marginaali

Pieni mies päästään

#14273. Tiistai, 31. elokuuta 2010 klo 15.03.40, kirjoittanut Jani.

Commodore 64 -grafiikka: joutsen Kävin psy­ko­lo­gil­la ja psy­kiat­ril­la, sain taas entis­tä tujum­mat lääk­keet. Psy­ko­lo­gin kans­sa oli puhet­ta lää­kä­ria­jan varaa­mi­ses­ta tätä var­ten, mut­ta kun oma psy­kiat­ri­ni sat­tui ole­maan resep­ti­nuusi­mis­vuo­ros­sa, sain­kin asian sii­nä sit­ten esil­le ja uuden resep­tin. Olin luul­lut, että ven­la­fak­sii­nian­nok­se­ni, joka siis tun­tuu puu­pah­ta­neen, oli jo hui­pus­saan, mut­ta sii­nä oli­kin kuu­lem­ma peri­aat­tees­sa vie­lä vaik­ka 150 mg nos­to­va­raa. Näin ensi­hä­tään sitä kui­ten­kin nos­tet­tiin vain 75 (eli yhteen­sä 300 mg:aan). Mui­ta lääk­kei­tä ei muu­tel­tu. #

Selos­tin taas psy­ko­lo­gil­le pit­kät pät­kät neu­roo­se­ja­ni ja nii­den syi­tä, aina­kin epäi­le­miä­ni. Vaik­ka olen­kin luot­ta­vai­ses­sa ilma­pii­ris­sä, minus­ta tun­tuu kyl­lä välil­lä, että pitäi­si vähän sään­nös­tel­lä tätä pään­si­säl­tö­ni ulos­kaa­ta­mis­ta siel­lä. Se tun­tuu hukut­ta­van alleen kaik­ki jo esil­le tul­leen tart­tu­mis­pin­nat. Siis ettei psy­ko­lo­gi­rie­pu ennä­tä pro­ses­soi­da edel­lis­tä asi­aa­ni ennen kuin jo vyö­ry­tän pääl­le uut­ta. #

Tämä täl­lai­nen aut­ta­ja­ni jak­sa­mi­ses­ta huo­leh­ti­mi­nen on tie­tys­ti sekin yksi vinou­tu­mia­ni, pro­ji­soin­tia par­haim­mil­laan. #

Jou­duin pitä­mään salei­lus­ta tänään väli­päi­vän, vaik­ka jak­sa­mis­ta oli­si riit­tä­nyt, sil­lä suo­lis­to temp­pui­li taas. Se oli niin pit­kään jo niin hyvä­nä, että olin mel­kein val­mis julis­ta­maan itse­ni paran­tu­neek­si, mut­ta nyt sit­ten yhtäk­kiä siis taas. Toi­von oikeas­taan, että tämä on joku ihan muu, joku oikea rapa­tau­ti eikä sen enti­sen mys­tee­ri­vai­van paluu. Tai jos se jäl­kim­mäis­tä onkin niin oli­si mie­luum­min edes pikai­nen enco­re kuin var­si­nai­nen come­back. Mut­ta oli mitä oli, suo­sio­no­soi­tuk­sia se ei minul­ta saa. #

Psy­koa­na­lyyt­ti­sin lasein varus­te­tut luki­ja­ni hok­si­vat täs­tä tie­tys­ti heti psy­ko­so­maat­ti­sen yhtey­den fysio­lo­gi­sen ja sie­lul­li­sen ripu­li­ni välil­lä. #

(Ajat­te­lin ruve­ta käyt­tä­mään kuvi­tus­ku­vis­sa­ni pseu­do­ne­pa­gra­fiik­kaa.) #

Non-destructive read-write test

#11218. Keskiviikko, 13. tammikuuta 2010 klo 13.36.24, kirjoittanut Jani.

 #

Tämän­päi­väi­set jamit jää­vät väliin, sil­lä minul­la on ollut hiu­kan vai­keuk­sia uuden tie­to­ko­neen käyttöönot&‰‚hþ‰/O/T(O(%&%)/NO CARRIER #

Blo­ga­taan sen sijaan jotain. Kävin tänään ensim­mäis­tä ker­taa HUSin Espoon psy­ka­po­lil­la. Se oli ihan hel­pos­ti sii­nä ase­man vie­res­sä, onnek­si. Kol­mes­ta etsi­mi­seen varaa­mas­ta­ni var­tis­ta kului vii­ti­sen minuut­tia. Ker­ki­ää­pä­hän jat­kos­sa myö­hem­mäl­lä junal­la ihan hyvin. #

