Näin unta luo­dos­ta joel­la. Luo­dol­la oli koi­ra, pie­ni gasel­li sekä jokin sar­vi­kuo­non ja bii­so­nin ris­tey­män tapai­nen, jär­kä­le­mäi­nen otus. Gasel­li oli gasel­li­mai­seen tapaan varuil­laan seu­ra­lais­ten­sa takia, ja koi­ra­kin hauk­kui ilmi­sel­väs­ti sar­vi­kuo­no­bii­so­nia pelä­ten. #

Olin ikään kuin venees­sä luo­don vie­rel­lä, ja minul­la oli muka­na­ni pie­ni (alle mur­ro­si­käi­nen) tyt­tö. Tyt­tö halusi luo­dol­le siel­lä ollees­ta uhkaa­vas­ta sar­vi­kuo­no­bii­so­nis­ta huo­li­mat­ta. Las­kin tytön luo­don pääs­sä olleen pie­nen kal­lion taak­se sii­nä toi­vos­sa, ettei sar­vi­kuo­no­bii­so­ni huo­maa, mut­ta se tuli tie­tys­ti heti nuus­ki­maan kal­lio­ta. Yri­tin venees­tä käsin pitää tytön aina kal­lion toi­sel­la puo­lel­la suh­tees­sa eläi­meen, mut­ta pian sar­vi­kuo­no­bii­so­ni nap­pa­si tytön ham­pai­siin­sa. Se teki sen kyl­lä­kin hel­läs­ti kuin kro­ko­tii­lie­mo poi­ka­sel­leen, ja läh­ti kan­ta­maan tyt­töä pois­päin. #

Huo­ma­sin, että sar­vi­kuo­no­bii­so­ni oli kas­va­nut niin val­ta­van suu­rek­si, että se pys­tyi kul­ke­maan joes­sa niin, että kas­tui vain nilk­ko­jaan myö­ten. Sen ham­pais­sa roik­ku­va tyt­tö vai­kut­ti koke­mas­taan pikem­min­kin innos­tu­neel­ta kuin peläs­ty­neel­tä, mut­ta minua huo­let­ti yhä kuin­ka tytön käy ja min­ne sar­vi­kuo­no­bii­so­ni hänet vei­si. #

Ali­ta­jun­ta­ni on ilmei­ses­ti vih­doin­kin pal­kan­nut kun­non ohjaa­jan, kyl­lä­hän täl­lai­sia luon­to­do­ku­ment­tiu­nia tuos­ta lie­väs­tä huo­les­tu­nei­suu­des­ta huo­li­mat­ta­kin kat­se­li­si mie­lel­lään vaik­ka joka yö! #