marginaali

Ero serotoniinin ja hallusinogeenien vaikutusmekanismissa havaittu

#15649. Perjantai, 15. lokakuuta 2010 klo 16.17.57, kirjoittanut Jani.

Jour­nal of Neu­roscience -leh­des­sä loka­kuun 6. päi­vä­nä jul­kais­tun tut­ki­muk­sen tulok­set viit­taa­vat sii­hen, että sero­to­nii­nin vai­ku­tuk­sel­la on oma, hal­lusi­no­gee­neis­ta poik­kea­va reit­tin­sä. Löy­döl­lä saat­taa olla mer­kit­tä­viä seu­rauk­sia skit­so­fre­nian ja masen­nuk­sen kal­tais­ten tilo­jen hoi­dos­sa. #

Scripp­sin tut­ki­mus­lai­tok­sen apu­lais­pro­fes­so­ri Lau­ra Boh­nin mukaan tut­ki­mus osoit­taa, että vaik­ka sero­to­nii­nin ja hal­lusi­no­gee­nien vai­ku­tus koh­dis­tuu samaan resep­to­riin, sero­to­nii­nil­la on oma kemial­li­nen reit­tin­sä ja sen vai­ku­tuk­set ovat erit kuin hal­lusi­no­gee­neil­la. “Tule­vai­suu­den masen­nus­lää­ke­tut­ki­muk­ses­sa voi­daan ehkä kes­kit­tyä pel­käs­tään sero­to­nii­nin reit­tiin vai­kut­ta­viin teki­jöi­hin. Tut­ki­mus­työ saat­taa myös valais­ta skit­so­fre­ni­aan liit­ty­vien ais­ti­har­ho­jen taus­tal­la ole­vaa meka­nis­mia”, Bohn ker­too. #

Ennes­tään tie­de­tään, että nykyis­ten masen­nus­lääk­kei­den käy­tös­sä vaa­ra­na ole­va sero­to­nii­nioi­reyh­ty­mä saat­taa ilme­tä ais­ti­har­hoi­na. #

Tut­ki­mus tukee hypo­tee­sia, jon­ka mukaan har­hat saat­ta­vat joh­tua kohon­nei­den sero­to­nii­ni­pi­toi­suuk­sien aineen­vaih­dun­ta­tuot­teis­ta. Jos aineen­vaih­dun­ta­tuot­tei­den ja sero­to­nii­nin vies­tin­tä­ta­vat poik­kea­vat toi­sis­taan, voi­daan sero­to­nii­nin vai­ku­tuk­sia ken­ties aikaan­saa­da ilman, että samal­la tul­laan aiheut­ta­neek­si aineen­vaih­dun­ta­tuot­tei­den hait­ta­vai­ku­tuk­sia. #

Läh­de: The Scripps Research Ins­ti­tu­te: Scripps Research Scien­tists Shed Light on How Sero­to­nin Works #

ground

#13690. Perjantai, 6. elokuuta 2010 klo 11.24.04, kirjoittanut Jani.

kir­jo­tan­pa vaih­teek­si kak­si­sor­mi­jär­jes­tel­mäl­lä ja ilman vir­he­lyön­tien kor­jaus­ta. koe­tan näin ede­saut­taa han­ka­las­ti sanal­lis­tet­ta­van asian san­nal­lis­ta­mis­ta. antaa ikään kuin itsel­le­ni luvan kir­joit­taa huo­nos­ti. #

masen­taa. vit­tu­mai­ses­ti tun­tuu sikl­tä niin­ku ven­la­fak­sii­nin tehio olis puu­pah­ta­nu. ei jak­sais yhtään mitään, mikään ei huvi­ta , jou­dun kamp­pai­le­maan itse­ni kans­sa saa­dak­se­ni asioi­ta teh­dysk­si. onnek­si sen­tään hel­teet on hel­lit­tä­ny… jaa, kom,lmeayhtä lupaa vii­konklo­puk­si fffff­fuuuuuuu #

seu­raan sivusil­mäl­lä assy­ja. oli eilen psy­ko­lo­gin­ki kans näis­tä nör­ti­kult­tuu­rin ilmen­ty­mis­tä puhet­ta, sii­tä ettei nii­tä, tai siis mihin­kään tuom­mo­siin isoi­hin pip­pa­loi­huin ollu aikoi­naan peklo­sen­nie­mel­tä pal­jon pääsyä.monestiki olen miet­ti­ny että mitä se olis mer­kin­ny minun elä­män juio­nen kan­nal­ta jos oli­sin asu­nu isos­sa kau­pun­gis­sa jos­sa osis ollu täm­mös­tä nört­ti­kult­tuu­ria. #

oli­sin ehkä enem­män sii­nä kiin­ni nyky­sen wan­na­bei­syyt­ni sijas­ta, ja toi­saak­ta ehkä nykys­tä­ki hei­kom­min kiin­ni muus­sa ekä­mäs­sä. tai mis­tä­pä sitä tie­tää (näin nämä aja­tuk­set täl­lä het­kel­lä menee, täs­sä vai­hees­sa iskee se tajua­mi­nen että ei mitään voi tie­tää eikä hyö­dy­tä miet­tiä eikä mil­lään ole mitään väliä). #

Viuh

#12700. Keskiviikko, 28. huhtikuuta 2010 klo 12.00.11, kirjoittanut Jani.

