marginaali


  Uudempia postauksia »

Laki, moraali ja porsaanreiät (piste com)

#2519. Sunnuntai, 12. marraskuuta 2006 klo 15.24.51, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

Rea­lis­ti­nen opti­mis­ti Timo muti­si moraa­lis­ta ja viit­ta­si samaa aihet­ta, nuo­ri­son moraa­lia käsi­tel­leen Johan­nek­sen ohel­la Porsaanreika.com-sivustoon. Oman kuvauk­sen­sa mukaan Porsaanreika.comin tar­koi­tus on… #

“lis­ta­ta epä­koh­tia, jois­ta sinä, arvoi­sa kulut­ta­ja, voit halu­tes­sa­si ja har­kin­ta­si mukaan hyö­tyä. Porsaanreika.com EI kehoi­ta toi­mi­maan lakia vas­taan. Sovel­lat siis vink­ke­jä täy­sin omal­la vas­tuul­la­si. Porsaanreika.com aut­taa myös “höy­näy­tet­tä­viä” kehittämään/korjaamaan pal­ve­lu­jaan.” #

Porsaanreika.com #

Minus­ta tuo sivus­to on aivan lois­ta­va Inter­ne­tin sovel­lus. Kiti­nä moraa­li­suu­des­ta ei täs­sä yhtey­des­sä ole pai­kal­laan, kos­ka se vähä, mitä näil­lä por­saan­rei’il­lä on moraa­lin kans­sa teke­mis­tä, on kui­tat­tu ihan riit­tä­väs­ti tuos­sa sitee­raa­mas­sa­ni­kin totea­muk­ses­sa: lain­rik­ko­mi­seen ei keho­te­ta ja vink­kien sovel­ta­mi­nen tapah­tuu jokai­sen omal­la vas­tuul­la. #

Itse asias­sa tuol­lais­ten sivus­to­jen pitäi­si olla moraa­lin perään itke­vien mie­les­tä hyvä jut­tu, kos­ka teke­mäl­lä por­saan­rei’is­tä yleis­tä tie­tout­ta voi­daan vah­val­la taval­la vai­kut­taa sii­hen, että pal­ve­lun­tar­joa­jat tuk­ki­vat rei­kän­sä. Vaik­ka rei­kien tuk­ki­mi­nen voi­kin toi­saal­ta huo­noim­mil­laan mer­ki­tä sitä, että asiat teh­dään astet­ta vai­keam­mak­si kai­kil­le, mitä Timo mer­kin­näs­sään har­mit­te­lee, niin jos sen seu­rauk­se­na hui­jaa­mi­nen vähe­nee, se mer­kit­see toi­saal­ta myös sääs­tö­jä, jot­ka puo­les­taan par­haim­mil­laan koi­tu­vat kaik­kien eduk­si. #

Por­saan­rei­kien hyö­dyn­tä­jien kiroa­mi­nen ei hyö­dy­tä mitään, kos­ka por­saan­rei­kiä hyö­dyn­ne­tään joka tapauk­ses­sa, oli­pa se sit­ten toi­vot­tua tai ei. “Tilai­suus tekee var­kaan” ei ole tuu­les­ta tem­mat­tu vii­saus: tiel­le sat­tu­van tilai­suu­den hyö­dyn­tä­mi­nen on kir­joi­tet­tu ihmi­sen gee­nei­hin. Ilman oppor­tu­nis­tis­ta luon­net­tam­me emme oli­si laji­na sel­viy­ty­neet emme­kä pääs­seet näin pit­käl­le. #

