Kuinka unohtaa tuleva
#9730. Tiistai, 22. syyskuuta 2009 klo 10.59.02, kirjoittanut Jani. 12
Unohdin eilen blogata. Muistin sen vasta kun aamupäivän aikaikkuna oli umpeutunut, enkä myöhemmin kerennyt. (En kirjoittanut tätä pahoitellakseni sitä, vaan vain muistiinpanoksi muiden joukkoon.) #
Lääkekokeilu, jota siellä psykiatrian polilla suunniteltiin, oli venlafaksiiniannoksen tuplaaminen. Psykiatri otti sen esille, koska sosiaalisiin tilanteisiin liittyvien ongelmien hoidossa tavallisin annos on kuulemma kaksinkertainen tuohon nähden mitä nyt syön. Siinäkin hän kuitenkin oli äärimmäisen varovainen ja teki selväksi, ettei mitenkään halunnut painostaa minua hyväksi kokemani lääkityksen korjaamiseen. Toisaalta sanoin itsekin olevani hyvin avoin kaikenlaisille kokeiluille. #
Ainut mikä tupla-annoksessa minua vähän arvelutti oli se jos haittavaikutuksetkin sitten pahenevat, mutta kuulemma sekään ei välttämättä mene niin, että annoksen tuplaaminen tuplaisi myös ne haittavaikutukset. Puntaroin tuota sieltä polilta lähdettyäni ja nyt alan kallistua kokeilun puolelle. #
[#] (Elän taas jatkuvaa déjà vuta. Tätä kirjoittaessanikin saan jatkuvia välähdyksiä siitä kuinka olin muka joskus ajat sitten juuri tässä näin, miettimässä näitä ja kirjoittamassa niistä. On kuin näiden yhteydessä olisi sattunut jokin näihin sinänsä liittymätön, hyvin dramaattinen tapahtuma, joka olisi tehnyt näistä täysin arkipäiväisistäkin asioista niin huikean merkityksellisiä, että muistan ne etukäteen ikään kuin vaaran merkkeinä. Teen pahaa torjuakseni taian: panen valmiiksi ikilinkin tämän kappaleen eteen, jotta sille ei tulisi käyttöä.) #
Niitä sosiaalisia vaikutuksia en ole tähän mennessä millään lääkkeellä huomannut olevan, mutta sen sijaan voi olla että omissa oloissa vointini paranee. Paranemisen varaa siinä nimittäin on. Tiedän sen siitä, että se oli nykyistä parempi pian venlafaksiinin aloittamisen jälkeen, suorastaan loistava. Se paras terä siitä kuitenkin harmikseni hiipui pikku hiljaa, ja nyt vähän niin kuin toivon, että voisin saada siitä kiinni uudestaan tuolla annostuksen nostamisella. #
Eivät ne sosiaalisetkaan vaikutukset ehkä pahitteeksi olisi, mutta niiden suhteen en pidätä hengitystäni. #