Hermosolu Voi­han vinet­to että viuh­too pääs­sä. Oma vika­ni, uno­hin eili­saa­mu­na ottaa lääk­keet ja ilta­päi­väl­lä sit­ten kun muis­tin sen, ajat­te­lin mie­hek­kääs­ti että öyhööy­hö, täs­sä mitään lääk­kei­tä tar­vi­ta ennen huo­mi­saa­mua. No mitä sitä pas­kaa, hyvä että pysyin tänä aamu­na pyö­räl­lä­ni pys­tys­sä kun aivot höls­kyi­vät joka kiven ja kolon koh­dal­la. #

Niin, minul­la on nyt taas pyö­rä! Ja voi juma­lau­ta miten hyvä pyö­rä taas onki. Eikä remp­pa teh­ny ku puo­let sii­tä mitä etu­kä­teen ounai­lin! Kyl­lä tai­dan tois­te­kin Kes­se­lil­lä pyö­rä­ni huol­lat­taa. Pik­kui­sen kau­em­min se kes­ti kuin mitä etu­kä­teen lupail­tiin, mut­ta kan­nat­ti odo­tel­la. “Vai­keuk­sien kaut­ta voit­toon”, sanoi Kes­se­li itte­kin kaup­po­jen lop­pu­ka­neet­ti­na. #

Täs­sä tänään alkaa sit­ten tähys­tys­dieet­ti, eli mitään sie­me­nel­lis­tä ei sai­si nyt viik­koon syö­dä. (Jos oli­sin nai­nen tai homp­pe­li, niin täs­tä­hän voi­si vaik­ka jon­kun maut­to­man vit­sin vään­tää.) Mel­ko vähiin ne jää­vät syö­mi­set kyl­lä sem­moi­sel­la ohjeis­tuk­sel­la. Tänään oli­si ruo­ka­na liha­pii­ra­koi­ta. Sina­pin­sie­me­net kyl­lä mai­nit­tiin sen val­mis­tusai­nei­na, mut­ta aion sii­nä koh­taa olla nou­dat­ta­mat­ta ohjei­ta kir­jai­mel­li­ses­ti. #

Kiitorata

#12655. Maanantai, 26. huhtikuuta 2010 klo 10.07.34, kirjoittanut Jani.

Ajaa huruut­te­lin vii­me yönä len­to­ko­neen kyy­dis­sä kum­pui­le­via kii­to­ra­to­ja pit­kin. Aina kun kone oli nouse­mai­sil­laan, rataan tuli mut­ka tai vas­taan tuli vas­taan­tu­li­ja, eikä kone voi­nut­kaan nous­ta. Välil­lä kap­tee­ni pysäyt­ti koneen ja kävi mat­kus­ta­jao­sas­tol­la nuh­te­le­mas­sa asiak­kai­ta joil­la oli kän­nyk­kä pääl­lä tai jot­ka söi­vät kark­kia, mikä sekin oli vaa­rak­si len­to­ko­neen her­käl­le lait­teis­tol­le. #

Minun mat­kus­ta­mis­ta­ni han­ka­loit­ti lisäk­si se, että roi­kuin käsie­ni ja jal­ko­je­ni varas­sa koneen poh­jal­la ole­van reiän pääl­lä, ja jos lii­kah­din vähän­kään, maha­ni han­kau­tui alla vilis­tä­vää maa­ta vas­ten. Tai no, lun­ta vas­ten, sil­lä kii­to­ra­dat oli­vat vain vähän taval­lis­ta leveäm­piä hiih­to­la­tu­ja. #

Mie­lia­la on jos­tain syys­tä las­ke­nut täs­sä vii­me aikoi­na taas. Huo­maan sil­ti kir­jan­nee­ni mie­lia­la­päi­vä­kir­jaan pelk­kää “nor­maa­lia”. Se on kai se kol­man­nes minus­ta, joka halu­aa antaa vas­tauk­sis­saan itses­tään todel­lis­ta ter­veem­män tai sosi­aa­li­ses­ti suo­ta­vam­man kuvan. #

Sain vii­mein­kin DVD-laa­ti­kot pois tuos­ta lat­tial­ta. Rai­va­sin kaa­pis­ta vähän tilaa ja ne mah­tui­vat sin­ne ihan hyvin. Puo­let niis­tä pitäi­si kyl­lä myy­dä pois. #

Kävin lau­an­tai­na Kes­se­lil­lä tie­dus­te­le­mas­sa pyö­rä­ni perään, ja sitä lupail­tiin täk­si päi­väk­si. #

Marjatta

#12071. Tiistai, 9. maaliskuuta 2010 klo 14.14.45, kirjoittanut Jani.

Palanut metsä Olen ollut vii­kon mar­jat­ta. Ei vai­ku­tus­ta ripu­loin­tiin. Seu­raa­van vii­kon olen lisäk­si mai­dot­ta. Sen jäl­keen ruu­at­ta, sen jäl­keen vedet­tä ja sen jäl­keen toi­vot­ta­vas­ti hen­get­tä. #

Masen­taa­kin vaih­teek­si niin että oi että. Onpa­han jotain kir­jat­ta­vaa mie­lia­la­päi­vä­kir­jaan, jon­ka eilen sain psy­ko­lo­gil­ta täy­tel­tä­väk­si. #

Mei­na­sin myö­häs­tyä sin­ne läh­dös­tä ja takai­sin­tul­les­sa­ni­kin #

Aaaah, tyh­jän­päi­väis­tä kaik­ki #

Huo­no päi­vä, tulee nii­tä parem­pia­kin #