ta ei pidet­täi­si­kään, jol­loin sii­tä tuli­si uusi vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin liit­ty­vä ahdis­tuk­se­nai­he. #

“Masen­tu­neet tun­te­vat usein syyl­li­syyt­tä kai­kes­ta. Täl­löin kan­nat­taa pysäh­tyä poh­ti­maan mikä on omal­la vas­tuul­la ja mikä tois­ten. Ihmi­nen voi vas­ta­ta vain omis­ta teois­taan tai teke­mät­tä jät­tä­mi­sis­tä. Me emme vas­taa tois­ten hyvin­voin­nis­ta, vaan ainoas­taan omas­tam­me. Lopu­ton itsen­sä uhraa­mi­nen tois­ten vuok­si joh­taa usein uupu­muk­sen kaut­ta masen­nuk­seen. Jokai­sel­la on oikeus olla ter­vees­ti itse­käs.” #

ed. #

Mai­nit­sin­ko minä jotain saar­naa­mi­ses­ta ja sen koo­mi­suu­des­ta? #

Ei sil­lä, minus­ta on vain sitä parem­pi, mitä useam­mat masen­nuk­sen paran­nus­kei­no­ja omas­sa mie­les­sään itses­tään­sel­vyyk­si­nä pitä­vät lää­kä­rit ja muut toh­to­ri­sih­mi­set tuo­vat nii­tä jul­ki, jot­ta niil­le voi­daan täl­lä taval­la ylei­ses­ti vähän nau­res­kel­la. Vain sil­lä taval­la tule­vat, mie­len­ter­vey­den­hoi­dos­ta vas­taa­vat suku­pol­vet saa­vat näil­le yksin­ker­tais­tuk­sil­le immu­ni­tee­tin, min­kä seu­rauk­se­na hei­dän näke­myk­sien­sä on pak­ko olla vah­vem­mal­la poh­jal­la. Ja se on pel­käs­tään hyvä asia. #

Jol­lei edel­li­nen sitaat­ti vie­lä kuu­los­ta­nut vaa­ral­li­sel­ta yksin­ker­tais­tuk­sel­ta, niin miten oli­si tämä: #

“Hyvän­tah­toi­nen ihmi­nen ei ole kos­kaan masen­tu­nut, sik­si hyvän­tah­toi­suut­ta kan­nat­taa kehit­tää.” #

ed., s. 85 #

Tar­koi­tuk­se­ni ei kui­ten­kaan ole täs­sä tei­la­ta Lääk­keet mie­len hoi­dos­sa -teos­ta ihan täy­sin. Enim­mäl­tä osal­taan kir­ja vai­kut­taa ole­van täyt­tä asi­aa, enkä täl­lä­kään tar­koi­ta sitä, että se oli­si silk­kaa kui­vaa fak­taa toi­sen­sa perään. Se sama ilmei­sen van­kan psy­kiat­ri­sen koke­muk­sen omaa­va ihmi­nen, joka yllä­ole­vien sitaat­tien taus­tal­ta pais­taa läpi hiu­kan koo­mi­ses­ti­kin, on kir­joit­ta­nut myös enem­män fak­tois­sa pitäy­ty­vät osuu­det, mikä tekee niis­tä hyvin uskot­ta­van­tun­tuis­ta ja samal­la kui­ten­kin suju­vaa luet­ta­vaa. #

Avainsanat: lääke, masennus, Matti O. Huttunen

Terveydenedistämistä

#2899. Maanantai, 14. heinäkuuta 2008 klo 12.07.52, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Keuhkot
Pat­rick J. Lynch: Lungs; CC-BY 2.5 #

Uusi aller­gia­lää­ki­tys tun­tuu vih­doin ja vii­mein tar­peek­si tehok­kaal­ta, luo­jan kii­tos. Duac­tin kans­sa nok­ka on auki iltai­sin­kin, ja nyt kun sii­tä pitää pitää paus­sia, Naso­nex tun­tuu sekin riit­tä­vän niin että lie­väs­tä duk­koi­suu­des­ta huo­li­mat­ta pys­tyy nuk­ku­maan. #