Se ei tie­ten­kään tee vaik­ka­pa varas­ta­mi­ses­ta auto­maat­ti­ses­ti moraa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­vää, mut­ta näis­tä asiois­ta puhut­taes­sa on minus­ta syy­tä pitää mie­les­sä, että kyse on kah­des­ta eri tason ilmiös­tä. Moraa­li­suu­des­sa on miel­tä vain suh­tees­sa toi­siin ihmi­siin. Kun vaik­ka­pa köy­hä opis­ke­li­ja mat­kus­taa val­tion rau­ta­tei­tä pit­kin pum­mil­la, sii­nä ollaan jo ihan lii­an kau­ka­na min­kään kon­kreet­ti­sen vahin­gon aiheut­ta­mi­ses­ta kans­saih­mi­sil­le, että tekoon oli­si mie­le­käs­tä yrit­tää sovit­taa mitään moraa­lis­ta mal­lia. Jos köy­hän opis­ke­li­jan oma­tun­to tuon teon hänel­le sal­lii, ei kenel­lä­kään ole sii­hen nokan koput­ta­mis­ta (pait­si tie­tys­ti kon­duk­töö­ril­lä työn­sä puo­les­ta). #

Olen kir­joit­ta­nut omas­ta, jous­ta­vas­ta moraa­lis­ta­ni ennen­kin: minul­le maa­il­mas­sa on vain yksi perim­mäi­nen laki, ja se on kar­tun ja kul­ma­ham­paan laki. Sanoin perim­mäi­nen, kos­ka se ei tie­ten­kään ole ainoa, mut­ta kaik­ki ihmis­ten maa­il­man lait, moraa­li ja etiik­ka, oikea ja vää­rä ja niin edel­leen ovat pelk­kää kuor­ru­tus­ta kakun pääl­lä. Pin­ta­ker­ros­ta, joka valuu pois heti kun vähän pyyh­käi­see. #

On minus­ta tosin ihan hie­noa, että meil­lä on lait, ja että nii­tä jopa nou­da­te­taan­kin jos­sain mää­rin. Kilt­teys ja kun­nol­li­suus ovat ihan hyvä jut­tu, ja niis­tä on hyö­tyä yksi­löi­tä ja pie­niä yhtei­sö­jä laa­jem­mal­la tasol­la. #

Laki ei kui­ten­kaan ensin­nä­kään ole sama asia kuin moraa­li, vaik­ka nämä kak­si useim­mil­la sil­loin täl­löin leik­kaa­vat­kin toi­si­aan, ja lisäk­si mikään laki ei kyke­ne otta­maan huo­mioon kaik­kia kuvi­tel­ta­vis­sa ole­via - kuvit­te­le­mat­to­mis­ta puhu­mat­ta­kaan - olo­suh­tei­ta ja tilan­tei­ta. En ole juris­ti, mut­ta käsit­tääk­se­ni tämä on yksi perus­ta­vim­mis­ta sei­kois­ta lain­sää­dän­nös­sä ja sen yhteis­kun­nal­li­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä: lail­la pyri­tään kat­ta­maan kaik­ki tun­ne­tut olo­suh­teet ja asiat, mut­ta se pyri­tään myös teke­mään sikä­li väl­jäk­si, että sitä kye­tään käy­tän­nön toi­meen­pa­nos­sa sovel­ta­maan riit­tä­väs­ti kat­ta­maan enna­koi­mat­to­mat teki­jät. #

(Sivu­men­nen sanoen tämä ongel­ma - todel­li­suu­den liu­kas luon­ne - on syy myös sii­hen mik­si mitään laki- tai sään­tö­ko­koel­maa nou­dat­ta­maan pyr­ki­vä ihmi­nen ei ole moraa­li­nen olen­to sii­tä hyväs­tä; ihmi­nen ei toi­mi moraa­lit­to­mas­ti oman syn­ti­syy­ten­sä ja lain nou­dat­ta­mi­ses­sa epä­on­nis­tu­mi­sen­sa vuok­si vaan epä­on­nis­tuu moraa­li­suu­des­sa vää­jää­mät­tä, jos pyr­kii sii­hen nou­dat­ta­mal­la sään­tö­jä, vaik­ka sään­tö­ko­koel­ma oli­si juma­lal­lis­ta­kin alku­pe­rää. Mikään sään­nös­tö ei yksin­ker­tai­ses­ti rii­tä todel­li­suu­den täy­del­li­seen ja täs­mäl­li­seen kuvai­luun. Syy­pää täl­lai­sen ihmi­sen peri­aat­teel­li­seen moraa­lit­to­muu­teen, “syn­ti­syy­teen” on siis pikem­min­kin maa­il­ma itses­sään sikä­li, jos todel­li­suu­den nis­koil­le on mie­le­käs­tä sysä­tä sen luon­tees­ta vää­jää­mät­tä seu­raa­via, filo­so­fi­sia ongel­mia.) #

