Näin pit­käs­tä aikaa unta sil­mä­la­sien hajoa­mi­ses­ta. Edel­lis­ker­ras­ta tai­taa­kin olla tosi kau­an, kun muis­tan sil­loin vie­lä sii­nä unes­sa mureh­ti­nee­ni, että nämä uudet lasit hajo­si­vat niin pian han­kin­nan jäl­keen. Nyt vii­me yönä ajat­te­lin sen sijaan, että ihmeen kau­an nämä kes­ti­vät­kin ollak­seen näin hem­pu­lia tekoa. #

Niin kuin ovat­kin kes­tä­neet. Mut­ta se on ihan sivuseik­ka, nuo lasien­ha­joa­mi­su­net ovat hyvin ilmei­siä sym­bo­lii­kal­taan ja tuo unes­sa sii­hen suh­tau­tu­mi­se­ni muu­tos on kyl­lä minus­ta mie­len­kiin­toi­nen. Kyl­lä minä muis­tan sil­loin vuo­sia sit­ten mureh­ti­nee­ni kovas­ti­kin sitä, että “sil­mä­la­si­ni” “hajo­si­vat” niin­kin pian nii­den käyt­töön­o­ton jäl­keen kuin teki­vät. Ja tot­ta tosi­aan: nykyi­sin olen pikem­min­kin sitä miel­tä, että oli lop­pu­jen lopuk­si ihme, että “sil­mä­la­si­ni” kes­ti­vät niin­kin kau­an kuin teki­vät. #

Koo­kash koo­kaa: ihan pas­kat “sil­mä­la­sit” minul­la oli. #

Sil­mä­la­siu­nen lisäk­si näin unta, että minul­la oli pie­ni pis­too­li. Pai­no­tus sanal­la “pis­too­li”, ei sanal­la “pie­ni”! Vaik­ka mitä minä täs­sä tur­haa edes yri­tän seli­tel­lä, pie­ni­hän se oli ja hyvin nais­mai­nen, sel­lai­nen siro ja hopean­vä­ri­nen. Put­sai­lin sen pii­pus­ta ruu­ti­jää­miä jou­luas­kar­te­luun käy­tet­tä­väl­lä punai­sel­la pii­pun­ras­sil­la. (Oikea tek­ni­nen ter­mi on kai askar­te­lu­pu­nos.) #

Näin myös unta että olin pel­kää­jän pai­kal­la autos­sa joka viet­ti vasem­mal­le, kos­ka sen oikea etu­ren­gas oli hajon­nut. Autoa ajoi vähän seko­päi­nen nai­nen, ja koin tilan­teen rasit­ta­va­na niin kuin aina vie­rai­den ihmis­ten seu­ras­sa ole­mi­sen, kun en voi­nut olla oma itse­ni vaan yri­tin vain koko ajan olla sil­le nai­sel­le mie­lik­si. Kun nai­nen lopul­ta suos­tui usko­maan, että ren­gas täy­tyy vaih­taa, hän vei minut kotiin­sa, ja yrit­ti syöt­tää minut van­him­mal­le pojal­leen, joka oli jät­ti­läis­mäi­nen hämä­häk­ki. #