Enkä enää ole päi­vi­sin ollut tukos­sa niin kuin vie­lä tuos­sa vähän aikaa sit­ten toi­si­naan olin, mah­dol­li­ses­ti sen ksy­lo­me­tat­so­lii­nin jat­ku­van käy­tön takia. Ja nyt­hän sitä­kin voi taas käyt­tää sii­nä tapauk­ses­sa, että täs­sä Duact-tauon aika­na nok­ka muu­rau­tuu taas joku ilta koko­naan umpeen, vaik­ka aina­kaan tähän men­nes­sä niin ei tosi­aan ole käy­nyt. #

[#] Sen sijaan olen näkö­jään hyvää vauh­tia kehit­tä­mäs­sä rasi­tusast­maa, voi­han vitun vit­tu. Aina kun alkaa puls­si nous­ta niin rupe­aa yskit­tä­mään eikä sii­tä tule lop­pua vaik­ka miten köhi­si, ennen kuin syke on taas las­ke­nut. Minus­ta ei mikään ole niin vit­tu­mai­sen kuu­lois­ta kuin ast­maat­ti­nen hen­gi­tys, ja nyt saan naut­tia sii­tä ihan omas­sa seu­ras­sa­ni päi­vit­täin. Jee! #

Ostin Fas­tin mal­toa, kun tun­tui kas­vu tyreh­ty­neen, eikä taas ker­ta kaik­ki­aan jak­sa syö­dä enem­pää. Tai no jak­saa juu­ri ja juu­ri, mut­ta huo­no se on sekin pitem­män pääl­le jos se jat­ku­va lei­vän naa­ma­riin ahta­mi­nen alkaa vitut­taa, menee sit­ten taas moti­vaa­tio koko­naan. Yllät­täen se ei ollut­kaan yhtään pahan makuis­ta tuo jau­ho veteen sekoi­tet­tu­na, vain sem­moi­nen vie­no mais­sin maku sii­nä on. #

Avainsanat: Fast, lääke, terveys

Uunituoretta masennustutkimusta

#2893. Maanantai, 7. heinäkuuta 2008 klo 10.46.37, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

Uuden suku­pol­ven masen­nus­lääk­kei­den mas­sa­mark­ki­noil­le­tu­lon jäl­keen masen­nus on opit­tu miel­tä­mään aivo­jen kemial­li­sen tasa­pai­non häi­riö­ti­la­na. Vii­mei­sim­pien tut­ki­mus­tu­los­ten perus­teel­la on kui­ten­kin alka­nut vai­kut­taa sil­tä, että käsi­tys sero­to­nii­ni­häi­riös­tä masen­nuk­sen perim­mäi­se­nä syy­nä on vää­rä. #

Sero­to­nii­ni­ta­soa kei­no­te­koi­ses­ti alen­ta­mal­la ei kye­tä aiheut­ta­maan masen­nus­ta ter­veis­sä ihmi­sis­sä, eikä se edes pahen­na jo val­miik­si masen­tu­nei­den tilaa. Sen lisäk­si, kuten hyvin tie­de­tään, selek­tii­vi­set sero­to­niin takai­sin­o­ton estä­jät (SSRI) alka­vat teho­ta sai­rau­teen vas­ta viik­ko­jen kulut­tua käy­tön aloit­ta­mi­ses­ta. Näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että ne nos­ta­vat aivo­jen sero­to­nii­ni­pi­toi­suuk­sia jo muu­ta­mas­sa tun­nis­sa. #