Tämä lain­sää­dän­nön perim­mäi­nen filo­so­fi­nen ongel­ma, todel­li­suu­den laa­juus, enna­koi­mat­to­muus ja tun­te­ma­ton luon­ne, on syy sii­hen mik­si por­saan­rei­kiä löy­tyy aina, ja toi­saal­ta täten por­saan­rei­kien tun­nis­ta­mi­nen ja nii­den jul­ki­sek­si teke­mi­nen on osal­taan rat­kai­se­mas­sa tuo­ta lain­sää­dän­nön ongel­maa. #

Ker­ra­taan­pa vie­lä, ja alle­vii­va­taan: #

  • por­saan­rei­kien pal­jas­ta­mi­nen = hyvä
  • moraa­li­ton ihmi­nen ≠ por­saan­rei­kiä hyö­dyn­tä­vä ihminen

Sii­nä tapauk­ses­sa, että oma moraa­li on niin­kin kyke­ne­vä, että ymmär­tää por­saan­rei’is­tä vai­ke­ne­mi­sen hyö­dyn, on nii­den pal­jas­ta­mi­nen tie­tys­ti huo­no jut­tu. Mut­ta oma­ni ei aina­kaan vali­tet­ta­vas­ti sel­lai­seen kyke­ne, ja luu­len­pa, että sel­lai­sel­le oli­si sit­ten jo ihan tur­ha yrit­tää pyy­tää ymmär­rys­tä. #

Minä en myös­kään oli­si huo­lis­sa­ni nuo­ri­son jous­ta­vas­ta moraa­lis­ta. Päin­vas­toin, se on minus­ta toi­voa-anta­va ilmiö, sil­lä van­han maa­il­man jäyk­kä moraa­lia­jat­te­lu on tuhoon­tuo­mit­tu. Lain ja mui­den sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­ses­sa on miel­tä vain sikä­li kuin se pal­ve­lee omaa etua. Muis­sa tapauk­sis­sa jokai­sen tuli­si nou­dat­taa omaa har­kin­taa ja suo­rit­taa ris­kia­na­lyy­se­ja, jois­sa ote­taan huo­mioon myös nii­den sään­tö­jen rik­ko­mi­sen mah­dol­li­suus. Kyvyt­tö­myys täl­lai­seen jous­ta­vuu­teen, taker­tu­mi­nen sään­töi­hin, ehkä jon­kin­lai­ses­sa lap­sel­li­ses­sa pelas­tu­mi­sus­kos­sa, on heik­kout­ta. Jos deka­dens­si mer­kit­see lop­pua moraa­lius­koi­suu­del­le, niin deka­dens­si on hyvä asia. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]20:08[/klo] Päi­vi­tin Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­seen osoit­ta­van linkin.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: moraali, oikeus

The Bus Driver (C64/Amiga/Atari)

#2052. Tiistai, 14. maaliskuuta 2006 klo 17.11.41, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

The Bus Driver
The Bus Dri­ver
Illu­mi­na­tus
C64/Amiga/Atari #

Gra­fiik­ka: 9
Äänet: 7
Pelat­ta­va­uus: 9
Tun­nel­ma: 10

Huo­li­mat­ta sii­tä, että se tuli mark­ki­noil­le vas­ta kesä­kuus­sa, Illu­mi­na­tusin The Bus Dri­ver oli vii­me vuo­den myy­dyim­piä pele­jä. Eikä ihme; pelin tun­nel­ma ja veto­voi­ma hake­vat ver­tais­taan 8- ja jopa 16-bit­tis­ten konei­den vii­me aiko­jen pelien jou­kos­sa. #

Kuten nimi antaa olet­taa, The Bus Dri­ver panee pelaa­jan lin­ja-auto­kus­kin pen­kil­le, teh­tä­vä­nään ajaa pai­kal­lis­vuo­ro­ja sii­hen kuu­lu­vi­ne teh­tä­vi­neen kuten mat­kus­ta­jien kyy­tiin otta­mi­nen ja kyy­dis­tä jät­tä­mi­nen, muun lii­ken­teen jou­kos­sa kaa­haa­mi­nen ja aika­tau­lus­sa pysy­mi­nen. Perus­idea on siis var­sin yksin­ker­tai­nen, mut­ta sen ei pidä antaa hämä­tä: teh­tä­vät ja niis­tä suo­riu­tu­mi­nen lomit­tu­vat toi­siin­sa niin inten­sii­vi­ses­ti ja samal­la vaih­te­le­vas­ti, että kun­non pis­teis­tä pelaa­mi­nen vaa­tii todel­lis­ta ja täy­del­lis­tä kes­kit­ty­mis­tä. #

Vaik­ka kysees­sä on poh­jim­mil­taan ajo­si­mu­laat­to­rin ja perin­tei­sen teh­tä­vän­suo­ri­tus-arca­den yhdis­tel­mä, Illu­mi­na­tus on onnis­tu­nut kok­kaa­maan näis­tä ainek­sis­ta koko­nai­suu­den, joka haas­taa her­kul­li­suu­des­saan ja vaih­te­le­vuu­des­saan jopa stra­te­gia­pe­lien moni­mut­kai­set kou­ke­rot. Reit­te­jä on kaik­ki­aan vii­si, mikä voi kuu­los­taa vähäl­tä, mut­ta par­hais­ta pis­teis­tä kisat­taes­sa nii­den täy­del­li­nen hal­lin­ta on ehdo­ton edel­ly­tys, joten enem­mäs­tä oli­si luul­ta­vas­ti vain hait­taa. Lisäk­si kak­si saman rei­tin ajoa eivät kos­kaan ole kes­ke­nään saman­lai­set, sil­lä mat­kan var­rel­la ole­vat mat­kus­ta­jat ja muu lii­ken­ne (polii­si mukaan­lu­kien) eivät kos­kaan sijoi­tu samoil­le pai­koil­le. #

Ehkä­pä paras kouk­ku The Bus Dri­verissa onkin juu­ri muu lii­ken­ne, johon useim­mis­ta muis­ta simu­laat­to­reis­ta poi­ke­ten voi täs­sä pelis­sä suh­tau­tua täy­del­li­sen tör­keäl­lä välin­pi­tä­mät­tö­myy­del­lä; tär­kein­tä on, että lin­ja kul­kee ajois­sa, joten kan­nat­taa ajaa nas­ta lau­das­sa lähes alus­ta lop­puun asti, kii­lail­la häi­käi­le­mät­tö­mäs­ti ja tar­vit­taes­sa jopa tör­mäil­lä vas­taan­tu­li­joi­hin, sil­lä oma bus­si vai­kut­taa ole­van lähes tuhou­tu­ma­ton. 16-bit­tis­ten konei­den ver­sion tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä tör­mäys­ten jäl­keen, mut­ta ne eivät hidas­ta mat­kan­te­koa eivät­kä vähen­nä pis­tei­tä. #

Kom­ment­ti
Leik­kiä vaka­vil­la asioilla

The Bus Dri­ver on lois­ta­va peli, mut­ta on myös herät­tä­nyt alku­pe­rä­maas­saan USA:ssa kysy­myk­siä sii­tä, pitäi­si­kö lap­sia suo­jel­la sen sisäl­tä­mäl­tä, var­sin kar­keal­ta “lei­kin­las­kul­ta” lii­ken­ne­kaa­hai­lun kus­tan­nuk­sel­la. Esi­mer­kik­si suo­ja­tiel­lä ole­vien ihmis­ten pääl­le aja­mi­nen voi vai­kut­taa koo­mi­sel­ta, mut­ta samal­la se herät­tää huol­ta sii­tä, että alt­tiis­sa iäs­sä ole­va nuo­ri saat­taa­kin toteut­taa saman omas­sa elä­mäs­sään oikeas­ti. #

