marginaali

Ei koskaan, liian myöhäistä

#17867. Lauantai, 16. huhtikuuta 2011 klo 10.16.46, kirjoittanut Jani.

Herään mones­ti jos­kus aamu­yös­tä surul­li­siin uniin, tai eivät ne sinän­sä surul­li­sia ole, vaan aiheut­ta­vat vain surul­li­sen olon. Tapah­tu­mat niis­sä liit­ty­vät lap­suu­teen, ja surul­li­nen olo tulee sii­tä. Yleen­sä ne kitey­ty­vät johon­kin surul­li­sek­si ihan omi­tui­seen aja­tuk­seen, niin kuin esi­mer­kik­si tänä aamu­na sii­hen, että olen jo kym­me­nen vuot­ta van­hem­pi kuin mitä isä­ni oli, kun minä syn­nyin. #

Ilmei­ses­ti se taus­tal­la ole­va, surul­li­sek­si teke­vä aja­tus näis­sä on se, että van­he­nen päi­vä päi­väl­tä, eli että kul­jen jat­ku­vas­ti vain kau­em­mak­si lap­suu­des­ta­ni, enkä siis suin­kaan pää­se lähem­mäk­si sitä. Ja sin­ne lap­suu­teen ali­ta­jun­ta­ni kui­ten­kin halu­aa, kos­ka sil­loin, kun olin fyy­si­ses­ti lap­si, panin hen­ki­sen lap­suu­te­ni jää­hyl­le odot­ta­maan parem­pia aiko­ja. Ja nyt siis näyt­tää sil­tä, ettei nii­tä aiko­ja kos­kaan tule­kaan. #

En siis usko Ben Fur­ma­nia: minä en kos­kaan tule saa­maan lap­suut­ta. #

Ehkä tuo välit­tää osan sii­tä surus­ta, jota aamui­sin koen. #

Coming To A Dream Theater Near You

#17797. Perjantai, 8. huhtikuuta 2011 klo 14.05.57, kirjoittanut Jani.

Wikileaks-elokuvan kansi: Julian Assange, taustalla Dow Jonesin käyrä mustana maanantaina 1987 sekä rajautuva teksti Bank of America Näin unta eep­pi­ses­tä poliit­ti­ses­ta tril­le­ris­tä, jon­ka pää­osas­sa oli Julian Assan­ge (tai joku, joka näyt­te­li hän­tä ja oli hyvin pit­käl­ti hänen näköi­sen­sä). Elo­ku­va ker­toi Wiki­leak­sin mer­kit­tä­vim­mäs­tä vuo­dos­ta, jon­ka todel­li­suu­des­sa huhu­taan ole­van tuloil­laan, ja joka kos­kee Bank of Ame­ricaa. #

Assan­gen hal­tuun­sa saa­mat doku­men­tit oli­vat video­tal­len­tei­ta pan­kin joh­don kokouk­sis­ta 1980-luvul­ta (VHS-nau­hat oli­vat pahoin veny­neet ja kuvan laa­tu oli heik­ko, väreis­tä­kin oli jäl­jel­lä vain haa­mu­ja). Kokouk­sis­sa oli­vat muka­na useim­pien mui­den­kin maa­il­man mer­kit­tä­vim­pien pank­kien joh­ta­jat. Nau­hal­le tal­len­ne­tuis­ta kes­kus­te­luis­ta kävi ilmi, että koko nykyi­nen talous­jär­jes­tel­mä on pelk­kä kupla, joka perus­tuu sil­le, ettei­vät taval­li­set ihmi­set tie­dä sen ole­van pelk­kä kupla. #

Rahan liik­ku­mis­ta havain­nol­lis­tet­tiin videol­la näy­te­tyl­lä asia­kir­jal­la. Sen mukaan omai­suus vir­taa taval­li­sil­ta ihmi­sil­tä aluk­si pie­nem­mil­le pan­keil­le (jot­ka nekin usko­vat kuplaan), niil­tä edel­leen mer­kit­tä­väm­mil­le pan­keil­le, ja pyra­mi­din hui­pul­la on Bank of Ame­rica, jon­ka koko pää­oma on monin­ker­tai­nen mui­hin ver­rat­tu­na. Bank of Ame­rica puo­les­taan toi­mii suo­raan Yhdys­val­tain sota­toi­mien suu­rim­pa­na rahal­li­se­na tuki­ja­na. #

Doku­men­tit oli vuo­ta­nut Bank of Ame­rican kokouk­sis­sa muka­na ollut pan­kin­joh­ta­ja. Lisäk­si muka­na oli (mus­tai­hoi­nen) lau­la­ja­tar, jon­ka kans­sa joh­ta­jal­la oli jon­kin­lai­nen suh­de. Lau­la­ja­tar “esiin­tyi” klu­bil­la siten, että lau­loi kulis­sien taka­na, ja esiin­ty­mis­la­val­la ole­vat nai­set esit­ti­vät samaa kap­pa­let­ta huu­li­synk­ka­na. Minus­ta lau­la­ja­tar­kin oli­si ollut kau­nis, mut­ta ilmei­ses­ti hän­tä ei sil­ti ollut klu­bil­la ohjel­ma­vas­taa­vien tahol­ta pidet­ty riit­tä­vän kau­nii­na esiin­ty­mään. #

Tämä ylim­pien pank­ki­mies­ten käh­min­tä oli aiheut­ta­nut muun muas­sa vuo­den 1987 pörs­si­ro­mah­duk­sen, joka oli täy­sin kadon­nut aktii­vi­ses­ta muis­tis­ta­ni. En siis edes tien­nyt sel­lais­ta oikeas­ti olleen­kaan ennen kuin läh­din sitä etsi­mään tätä var­ten. #

Wiki­leaks-elo­ku­va on oikeas­ti­kin suun­nit­teil­la. #

Scared Child Alone in the Dark

#17523. Torstai, 17. maaliskuuta 2011 klo 19.39.24, kirjoittanut Jani.

Pelokas lapsi Olen nyt pari­na yönä näh­nyt pit­käs­tä aikaa unia isän juo­mi­ses­ta ja van­hem­pien rii­te­lys­tä. Olen aika var­ma, että se liit­tyy tähän pariin vii­me päi­vään sisäl­ty­nee­seen äänen­käyt­tö­har­joit­te­luun. #

Teo­ria­ni menee näin: vai­ke­ne­mi­nen oli minul­le lap­suu­de­nym­pä­ris­tös­sä ainut kei­no, jol­la koin voi­va­ni hal­li­ta näi­tä ahdis­ta­van kaoot­ti­sia tilan­tei­ta, jois­ta nyt unek­sin. Hal­lin­nak­si nimit­tä­mi­nen on tie­tys­ti hie­man suu­reel­lis­ta, kos­ka näky­mät­tö­mäk­si muut­tu­mal­la lap­si pyr­kii lähin­nä ole­maan aiheut­ta­mat­ta koto­na ahdis­ta­vik­si koke­mi­aan tilan­tei­ta. Lap­si itse pitää kui­ten­kin vai­ku­tus­val­taan­sa lähes rajat­to­ma­na, ja uskoo hel­pos­ti ole­van­sa vas­tuus­sa sel­lai­ses­ta­kin pahas­ta, jon­ka syn­nys­sä hänel­lä ei tosia­sias­sa ole osaa eikä arpaa. #

Lyhyem­min sanot­tu­na olen tuol­loin koo­dan­nut sel­kä­ran­kaa­ni, että kyke­nen hal­lit­se­maan ase­tel­maa koto­na, eli estä­mään noi­den konflik­ti­ti­lan­tei­den syn­ty­mi­sen ole­mal­la hil­jaa. #

Näin ollen ei ole ihme­kään, että pel­kään omaa ään­tä­ni niin jul­me­tus­ti, että nyt, kun yri­tän toi­mia tätä pel­koa vas­taan, ali­ta­jun­ta­ni pyö­rit­tää öisin kau­hue­lo­ku­via sii­tä, mitä uskoo sen seu­rauk­se­na tapah­tu­van. #

Sarjamurhaajasarja

#17339. Sunnuntai, 27. helmikuuta 2011 klo 18.50.35, kirjoittanut Jani.

Näin tois­sayö­nä unta eep­pi­ses­tä sar­ja­mur­haa­jas­ta, joka aloit­ti toi­min­tan­sa jos­kus Viil­tä­jä-Jac­kin aikoi­na ja hie­man saman­lai­sel­la modus ope­ran­dil­la, mut­ta joka valit­si uhreik­seen taval­li­sia tai pikem­min­kin jopa ylä­luok­kai­sia nai­sia pros­ti­tuoi­tu­jen sijaan. Eep­pi­sen täs­tä vei­kos­ta teki se, että hänes­tä sai alkun­sa saman­lais­ten sar­ja­mur­haa­jien sar­ja: aina enti­sen kuol­tua ilmaan­tui seu­raa­ja, joka ei ollut vain huo­no jäl­jit­te­li­jä, vaan yhtä päte­vä kuin esi­ku­van­sa. Seu­ra­sin unes­sa tätä sar­ja­mur­haa­jien kat­kea­ma­ton­ta ket­jua ensim­mäi­ses­tä aina nyky­päi­viin saak­ka, ja lopus­sa olin jo sit­ten itse­kin muka­na tapah­tu­mis­sa. #

Mur­haa­jan sur­ma­töi­hin liit­tyi aina ääni­merk­ki: kis­san ään­tä muis­tut­ta­va nau­kai­su ja sen jäl­keen kor­kin avaa­mi­sen ään­tä muis­tut­ta­va pok­sah­dus. Säi­käh­din aina aivan hel­ve­tis­ti kun kuu­lin sen äänen unes­sa­ni. Tämä oli siis ihan kun­non pai­na­jai­nen. #

Jos­sain vai­hees­sa mur­haa­ja piti uhri­aan rau­nio­ta­los­sa, jos­sa olen käy­nyt jois­sain muis­sa­kin unis­sa. Täs­sä on sen talon poh­ja­piir­ros: #

Rauniotalon pohjapiirros #

Talon sei­nät on teh­ty kives­tä, mitään eris­tei­tä sii­nä ei ole. Se on autioi­tu­nut jo ajat sit­ten, sen lat­tial­la lai­neh­tii vesi (talon poh­ja on upon­nut maan­pin­nan ala­puo­lel­le) eikä kat­toa enää ole. Ikku­noi­ta on vain kak­si pien­tä rei­kää yhdes­sä pää­dys­sä, ovi­auk­ko on nii­den vie­rei­sel­lä sei­näl­lä. #

Unieni lavasteet

#17249. Lauantai, 19. helmikuuta 2011 klo 20.15.08, kirjoittanut Jani.

Unis­sa­ni on paik­ka, joka muis­tut­taa lähin­nä Kor­kea­saa­ren kal­liois­ta ran­taa. #

Piirros: saaren kallioranta #

Siel­lä kek­ku­loi­daan tuos­sa noin puo­len­vä­lin kiep­peil­lä, mis­sä on sel­lai­nen koko kal­lio­saa­ren kier­tä­vä kie­le­ke. Kal­lio ei ole kuin ehkä parin mie­hen kor­kui­nen. #

Etsin jotain ensin täl­tä meren­puo­lei­sel­ta puo­lel­ta, ja saan sel­vil­le että se onkin saa­ren toi­sel­la puo­lel­la, joten kier­rän sin­ne, vain saa­dak­se­ni sel­vil­le, että se mitä etsin on sit­ten­kin toi­sel­la puo­lel­la, jne. #

Se saa­ren toi­nen puo­li, jota en tuo­hon kuvaan piir­tä­nyt, on se moni­mut­kai­sem­pi paik­ka, eli siel­lä on mil­loin mitä­kin kui­lua ja köy­si­ra­taa ja teat­te­ria. #

Teat­te­rit, tai pikem­min­kin luen­to­sa­lit ovat toi­nen unie­ni vaki­tui­sis­ta lavas­teis­ta. Niil­le on tyy­pil­lis­tä, että ylin hyl­ly on mität­tö­män kapea, eli siel­lä on vai­kea pysyä, ja koko sali las­keu­tu­vi­ne penk­ki­ri­vei­neen muis­tut­taa enem­män­kin las­ket­te­lu­rin­net­tä kool­taan ja jyrk­kyy­del­tään. #

Salin edes­tä kat­soen oikean­puo­lei­ses­sa ylä­nur­kas­sa on ovi, jon­ka taka­na on puo­les­taan näis­sä unis­sa se “mil­loin mitä­kin kum­mal­lis­ta” -paik­ka. Siel­lä on erä­kämp­piä, ulko­sau­no­ja, mum­mi­lan paja tms. tai sit­ten tuo loput­to­mas­ti kier­ret­tä­vä kal­lio­saa­ri. #