Muun muas­sa näis­tä syis­tä vii­me­ai­kai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa on kes­ki­tyt­ty etsi­mään SSRI-lääk­kei­den todel­lis­ta vai­ku­tus­me­ka­nis­mia. Täl­lä het­kel­lä vah­vim­mal­ta vai­kut­taa tut­ki­mus­lin­ja, jon­ka mukaan masen­nuk­sen taus­tal­la vai­kut­ta­va bio­lo­gi­nen syy on pelk­kää kemial­lis­ta epä­ta­sa­pai­no­ti­laa dra­maat­ti­sem­pi. Tämä tut­ki­mus kes­kit­tyy aivo­so­lu­jen kas­vu­te­ki­jöi­hin, sil­lä teo­rian mukaan masen­tu­neen aivo­so­lut ovat kir­jai­mel­li­ses­ti alka­neet näi­vet­tyä hen­gil­tä. #

On ole­mas­sa vah­vaa näyt­töä sii­tä että kroo­ni­nen stres­si vahin­goit­taa aivo­ja tukah­dut­ta­mal­la aivo­so­lu­ja ravit­se­via kas­vu­te­ki­jöi­tä. Sama ilmiö on havait­ta­vis­sa myös masen­nuk­sen yhtey­des­sä, ja kun puhu­taan mie­li­sai­rau­des­ta, puhu­taan­kin itse asias­sa sii­tä kuin­ka tämä meka­nis­mi on ajau­tu­nut hal­lit­se­mat­to­maan syök­sy­kier­tee­seen. Sil­loin aivot mene­vät luk­koon ja alka­vat tukah­dut­taa kaik­kia toi­min­to­jaan: uusia her­mo­so­lu­ja ei enää tuo­te­ta, ja jo ole­mas­sao­le­vien­kin kas­vu lak­kaa. #

Teo­rian mukaan masen­nus­lääk­kei­den teho perus­tuu sii­hen, että ne tuke­vat aivo­ja kas­vu­te­ki­jöi­den tuot­ta­mi­ses­sa. Esi­mer­kik­si fluok­se­tii­nia saa­neil­le rotil­le, joi­den aivo­jen näkö­alu­eel­la oli kehi­tys­häi­riöi­tä, kehit­tyi uusia her­mo­ra­to­ja, joi­den ansios­ta kehi­tys­häi­riös­tä joh­tu­neet viat näkö­ky­vys­sä para­ni­vat. Toi­saal­ta taas masen­tu­neet koe-eläi­met, joi­den aivo­jen kas­vu­te­ki­jöi­den toi­min­ta oli estet­ty, eivät hyö­ty­neet masen­nus­lääk­keis­tä tai vai­ku­tuk­sel­taan taval­li­ses­ti nii­tä vas­taa­vas­ta lii­kun­nas­ta miten­kään. #

Tun­tuu epäi­lyt­tä­väl­tä, että aivo­so­lu­jen näi­vet­ty­mi­sen vai­ku­tuk­set rajoit­tui­si­vat pel­käs­tään mie­lia­laan, ja tut­ki­joi­ta kiin­nos­ta­vat­kin nyt sel­lai­set masen­nuk­seen usein liit­ty­vät, mut­ta yleen­sä huo­miot­ta jäte­tyt oireet kuten ongel­mat muis­ta­mi­sen ja uuden oppi­mi­sen kans­sa. Olen itse­kin koke­nut kog­ni­tii­vis­ten kyky­je­ni alen­tu­neen, mut­ta kun aikoi­naan mai­nit­sin sii­tä erääl­le lää­kä­ril­le, tämä väit­ti ettei sel­lai­nen tiet­tä­väs­ti lii­ty masen­nuk­seen. Sil­loi­sen tie­don valos­sa ei var­maan liit­ty­nyt­kään, sil­lä edel­lä kuvat­tu teo­ria oli­si vain vii­si vuot­ta sit­ten herät­tä­nyt lähin­nä kum­mas­te­lua. #

Avainsanat: lääke, masennus, SSRI
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö