marginaali

Mash-up

#19583. Tiistai, 19. heinäkuuta 2011 klo 11.54.15, kirjoittanut Jani.

Syntetisaattori Näin unta, että pela­sin tie­to­ko­ne­pe­liä, joka oli sekoi­tus Maa­il­man vah­vin­ta Nal­lea, Popu­lousia ja Simci­tyä. Nal­lel­la piti ensin löy­tää huna­jaa, jota syö­mäl­lä hah­mo sai jumal­voi­mat ja pys­tyi luo­maan kau­pun­ki­val­tioi­ta, jot­ka saa­tet­tiin lopul­ta soti­maan kes­ke­nään. #

Sit­ten olin armei­jas­sa ker­taa­mas­sa. En mei­nan­nut löy­tää vapaa­ta ilmoit­tau­tu­mis­tis­kiä mis­tään, ja sit­ten kun löy­sin, sain vää­rän väri­sen ja rei­käi­sen vil­la­pai­dan: muil­la oli min­tun­vih­reä, minul­le annet­tiin har­maa. Min­tun­vä­ri­nen näyt­ti kyl­lä ihan kum­mal­li­sel­ta, mut­ta ajat­te­lin, että kai sen on sit­ten olta­va sel­lai­nen, kun ker­ta muil­la­kin oli. Etsin ja etsin, enkä löy­tä­nyt, ja kun sit­ten menin syö­mään (ruo­ka­na oli kui­vaa pizzaa, juus­to­sii­vu­ja ja appel­sii­ni­me­hua), muut oli­vat­kin vaih­ta­neet vil­la­pai­tan­sa har­maa­seen. #

Sit­ten minul­la oli syn­te­ti­saat­to­ri, jon­ka kos­ket­ti­mis­ta kuu­lui ään­tä vain sil­loin kun pääs­sä­ni oli nii­tä vas­taa­via trau­mo­ja. Trau­mat pur­kau­tui­vat soit­ta­mal­la, joten koe­tin sit­ten pai­naa kuta­kin kos­ke­tin­ta niin kau­an kuin niis­tä ään­tä läh­ti, jot­ta sai­sin ne kaik­ki hil­jai­sik­si. #

Unet ovat tääl­lä olleet aivan levot­to­mia, olen ollut men­nei­syy­des­sä ja masen­nuk­sen syö­ve­reis­sä ja aamui­sin taas pomp­pi­nut flip­pe­ri­pal­lo­na unen ja val­veen välil­lä. #

rin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyörin​pyö

#19221. Torstai, 7. heinäkuuta 2011 klo 10.09.42, kirjoittanut Jani.

Unis­sa­ni mum­mi­las­sa on useim­mi­ten pal­jon poruk­kaa, niin kuin siel­lä ennen aina oikeas­ti­kin oli, suku­lai­sia, lap­sia ja las­ten­lap­sia. Olo­huo­neen nur­kas­sa sei­so­va nah­kai­nen nurk­ka­soh­va on mones­ti sel­keäs­ti muka­na unis­sa. Sen pyö­ris­te­tyn kul­man taak­se jäi pie­ni tila, joka oli oiva pii­lo- ja muu leik­ki­paik­ka. Ukki lepä­si soh­van toi­sel­la sivul­la ja tekee niin unis­sa­kin. Vii­me yönä (ja muis­taak­se­ni jokusen ker­ran aiem­min­kin) sisäl­lä on myös koi­ria, pys­ty­kor­via, niin kuin oli oikeas­ti­kin sil­loin täl­löin. Nii­tä ei saa pääs­tää soh­val­le, ja minua huo­les­tut­taa se, että pitää vali­ta soh­vien suo­je­lun ja koi­rien välil­lä. Pel­kään ääne­ni korot­ta­mis­ta eikä minus­ta ole vaa­ti­maan mitään edes koi­ril­ta. #

Vii­me yönä olo­huo­ne oli nii­den iäni­kuis­ten pyö­ri­mis­har­ho­jen tapah­tu­ma­paik­ka­na. Sul­jin (unes­sa) sil­mä­ni ja koe­tin pysyä pai­koil­la­ni, mut­ta vaik­ka kuin­ka pin­nis­te­lin, aloin pyö­riä hyr­rä­nä ympy­rää. Minua huo­let­ti, ettei pyö­ri­mis­tä­ni kat­so­ta hyväl­lä, sil­lä huo­ne­ka­lu, jon­ka pääl­lä kul­loin­kin olin (noja­tuo­li, mat­to), pyö­ri sekin aina muka­na­ni. Mie­tin, että puo­lus­tuk­sek­se­ni minun täy­tyy koet­taa sanoa, etten voi täl­le pyö­ri­mi­sel­le mitään, ja että yri­tän kyl­lä par­haa­ni, jot­ten pyö­ri­si koko ajan. #

Veloe­na­kin oli siel­lä, ja ker­toi jos­sain vai­hees­sa olleen­sa nuo­rem­pa­na muka­na ensim­mäi­ses­sä Suo­meen tuo­dus­sa… mikä­hän se nyt sit­ten oli­si ollut­kaan, jokin itä­mai­nen uskon­nol­li­nen kult­ti se oli kui­ten­kin tosia­sias­sa ollut, jon­kin­lai­sek­si joo­gak­si tms. kehol­li­sek­si har­joit­teek­si naa­mioi­tu. Siel­lä oli edel­ly­tet­ty nai­sil­ta alis­teis­ta ase­maa, mis­sä vai­hees­sa Veloe­na oli havah­tu­nut kult­ti­mei­nin­kiin. Mie­tin, että hän on var­maan­kin ollut tapah­tu­neen tii­moil­ta sit­tem­min yhtey­des­sä Uskon­to­jen uhrien tuki -jär­jes­töön. #

Voi­sin havain­nol­lis­taa tuo­ta pyö­ri­mis­har­haa­ni kuva­si­taa­til­la Sor­muk­sen rita­rit -elo­ku­vas­ta: se on pri­kul­leen sel­lais­ta luonn­o­ton­ta pyö­ri­mis­tä kuin miten Gan­dalf pyö­ri lat­tial­la Saru­ma­nia vas­taan tais­tel­les­saan. Täy­tyy waret­taa se, en jak­sa nous­ta hake­maan DVD:tä kaa­pis­ta. #

Gandalf pyörii rautapihan lattialla #

Lomittuminen

#19061. Keskiviikko, 29. kesäkuuta 2011 klo 14.06.07, kirjoittanut Jani.

Frankensteinin hirviö Öinä, joi­na en unek­si jotain poik­keuk­sel­lis­ta, kuten super­san­ka­ri­ta­ri­noi­ta, elän men­nei­syy­des­sä. Kor­kein­taan olen lukios­sa, toi­si­naan ala-asteel­la saak­ka. Jos herää­mi­nen näis­tä unis­ta tapah­tuu hitaas­ti niin, että ennen täyt­tä val­veu­tu­mis­ta tulen vain kevyes­ti tie­toi­sek­si sii­tä, että äsken näke­mä­ni oli unta, koen sen suun­nat­to­man surul­li­se­na. Tun­tuu muser­ta­val­ta, ettei minul­la ole sen tuo­reem­pia elä­viä muis­to­ja, jois­ta raken­taa uni­ku­via. #

Ei se minua val­veil­la sure­ta. Olen liu­ku­nut elä­mäs­tä kuo­le­maan niin hitaas­ti, ettei se mis­sään vai­hees­sa ole tun­tu­nut pahal­ta — päin­vas­toin, sii­hen on ollut hyvä syy. Vain nois­sa unis­sa läh­tö­pis­te tulee nyky­pis­teen rin­nal­le ver­tail­ta­vak­si, ja nii­den väli­nen ero pal­jas­tuu koko hir­vey­des­sään. Ja vie­lä sit­ten­kin minun on vai­kea sanoa mikä sii­nä hir­vit­tää. Se ilme­nee näkö­jään vain tie­dos­ta­mat­to­mal­le, joka kokee elä­mä­ni nykyi­sen värit­tö­myy­den kipeä­nä, luon­non­vas­tai­se­na. #

And the lynx which dwel­leth fore­ver in the tomb, came out the­refrom, and lay down at the feet of the Demon, and loo­ked at him stea­di­ly in the face. #

Edgar Allan Poe: Silence #

Avainsanat:

Möykky

#19012. Maanantai, 27. kesäkuuta 2011 klo 15.34.29, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin Möyk­ky ja tap­pe­lin ensin jotain pahis­ta vas­taan voi­tok­kaas­ti. Sit­ten talon kul­man taka­na odot­ti jotain val­tai­san suur­ta ja pelot­ta­vaa (tyy­liin Galak­tus). En oikeas­taan keren­nyt edes kun­nol­la näke­mään mitä siel­lä oli ennen kuin uni lop­pui. Kes­kei­sin­tä sii­nä oli vain se tun­ne sii­tä kul­man taka­na odot­ta­van val­ta­vuu­des­ta ja yli­voi­mai­suu­des­ta. #

Super­san­ka­ria­se­tel­ma joh­tuu tie­tys­ti sii­tä, että olen vii­me aikoi­na kat­sel­lut Mar­ve­lin piir­ret­ty­jä oikein ura­kal­la, eri­to­ten Ihme­ne­lo­sia (suo­sit­te­len!). Vas­tus­ta­ja­ni puo­les­taan ovat yli­opis­to­kurs­si, jon­ka päi­hi­tin mel­ko kevyes­ti, ja nur­kan taka­na vaa­ni­va kun­tou­tus­kurs­si, joka työ­har­joit­te­lui­neen kaik­ki­neen tun­tuu tähä­nas­ti­siin suo­ri­tuk­sii­ni ver­ra­ten kolos­saa­li­sel­ta. #

Se tun­tuu val­ve­to­del­li­suu­des­sa kui­ten­kin aina­kin vie­lä hyvin abstrak­til­ta, kos­ka se on ajal­li­ses­ti niin kau­ka­na. En siis pel­kää sitä niin kuin unes­sa pel­kä­sin sitä nur­kan taka­na ollut­ta jota­kin. Yhteys on sil­ti sel­vä, sil­lä eilen ava­sin Kelan ja Avi­ren lähet­tä­mät kir­jeet, jois­sa ker­rot­tiin kurs­sin alka­mi­ses­ta. Kon­kreet­ti­sem­mak­si siis koko ajan muut­tuu, kul­man takaa pal­jas­tuu. #

Karjaa

#18948. Perjantai, 17. kesäkuuta 2011 klo 16.19.34, kirjoittanut Jani.

Eilen lop­pui käyt­täy­ty­mi­se­ko­lo­gia. Tai no tent­ti olis vie­lä lop­pu­kuus­ta. #

Tänään nukuin mel­kein puo­leen­päi­vään. Unis­sa­ni Kar­jaa on viho­vii­mei­nen perä­hi­kiä, ja sen ja Kirk­ko­num­men sijain­nit kar­tal­la suh­tees­sa Hel­sin­kiin ovat täl­lai­set: #

Unikartta: Kirkkonummi ja Karjaa (ja kaksi nimeämätöntä paikkaa) radanvarressa. Lännessä Helsinkiin osoittava nuoli. #

[Kar­jaan (Karis), Kirk­ko­num­men ja Hel­sin­gin oikeat kes­ki­näi­set sijain­nit näkee esi­mer­kik­si Open­Street­Ma­pis­sa.] #

Kuva­ni kat­ko­vii­va on siis juna­ra­ta, joka unes­sa päät­tyy Kar­jaal­la. Kar­jaal­le asti menee vain yksi juna, Y (kau­ko­ju­nia ei siis mene). Tyy­pil­li­ses­ti minä olen aikeis­sa men­nä Hel­sin­gin suun­taan, mut­ta jos­sain tuos­sa radan mut­kan koh­dal­la huo­maan, että olen­kin nous­sut Kar­jaal­le mene­vään Y:hyn. Se tun­tuu masen­ta­val­ta, kos­ka mat­ka ete­nee hitaas­ti, ja tie­dän, etten miten­kään voi nopeut­taa ete­ne­mis­tä­ni oike­aan suun­taan, esi­mer­kik­si hyp­pää­mäl­lä pois nykyi­ses­tä junas­ta­ni, kos­ka tämä on tosi­aan­kin ainut siel­lä päin liik­ku­va juna, joten jou­tui­sin joka tapauk­ses­sa odot­ta­maan, että juna on käy­nyt kään­ty­mäs­sä Kar­jaal­la. #

Vii­me yönä olin junan vii­mei­ses­sä vau­nus­sa äidin kans­sa, kun huo­ma­sin että taas men­nään vää­rään suun­taan. Toi­sek­si­vii­mei­ses­tä vau­nus­ta kuu­lui möyk­kää, jon­ka taka­na todel­li­suu­des­sa arva­ten­kin aiheut­ti­vat remont­ti­mie­het. Unes­sa kui­ten­kin kat­soin välio­ven ikku­nas­ta ja näin, että toi­sek­si­vii­mei­ses­sä vau­nus­sa sei­niä hak­ka­si huma­lai­nen, hie­man lai­ta­puo­len kul­ki­jan näköi­nen nai­nen. #

Sit­ten huo­ma­sin, että juna oli läh­te­nyt kis­koil­ta ja kul­ki maan­tie­tä pit­kin. Se oli myö­häs­sä, ja ilmei­ses­ti se sik­si kii­ti hur­jaa vauh­tia niin, että mut­kis­sa mei­dän takim­mai­nen vau­num­me jäi pit­käk­si aikaa viis­tä­mään vas­taan­tu­li­joi­den kais­tan pien­nar­ta, ja vas­taan­tu­li­joi­den autot murs­kaan­tui­vat alle. Ajat­te­lin, että kul­jet­ta­ja on ihan seko­päi­nen, ja että peril­lä Kar­jaal­la sitä odot­taa var­mas­ti polii­si. #