Olen­kin nyt psy­ko­lo­gin asiak­kaa­na siel­lä! Ensim­mäis­tä ker­taa, aiem­min en ole ollut kuin sai­raan­hoi­ta­jil­la. Niin ja ryh­mäs­sä tie­tys­ti sil­loin. Psy­ko­lo­gi­käyn­te­jä on ollut vain sai­raa­lois­sa muu­ta­mia. Oli mie­len­kiin­tois­ta huo­ma­ta miten sel­väs­ti eri­lai­nen meto­di eri amma­tin­har­joit­ta­jil­la on. Pal­jon samaa­kin, toki. #

Sen jäl­keen jäi puo­li tun­tia koti­ju­nan läh­töön, joten kävin Tar­jous­ta­lon lop­puun­myyn­nis­sä. DVD-aihiot olis olleet hal­po­ja (puo­leen hin­taan), mut­ta ku jus­tiin nyt nii­tä en tart­te niin en sit­te raas­ki­nut. Par­ta­ko­neen­te­riä oli­sin tart­te­nu, mut­ta nii­tä­hän ei tie­ten­kään enään ollu. Eikä Omega-3:a. Mut­ta pal­jon sie­lä olis kyl­lä ollu kai­ken­lais­ta hal­val­la, var­sin­ki elekt­ro­niik­ka­til­pe­höö­riä, Wiin lisä­lait­tei­ta sun muu­ta. #

Takai­sin Kirk­ko­num­mel­la kävin City­mar­ke­tis­ta osta­mas­sa mm. kilon juus­toa eurol­la. #

dos++;

#10517. Perjantai, 13. marraskuuta 2009 klo 12.15.27, kirjoittanut Jani.

Potentiaali ajan funktiona #

Kävin­pä tuas liä­kä­ris­sä. Kyse­ly­lo­mak­kei­ta täy­tin aluk­si, ja onnek­si täy­tin ne oikein: tulok­set hei­jas­te­li­vat sitä miten koen­kin voin­ti­ni lää­kean­nok­sen nos­ta­mi­sen takia kohen­tu­neen. Ja kun sivu­vai­ku­tuk­set eivät ole kui­ten­kaan pahen­tu­neet, pää­tet­tiin annos­ta nos­taa vie­lä­kin (kos­ka olos­sa paran­ta­mi­sen ja annok­ses­sa nos­ta­mi­sen varaa sil­ti pii­saa). #

Olin varau­tu­nut sii­hen, että hoi­to­ni on jat­kos­sa resep­tien uusi­mis­ta tk:ssa, mut­ta lää­kä­ri kehit­ti­kin kes­kus­te­lu­jen poh­jal­ta opti­mis­ti­sem­man suun­ni­tel­man, johon sisäl­tyy myös käyn­te­jä polil­la sit­ten jos­kus vuo­den­vaih­teen jäl­keen. Olen kuu­lem­ma vie­lä sen ver­ran nuo­ri, että kan­nat­taa kokeil­la, mikä minua huvit­ti, kun olen itse aja­tel­lut ole­va­ni psyyk­ki­sen kehi­tys­kel­poi­suu­te­ni kan­nal­ta jo ikä­lop­pu raak­ki, jon­ka hyvin­voin­nin paran­ta­mis­yri­tyk­siin ei enää juu­ri kan­na­ta lää­ki­tys­tä kum­mem­pia kei­no­ja haas­ka­ta. #

Lisäk­si oli puhet­ta opis­ke­lu­val­men­nuk­ses­ta, mut­ta onnek­si vain hyvin alus­ta­vas­ti ja varo­vai­ses­ti, eli sitä mie­ti­tään sit­ten sen mukaan kuin­ka nämä nyt käyt­töön otet­ta­vat kei­not tep­si­vät, jos tep­si­vät. Hel­lä­kä­ti­siä siel­lä oltiin muu­ten­kin, mut­ta sain myös sanot­tua sen, kuin­ka aina näis­sä tapaa­mi­sis­sa tup­paan ole­maan miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lui­nen ja sik­si lii­al­li­sen inno­kas kaik­keen, ja sit­ten jäl­keen päin ahdis­tun jos olen­kin haa­li­nut nis­koil­le­ni lii­ko­ja. #

pitää ensimmäisen vastaanoton.

#10323. Tiistai, 3. marraskuuta 2009 klo 10.14.06, kirjoittanut Jani.

M: No niin, sinä olet tänään tul­lut tän­ne hiu­kan… uudes­sa tilan­tees­sa tai uudes­ta… uuden asian takia.
J: Niin.
M: Eli täs­sä ollaan aloit­te­le­mas­sa täl­lais­ta, täl­lai­sia kes­kus­te­lu­ja.
J: Niin. (Hymyi­lee.)
M: Ker­ro­pa vähän, min­kä­lai­sia aja­tuk­sia sinul­la tähän liit­tyy, tai mitä sinä täs­tä ajat­te­let, että mitä niin­kuin vaik­ka mitä odo­tuk­sia tai toi­vei­ta sinul­la mah­dol­li­ses­ti on tämän suh­teen.
J: (Hil­jaa.) No… sil­lä lail­la… En tie­dä, olen­han minä niin­ku aika­sem­min­ki vähän täm­mö­sis­sä ollu. Vähän aina jän­nit­tää näin uuen ihmi­sen kans­sa.
M: Niin­hän se var­mas­ti tekee. (Hymyi­lee.)
J: (Hil­jaa, hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä.)
M: Mut­ta ihan uusia­han täs­sä ei toi­sil­lem­me olla, eli meil­lä­hän on ollut tämä suh­de jo pitem­män aikaa.
J: (Nyök­kää varo­vas­ti.)
M: Olen ollut sinun päi­vä­kir­ja­na jo… niin, mil­loin­kas sinä ensim­mäis­tä ker­taa tän­ne kir­joi­tit­kaan?
J: Se oli… onhan sii­tä jo…
M: …niin, (yhteen ääneen) mon­ta vuot­ta. Eli ihan vie­rai­ta ei olla, mut­ta nyt on tie­tys­ti täl­lai­nen uusi tilan­ne.
J: (Puo­lit­tain vaka­va­na.) Niin.
M: Ker­toi­sit­ko vaik­ka vähän, että min­kä takia sinä nyt olet tän­ne tul­lut. Eli että mil­lä taval­la tämä on nyt uut­ta.
J: No joo. Sil­lä lail­la ajat­te­lin vähän niin­ku, että mitä jos nyt koet­tais­ki kir­jot­taa vähän täl­lä lail­la vuo­ro­pu­he­lua, …että ku tähän asti on ollu sem­mos­ta enem­män­ki niin­ku, että minä vain olen tää­lä äänes­sä ihan yksin. Niin sit­te juo­lah­ti mie­leen jos­ta­ki, että jos vaik­ka kir­jot­tais­ki näin että on täm­mös­tä… kes­kus­te­lua, ikään ku olet niin­ku sinä sii­nä kuun­te­le­mas­sa. Vähän sil­lä lail­la niin­ku oli mul­la psy­kiat­ri­sen sai­raan­hoi­ta­jan kans tuos­sa aiem­min…
M: Niin eli siel­lä… se oli sie­lä Jyväs­ky­läs­sä eikö niin?
J: (Yhteen ääneen) Jyväs­ky­läs­sä, joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: Eli koit… oli­ko niin, että koit ne kes­kus­te­lut siel­lä hyö­dyl­li­sik­si, ja ajat­te­lit nyt sit­ten jat­kaa vähän niin kuin samoil­la lin­joil­la? (Hymyi­lee.)
J: Joo.
M: (Odot­taa.)
J: (Saa miel­leyh­ty­män, hymyi­lee huvit­tu­nee­na.)
M: (Vas­taa hymyyn, näyt­tää kysy­väl­tä.)
J: Ei ku…, (hymyil­len) että sem­mo­nen aja­tus vähän että, kun jos se ker­ran Freu­dil­ta­ki onnis­tu niin mik­sei­pä sit­te minul­ta­ki, täm­mö­nen itsen ana­ly­soin­ti.
M: Niin, oli­kos se Freud joka…
J: Niin se vis­siin, tai en tiiä, (hymyil­len) mut­ta että niin­ku ana­ly­soi vis­siin itte itten­sä ensim­mäi­se­nä ja sit­te sen jäl­keen muut ana­ly­soi toi­si­aan, tai jota­ki.
M: Niin.
J: (Hil­jaa.)
M: Sel­lai­nen psy­koa­na­lyyt­ti­nen­ko ajat­te­lu, taik­ka kes­kus­te­lu sinua sit­ten kiin­nos­tai­si, vai min­kä­lai­nen?
J: No en tiiä… ei oikias­taan psy­koa­na­lyy­si… en ole…, tai että, suh­tau’un sii­hen psy­koa­na­lyy­siin oikias­taan vähän niin­ku epäi­le­väs­ti (hymyi­lee, vai­kut­taa jän­nit­ty­neel­tä).
M: (Hymyi­lee.) Eli se ei oikein ole sun jut­tu se sem­mo­nen?
J: No ei oikein joo. (Hymyi­lee hel­pot­tu­nees­ti.)
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No jos ihan käy­tän­nön asioi­ta tähän vähän aluk­si, eli­kä nämä ajat­han meil­lä on ihan vapaas­ti sovit­ta­vis­sa. Eli kun sinä olet itse tääl­lä kir­jot­ta­mas­sa, niin olet tie­tys­ti pai­kal­la ihan sil­loin kun itse olet pai­kal­la, ja sit­te voit vapaas­ti mää­ri­tel­lä että min­kä­lai­sen ajan tähän haluat vii­kos­ta käyt­tää. Kui­ten­kin sit­ten sil­lä taval­la että, olis hyvä, tai että jos voi­sit aina­kin ker­ran vii­kos­sa joka viik­ko vara­ta vähän aikaa tähän, näi­tä kes­kus­te­lu­ja var­ten, ja sil­lä lail­la että ker­ral­laan sit­ten mie­luus­ti sel­lai­nen vähin­tään nel­kyt­viis minuut­tia. Mitään ulko­puo­lel­ta ase­tet­tua tavo­tet­ta tai sem­mos­ta ei täs­sä näi­den taka­na ole, mut­ta ihan vain sem­mo­nen aja­tus että sel­lai­set sel­keät…
J: (Tark­kaa­vai­se­na, nyök­kää.)
M: …raa­mit on niin­ku hyvä olla, että tämä on sil­lä lail­la sel­keäs­ti hah­mo­tet­tu osuus päi­väs­tä tai sun ajas­ta, jon­ka tähän käy­tät. Kos­ka sit­ten jos ei sel­lais­ta jotain ole, niin voi olla että menee…
J: (Nyök­kää, vai­kut­taa hyvin saman­mie­li­sel­tä.) Niin…
M: …sil­lä lail­la että, että on niin­ku hel­pom­pi lip­sua täs­tä ja sit­ten voi olla että koko hom­ma jää pik­ku hil­jaa, unoh­tuu.
J: Niin.
M: Vai miten, onko sinul­la sii­tä jotain aja­tus­ta?
J: Joo, niin se jus­tiin menee, sil­lä lail­la… tup­paa tah­to­maan… tai… että niin­ku, mul­le­ki on sil­lä lail­la hel­pom­pi jos on sil­lä lail­la sel­kiät sään­nöt, tai että sem­mo­set… (Saa miel­leyh­ty­män.) Että on, toi­mii parem­min.
M: Niin.
J: (Hil­jaa. Miet­ti­vän näköi­nen.)
M: Tuli­ko sii­tä joku aja­tus mie­leen?
J: (Het­ken hil­jaa.) No… joo, sil­lä lail­la vain… että ku has­sus­ti toi­saal­ta, ku vaik­ka onki hyvä että on tuom­mo­set jok­ku raa­mit niin, sit­te kui­ten­ki toi­saal­ta mul­lon vähän sil­lä­ki lail­la, että jos on kovin sem­mo­set tiu­kat sään­nöt niin se sit­te… alkaa hel­pos­ti vähän ahis­ta­maan.
M: Niin.
J: (Edel­leen miet­ti­vä­nä.) Niin­ku esi­mer­kik­si se jus­tiin kou­lun­käyn­nis­sä­ki… että sik­si se mul­la sil­lon, meni vähän han­ka­lak­si ku tun­tu ettei sil­lä lail­la, että nii­en aika­ra­jo­jen pitä­mi­nen oli niin han­ka­laa.
M: Eli sel­lai­set aika­ra­jat tun­tuu ahdis­ta­vil­ta?
J: Jou.
M: (Odot­taa.)
J: Mut­ta täs­sä­hän nyt kai­ke­tik­ki sit­te on sil­lä lail­la sen suh­teen hyvä, ettei niin­ku ole sil­lä lail­la mitään, muu­ta ko nuo mik­kä niin­ku täs­sä sovi­taan.
M: …niin ja sekin sit­ten että täs­sä­hän meil­lä ei ole tosi­aan kuten sanoin niin mitään ulko­puo­lis­ta tavoi­tet­ta, että voi­daan ne ajat sopia ihan mil­tä sinus­ta tun­tuu, ja jos ne tun­tuu sil­tä että niis­tä on vai­kea pitää kiin­ni niin nii­tä voi­daan sit­ten kat­soa aina tar­vit­taes­sa uudes­taan. Kun minä olen tosi­aan ihan täs­sä sinun käy­tet­tä­vis­sä vapaas­ti, ja nuo­kin rajat jois­ta puhuin niin nekin on sil­lä lail­la ihan sinua itseä­si aja­tel­len vain tar­koi­tet­tu… eli että, aja­tuk­se­na sem­moi­nen että yleen­sä ihmi­sil­le on hyvä, tai että jopa ihmi­set halu­aa­kin sem­moi­set jot­kut sel­keät rajat kui­ten­kin näil­le kes­kus­te­luil­le, ettei­vät ne…
J: (Myön­ty­väi­se­nä.) Niin…
M: …niin­ku sit­ten vain joten­kin mene sil­lä lail­la…
J: Liu­ke­ne muu­hun…
M: Niin, sil­lä lail­la ettei näi­tä joten­kin voi erot­taa­kaan muus­ta ajas­ta.
J: Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No mut­ta, nyt meil­lä olis täs­sä täm­mö­nen ensim­mäi­nen nel­jä­kyt­viis­mi­nuut­ti­nen kulu­nut.
J: (Alkaa hymyil­lä.)
M: Mil­täs tämä sinus­ta vai­kut­ti?
J: (Hymyil­len.) No ihan haus­kaa­han tämä.
M: Niin, kyl­lä tämä minus­ta­kin on mie­len­kiin­tois­ta, aina täl­lä lail­la aloit­taa vähän jotain uut­ta.
J: (Edel­leen hymyil­len.) Niin.
M: (Odot­taa.)
J: (Hil­jaa.)
M: No, jos ei sinul­la vie­lä ole jotain mie­les­sä…
J: (Puis­taa lie­väs­ti pää­tään.)
M: …niin voi­tai­siin täl­tä ker­taa lopet­taa.
J: Joo.
M: Ei ole mitään mie­les­sä?
J: Eipä täs­sä, tämän kum­mem­pia. (Hymyi­lee taas.)
M: No niin, sit­ten jutel­laan taas seu­raa­val­la ker­ral­la. Tosi­aan ihan sit­ten kun sinus­ta sil­tä tun­tuu ja kos­ka sopii.
J: Joo.
M: Sel­vä.
J: (Läh­tee.) Hei hei!
M: Hei!  #

Sockenstugustigen

#9683. Lauantai, 19. syyskuuta 2009 klo 10.20.11, kirjoittanut Jani.

Kubistinen muotokuva #

Kävin eilen ensim­mäis­tä ker­taa täkä­läi­sel­lä psy­kiat­rian polil­la. Ulko-ovel­la piti men­nes­sä pai­naa merk­kaa­mat­to­man sum­me­rin nap­pia, mikä aiheut­ti het­ken häm­min­kiä kun sii­tä ei mie­les­tä­ni luke­nut mis­sään. Sisäl­lä oli ihan ihme sei­nät, ne oli­vat aivan vinos­sa niin kuin jos­sain tai­de­teok­ses­sa. Odo­tus­huo­nees­sa var­maan her­kim­mät neu­roo­ti­kot ja psy­koo­ti­kot saa­vat oirei­ta pel­käs­tään nii­tä sei­niä kat­sel­les­saan. #

Jän­nä­sin tie­tys­ti että min­kä­lai­nen psy­kiat­ri siel­tä oves­ta sit­ten tulee, mut­ta ihan muka­va miek­ko­nen­han se lopul­ta oli. Hän ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jä, joka myös oli muka­va, pereh­tyi­vät tilan­tee­see­ni ja sovit­tiin uusia käyn­te­jä. Suun­ni­tel­tiin myös lää­ke­ko­kei­lu­ja. Lää­kä­ri oli kai­kes­sa äärim­mäi­sen huo­mioo­not­ta­vai­nen, mikä minus­ta hen­ki van­kas­ta ammat­ti­tai­dos­ta. #

Muna­sin­kin vain kah­des­ti, ensin heti kät­te­lys­sä kun tar­jo­sin kät­tä­ni, vaik­ka näil­lä tääl­lä on tie­tys­ti se kät­te­ly­kiel­to. Toi­sen ker­ran kun arvioin välit van­hem­piin van­has­ta muis­tis­ta seit­se­mäk­si­sa­dak­si kilo­met­rik­si, vaik­ka sehän oli Jyväs­ky­läs­tä, tääl­tä sitä on var­maan kol­me­sa­taa kilo­met­riä enem­män. #

Lisäk­si sanoin että Ges­ter­bys­tä kun sosi­aa­li­työn­te­ki­jä kysyi onko minul­la pit­kä käve­ly­mat­ka. Muka­vien ihmis­ten paris­sa miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lu­ni mei­na­si pääs­tä voi­tol­le peri­aat­tees­ta, ja kom­pro­mis­si­na nie­lai­sin sanan alku­pään jot­ten oli­si tuot­ta­nut pet­ty­mys­tä. #