Eivät nykyi­set pelit ehkä kai­kes­ta edis­tyk­sel­li­syy­des­tään huo­li­mat­ta­kaan kui­ten­kaan lop­pu­jen lopuk­si pys­ty niin tehok­kaas­ti todel­li­suut­ta simu­loi­maan, että­kö ne onnis­tui­si­vat jon­kun aja­tuk­sia täl­lä taval­la häi­riin­nyt­tä­mään. Mut­ta gra­fii­kan ja ään­ten laa­dun jat­ku­vas­ti paran­tues­sa sel­lai­nen mah­dol­li­suus voi olla jo aivan nur­kan taka­na. Ehkä Suo­mes­sa­kin on sil­loin syy­tä poh­tia, oli­si­ko tie­to­ko­ne­pe­leil­le ase­tet­ta­va ikä­ra­jat, kuten elo­ku­vil­le. #

Janet Par­ka­la

Pait­si tie­tys­ti sii­nä tapauk­ses­sa, että pai­kal­le sat­tuu polii­si, jol­loin kol­mes­ta käy­tet­tä­vis­sä ole­vas­ta elä­mäs­tä vähen­ne­tään yksi — tai itse asias­sa kyse on varoi­tus­mer­kin­nöis­tä, joi­ta kol­me saa­tu­aan saa pot­kut. Mui­ta “kuo­lin­ta­po­ja” ovat lin­jan myö­häs­ty­mi­nen (pää­te­py­sä­kil­lä on olta­va ennen kuin aika on lopus­sa) ja lii­an monen mat­kus­ta­jan kyy­dit­tä­jät­tä­mi­nen tai kyy­dis­tä­jät­tä­mät­tö­myys. Näi­den­kin kans­sa kan­nat­taa kui­ten­kin tak­ti­koi­da: jos lin­ja on myö­häs­ty­mäi­sil­lään, kan­nat­taa jät­tää juo­pot, van­huk­set ja inva­li­dit pysä­kil­le hui­to­maan, kos­ka hei­dän kyy­tiin­nouse­mi­sen­sa kes­tää tus­kal­li­sen kau­an, kun vuo­ro­kel­lon vii­mei­set sekun­nit tikit­tä­vät. #

Gra­fii­kal­taan peli ei ole aivan huip­pu­ta­soa, mut­ta ylit­tää kyl­lä kes­ki­ta­son. Ääni­maa­il­ma on pelin heik­kous; ääni­va­li­koi­mas­ta löy­ty­vät köy­käi­sen alku­musii­kin lisäk­si vain bus­sin kiih­dy­tys- ja jar­ru­tusää­net sekä isoim­pien tör­mäys­ten aiheut­ta­mat rymi­nät. #

Mut­ta nämä puut­teet The Bus Dri­ver peit­tää kevyes­ti upeal­la tun­nel­mal­laan ja pelat­ta­vuu­del­laan; tämän pelin paris­sa voi viet­tää usei­ta tun­te­ja huo­maa­mat­ta lain­kaan ajan kulu­mis­ta, eikä sii­hen vaih­te­lus­ta joh­tuen tun­nu sii­tä huo­li­mat­ta kyl­läs­ty­vän edes kuu­kau­den lähes päi­vit­täin jat­ku­neen pelaa­mi­sen jäl­keen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5.5.2007 18:22 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2.12.2009 11:49 Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (“tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä on”). Som­mit­te­lin ele­men­tit parem­min nyky­tyy­liin sopiviksi.
[muokkaus][klo]2011-07-25 20:41[/klo] Päi­vi­tin tekniikoita.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: moraali

Parempi syy pivossa…

#710. Maanantai, 8. marraskuuta 2004 klo 9.59.15, kirjoittanut Jani. 1 kommentti.

Huo­ma­sin Mikon kom­men­tin vas­ta­kom­men­tik­si tar­koi­te­tun teks­tin taas veny­vän ja kos­ka sii­nä toi­saal­ta tun­tuu ole­van sisäl­töä­kin, tuon sen tähän. #

Syy sii­hen, mik­si kut­sun omaa valin­taa­ni type­räk­si on ensin­nä­kin sii­nä, että “jos ei pelaa, ei voi voit­taa”. Toi­sin sanoen vält­tä­mäl­lä pelin moraa­li­set ongel­mat ole­mal­la koko­naan pelaa­mat­ta minä samal­la sul­jen itsel­tä­ni pois mah­dol­li­suu­den kaik­keen hyvään, jota sii­hen osal­lis­tu­mal­la voi itsel­leen saa­vut­taa. #

Toi­sek­seen — ja tämä on se var­si­nai­nen syy — type­rää on se, että teen näin sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että en usko moraa­li­sen ehey­te­ni säi­ly­tyk­ses­tä koi­tu­van minul­le mitään palk­kio­ta. Täs­sä suh­tees­sa usko­vai­sen ihmi­sen teke­mä­nä sama valin­ta ei ole yhtä type­rä, vaan itse asias­sa hyvin­kin jär­keen­käy­pä, sil­lä pelin ulko­puo­lel­le jät­täy­ty­mi­nen onkin vain hin­ta, joka mak­se­taan suu­rem­man hyvän (tai­vas­paik­ka, ian­kaik­ki­nen elä­mä tai mitä se nyt sit­ten kysei­ses­sä uskon­nos­sa sat­tuu­kaan ole­maan) saa­vut­ta­mi­ses­ta. Mut­ta kos­ka minä en siis täl­lai­seen palk­kioon usko, valin­ta­ni on sil­tä osin täy­sin perus­tee­ton. #

Tämä pel­kän moraa­li­sen ehey­den vuok­si teh­tä­vä uhraus on juu­ri se piir­re, jota minä etsin lähes epä­toi­voi­ses­ti kans­saih­mi­sis­tä. Tähän men­nes­sä, kuten sanoin, minul­la on hyvin vähän todis­tei­ta sii­tä, että kukaan muu oli­si val­mis teke­mään saman uhrauk­sen samoin perus­tein. #

Pala­tak­se­ni vie­lä usko­vai­suu­teen, pel­kään pahoin, että hyvin monien usko­vais­ten perim­mäi­nen syy uskoa on juu­ri täs­sä: moraa­li­sen ehey­den säi­lyt­tä­mi­sel­le täy­tyy olla jokin jär­ki­syy, täy­tyy olla jokin palk­kio, jon­ka saa­vut­ta­mi­sen ajat­te­lu etu­kä­teen kor­vaa täs­sä ja nyt koe­tut vail­le­jää­mi­set, jot­ka sii­tä suo­raan aiheu­tu­vat. Näin ollen hevo­set val­jas­te­taan kär­ry­jen eteen, syy syn­tyy omis­ta seu­rauk­sis­taan. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]30.10.2007[/klo] 12:37 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: moraali

Ihmissuhdepeliteoria

#715. Sunnuntai, 7. marraskuuta 2004 klo 10.50.52, kirjoittanut Jani. 3 kommenttia.

On jäl­leen aika yhden epi­so­din sar­jas­sam­me “mur­jo­taan kau­nii­ta tie­teel­li­siä teo­rioi­ta pal­ve­le­maan omia, yksi­tyi­siä tar­koi­tus­pe­riäm­me”. #

Hen­rys­sä meil­lä on näkö­jään oikein mal­lie­si­merk­ki ihmi­ses­tä, jol­lais­ten vuok­si peli­teo­ria sovel­tuu sosi­aa­li­siin suh­tei­siin. #

Unoh­da kaik­ki “kuse­tusa­jat­te­lut”. Pari­suh­de­maa­il­mas­sa on kah­den­lai­sia kons­te­ja - nii­tä jot­ka toi­mi­vat ja nii­tä jot­ka eivät toi­mi. Jos läh­det tar­kas­te­le­maan mel­kein mitä tahan­sa pariu­tu­mis­käy­tös­tä niin huo­maat, että poh­jim­mil­taan­han se on erään­lais­ta kuse­tus­ta ja omien pää­mää­rien aja­mis­ta.” #

Hen­ry @ Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nus #

Toi­sin sanoen “on oikein toi­mia vää­rin, kos­ka kaik­ki muut­kin toi­mi­vat vää­rin, ja jos minä­kin en sil­loin toi­mi vää­rin, minä jään vähem­mäl­le kuin muut, jot­ka pelaa­vat epä­re­hel­li­ses­ti”. #

Kuten muut­kin tie­teel­li­set teo­riat, peli­teo­ria on sii­tä jän­nä, että se toi­mii riip­pu­mat­ta syis­tä, joi­den takia se toi­mii. Vaik­ka teo­ria antaa­kin kenel­le tahan­sa, joka halu­aa kuvi­tel­la toi­min­tan­sa ole­van jär­ki­pe­räis­tä, syyn toi­mia moraa­lit­to­mas­ti, se toi­mi­si ihan yhtä hyvin vaik­ka oman toi­min­nan jär­keis­tä­mi­nen ei oli­si­kaan joil­le­kin ihmi­sil­le kysei­sen toi­min­nan edel­ly­tyk­se­nä. #

Kos­ka tyk­kään Hen­ryn tavoin mus­ta­val­kois­taa asioi­ta, minä puo­les­ta­ni väi­tän, että on kak­si tapaa suh­tau­tua tämän ilmiön sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa aiheut­ta­maan moraa­li­seen ongel­maan. #

Ensim­mäi­nen on Hen­ryn tapa, jos­sa se niel­lään sel­lai­se­naan, ja pela­taan peliä sen vaa­ti­mal­la moraa­lit­to­mal­la sää­li­mät­tö­myy­del­lä. Moraa­li­set ongel­mat työn­ne­tään syr­jään tie­toi­suu­des­ta, tai sit­ten pelaa­ja on yksin­ker­tai­ses­ti psy­ko­paat­ti, joka ei tilan­teen ongel­mal­li­suu­des­ta kär­si mil­lään taval­la. #

Toi­nen on oma tapa­ni, joka on type­ryk­sen tapa. Minä siis valit­sen tie­toi­ses­ti itsel­le­ni huo­noim­man vaih­toeh­don, joka on vetäy­ty­mi­nen pelis­tä koko­naan. Näin juu­ri sik­si, että kuva­tun­lai­seen tilan­tee­seen ei ker­ta kaik­ki­aan ole rat­kai­sua, jol­la ei jol­lain tasol­la pää­tyi­si tuot­ta­maan vahin­koa jol­le­kul­le, eikä minun käsi­tyk­ses­sä­ni itses­tä­ni ole sijaa tie­toi­ses­ti vali­tul­le moraa­lit­to­mal­le toi­min­nal­le. #

Tie­toi­ses­ti valit­tu epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muus pel­käs­tään omiin pää­mää­riin pää­se­mi­sek­si on puo­les­taan hal­vek­sut­ta­vin piir­re, mikä ihmi­ses­sä voi olla. Samaan hen­gen­ve­toon on todet­ta­va, että minul­la on hyvin vähän todis­tei­ta sii­tä, että kukaan muu kuin minä oli­si val­mis valit­se­maan type­ryk­sen tien ilman uskon­nol­li­sia tai pseu­dous­kon­nol­li­sia perus­tei­ta. Toi­sin sanoen minun maa­il­ma­ni on täs­sä suh­tees­sa kau­nis ja puh­das, mut­ta samal­la kivul­loi­sen yksi­näi­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]31. loka­kuu­ta 2007 klo 12.35[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin mädän­neen Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nus -lin­kin. Pois­tin ala­viit­teen samal­la kun muu­tin peli­teo­ria-lin­kin osoit­ta­maan suo­men­kie­li­seen Wiki­pe­dia-artik­ke­liin (artik­ke­lin kir­joi­tusai­koi­hin sel­lais­ta ei ollut, joten viit­ta­sin ala­viit­tes­sä van­gin dilem­maan.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.00[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin tie­toi­ses­ti vali­tus­ta epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muu­des­ta puhu­vaan kappaleeseen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17. kesä­kuu­ta 2010 klo 15.26[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tekniikoita.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: ihminen, moraali, tiede
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö