Perin­tei­ses­ti alla kaik­ki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­ni­ta. #

Ei sisäl­lä paho­ja spoi­le­rei­ta. #

Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mut­ta kaik­ki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Täl­lä ker­taa tätä kes­ti 100 minuut­tia, mikä ei ollut ollen­kaan lii­an pit­kä aika. Sii­nä ensim­mäi­nen posi­tiii­vi­nen kom­ment­ti­ni täs­tä elo­ku­vas­ta. #

Toi­nen plussapiste[alaviite]Joita aina mai­nos­te­taan teat­te­ris­sa elo­ku­vien edel­lä. Plop-plop! Plopplopplopplopplop! Voi VIT#?!&![/alaviite] tulee alku- ja lop­pu­teks­teil­le, jot­ka oli­vat omin­ta­kei­set ja hyvin tyy­lik­käät vähän samal­la taval­la kuin Seit­se­män teks­tit oli­vat aika­naan omin­ta­kei­set, mut­ta nämä eivät kui­ten­kaan olleet samal­la tyy­lil­lä omin­ta­kei­set, vaan omin­ta­kei­ses­ti omin­ta­kei­set. Hmm. No joka tapauk­ses­sa, nii­den, ja koko elo­ku­van taus­tal­la soi­neet musiik­ki­va­lin­nat oli­vat nekin hyvin oma­pe­räi­set ja samal­la taval­la tyy­lik­käät kuin Mat­rixis­sa aikoi­naan. #

Kai­ken­kaik­ki­aan elo­ku­va täyt­ti sil­le aset­ta­ma­ni odo­tuk­set, eli oli ihan viih­dyt­tä­vä koke­mus. Uskot­ta­vuus, mikä­li sel­lais­ta sanaa täl­lai­ses­ta elo­ku­vas­ta puhut­taes­sa on sove­lias­ta käyt­tää, säi­lyi sekin mel­kein lop­pu­met­reil­le saak­ka, kos­ka ihmi­set käyt­täy­tyi­vät ihmis­mäi­ses­ti eli pel­ku­ri­mai­ses­ti eli vii­saas­ti, eivät­kä ryh­ty­neet mihin­kään älyt­tö­miin pelas­tuso­pe­raa­tioi­hin ennen kuin tosi­aan juu­ri sit­ten sii­nä vähän ennen lop­pu­hui­pen­nus­ta. #

Mie­len­kiin­toi­se­na sivu­hah­mo­na elo­ku­vas­sa oli Mic­hael Moo­ren­kin mark­ki­noi­ma visio itse­ään vii­mei­seen saak­ka (aseel­la) var­je­le­vas­ta, val­koi­ses­ta, domi­noi­vas­ta pel­ku­ri­mie­hes­tä (CJ) ja olin näke­vi­nä­ni myös koh­tauk­sen, jos­sa yksi pää­hah­mois­ta ase­tet­tiin tilan­tee­seen jos­sa hänen piti vali­ta läh­tee­kö samal­le, kaik­kea vie­ras­ta pel­kää­vän ja vihaa­van tiel­le vai ei. Ja var­sin ilah­dut­ta­vaa oli sekin, että alku­pe­räi­nen hah­mo ei jää­nyt hän­kään itsen­sä ste­reo­tyy­pik­si vaan jopa kehit­tyi tari­nan ede­tes­sä. #

Toi­nen main­stream-elo­ku­vien surul­li­sen taval­li­sis­ta kuviois­ta posi­tii­vi­ses­ti (Mat­rixin tavoin) poik­kea­va puo­li hah­mois­sa oli mus­ta mies, joka ei kuol­lut… Mikä ei tar­kal­leen ottaen kyl­lä pidä ihan paik­kaan­sa, mut­ta tämän enem­pää en sano. #

Edel­leen kii­tet­tä­vä hah­mo oli nais­pää­roo­li­hah­mo, joka ei ollut (kuten mai­nos lupa­si) kir­ku­va idioot­ti a’la Api­noi­den pla­neet­ta vaan toi­mi­va ja aktii­vi­nen hah­mo. Sii­hen se kui­ten­kin vali­tet­ta­vas­ti myös jäi, eli hänen hah­mon­sa jäi kui­ten­kin hyvin etäi­sek­si. Tämä pätee samal­la myös koko poruk­kaan, eli oikeas­taan lop­pu­jen lopuk­si kenen­kään kuo­le­ma ei ollut, tai oli­si ollut kovin­kaan kos­ket­ta­va. #

Ei tämä mikään klas­sik­ko mie­les­tä­ni ollut, mut­ta ehkä samaa luok­kaa kuin Mas­ter and Com­man­der: Maa­il­man lai­dal­la: viih­dyt­tä­vä ja hyvä koko­nai­suus. Tätä on myös vai­kea ver­ra­ta alku­pe­räi­seen, muu­toin kuin että zom­bit etäi­ses­ti muis­tut­ti­vat alku­pe­räi­sen zom­be­ja, mut­ta tosi­aan­kin vain etäi­ses­ti, ja enem­män ne todel­la­kin muis­tut­ti­vat 28 päi­vää myö­hem­min zom­be­ja. Ärsyt­tä­vä­nä yksi­tyis­koh­ta­na suo­men­ta­ja käyt­ti zom­bi-sanaa, vaik­ka sitä ei ker­taa­kaan mai­nit­tu ääni­rai­dal­la (elä­vis­tä kuol­leis­ta käy­tet­tiin lähin­nä pro­no­mi­nia “they”). #

Alku­pe­räi­set, hitaas­ti ete­ne­vät zom­bit ovat minus­ta edel­leen­kin nii­tä pelot­ta­vam­pia. Niis­sä on jota­kin kam­mot­ta­vas­ti enem­män elä­vien kal­tais­ta kuin näis­sä rai­vo­hul­lun tavoin juok­se­vis­sa, jot­ka on pal­jon hel­pom­pi luo­ki­tel­la mie­les­sä jok­si­kin yli­luon­nol­li­sek­si tai tosi­aan rai­vo­hul­luik­si. Rai­vo­hul­lut puo­les­taan eivät minus­ta aja­tuk­sen tasolla[alaviite]Oikeassa elä­mäs­sä en siis ole zom­be­ja, enkä myös­kään rai­vo­hul­lu­ja koh­dan­nut, mikä­li sii­tä tämän perus­teel­la syn­tyy jon­kin­lais­ta epäselvyyttä.[/alaviite] ole lähes­kään niin pelot­ta­via kuin hitaas­ti mut­ta vää­jää­mät­tö­mäs­ti ja samal­la näen­näi­ses­ti äärim­mäi­sen mää­rä­tie­toi­ses­ti ete­ne­vät pelot­ta­vat sedät (tai tädit tai lap­set). Eli tämän elo­ku­van aika­na koe­tut pel­ko­ti­lat ovat jo tähän men­nes­sä autu­aas­ti unoh­tu­neet, eivät­kä var­maan­kaan tule häi­rit­se­mään yöunia.Pitäkää sil­mäl­lä mah­dol­li­sia jäl­ki­kir­joi­tuk­sia joi­den kel­lon­ai­ka on yökah­den ja aamu­kuu­den välil­lä. Eikä X:kään läh­te­nyt kes­ken elo­ku­van. #

No ja sit­ten vie­lä: sil­mä­leik­ke­jä, The Dawn of the Dead Edi­tion: #

 #

 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-05-23 21:00[/klo] Päi­vi­tin lin­kit, tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #