Meil­lä on nyt täl­lai­nen kuher­rus­kuu­kausi just­so­pi­vas­tin kans­sa näkö­jään. #

“Jos jotain on iso­van­hem­mil­ta jää­nyt perin­nök­si (lue: kirous) niin se on ollut tähän asti kai­ken­lai­sen yli­mää­räi­sen säi­lyt­tä­mi­nen. Kos­kaan ei tie­dä mitä tule­man pitää ja tätä­kin voi sil­loin tar­vi­ta. Tai että tämä mak­saa nyt mar­kan kau­pas­sa, mut­ta se voi olla kuu­le hyvin­kin arvo­kas myö­hem­min. #

Saat­toi olla arvo­kas tie­to sota-ajan jäl­keen, mut­ta.. […] #

Kuin­ka pal­jon teil­le on ker­ty­nyt ja mitä niiq?” #

Just Sopi­vas­ti #

Kun huo­ma­sin että kom­ment­ti­ni menee vähän aiheen vie­reen niin en toh­ti­nut sitä tuon­ne laa­ti­koon heit­tää vaan toin tän­ne: #

Tava­ras­ta olen pääs­syt eroon, mut­ta se ruo­ka. Jos on hal­paa ruo­kaa niin on pak­ko ostaa, ja jos ruo­ka uhkaa van­he­ta niin se on pak­ko syö­dä pois, ja vaik­ka oli­si hal­kea­mai­sil­laan niin on pak­ko syö­dä lau­ta­nen tyh­jäk­si. Mene­mään­heit­tä­mi­nen tuot­taa kipua, vaik­ka se oli­si­kin nykyi­sin pal­jon jär­ke­väm­pää kuin väki­sel­lä itsen sisään kai­ken ahta­mi­nen. Toi­sin kuin oli jos­kus sil­loin sota-aikoi­na, joil­ta tämä­kin on peru­ja. #

“Tans­ka­lais­leh­ti [Jyl­lands-Pos­te­nin] pää­toi­mit­ta­ja Cars­ten Jus­te esit­ti anteek­si­pyyn­nön mus­li­mi­maa­il­mal­le tar­koi­te­tus­sa avoi­mes­sa kir­jees­sä […]. #

Jus­te pai­not­ti […] anteek­si­pyyn­nön kos­ke­van sitä, että piir­rok­set ovat lou­kan­neet mus­li­me­ja. Ilmai­su­va­pau­den vuok­si leh­ti sen sijaan ei voi pyy­tää anteek­si kuvien jul­kai­se­mis­ta, hän sanoi.” #

Hel­sin­gin Sano­mat #

Sanoi­sin näin äkki­sel­tään, että ihan hyvä kom­pro­mis­si. Näh­däk­se­ni tuol­la taval­la muo­toil­tu anteek­si­pyyn­tö ottaa huo­mioon asian molem­mat puo­let, jot­ka, kuten sanoin aiem­min, ovat yhtä­ai­kai­ses­ti voi­mas­sa. #

Sait­ti on jos­tain syys­tä taas ihan vitun hidas. Pahoit­te­lu­ni sii­tä. En tie­dä, mis­tä se joh­tuu. #

No mut­ta, pitää kai minun­kin jotain sanoa täs­tä aihees­ta: #

“Tun­teen­pur­kaus­ten taka­na ovat tans­ka­lai­sen Jyl­lands-Pos­ten-leh­den syk­syl­lä jul­kai­se­mat kari­ka­tyy­rit pro­feet­ta Muham­me­dis­ta [via Kasa]. Mus­li­mit ovat koke­neet kuvat uskon­to­aan louk­kaa­vi­na, vaik­ka Tans­ka on pitä­nyt nii­tä pel­käs­tään ilmai­su­na poh­jois­mai­ses­ta sanan­va­pau­des­ta. Nor­ja jul­kai­si kuvat tam­mi­kuus­sa.” #

Hel­sin­gin Sano­mat (via Just Sopi­vas­ti) (lin­ki­tys oma­ni ) #

Toi­sek­si­vii­mei­sen virk­keen kah­den lauseen välil­lä ole­va kon­junk­tio pal­jas­taa, ettei sanan­va­pau­den mer­ki­tys­tä taas­kaan ymmär­re­tä. #

Toi­sin kuin surul­li­sen monet tun­tu­vat ajat­te­le­van, se ei mene sil­lä taval­la, että “ei nyt ehkä oli­si kan­nat­ta­nu jul­kas­ta tom­mos­ta, vaik­ka meil­lä onkin sanan­va­paus ja kaik­kee sel­las­ta”. Toi­si­naan minä suo­ras­taan häkel­lyn sii­tä, miten jot­kut tun­tu­vat toi­vo­van saman­lais­ta sanan­va­paut­ta kuin mihin jois­sain Kii­nan kal­tai­sis­sa mais­sa on pak­ko tyy­tyä: vapau­teen sanoa mitä tahan­sa, kun­han se on hyvän maun mukais­ta eikä var­sin­kaan louk­kaa ketään. Häkel­lyn sik­si, että minul­le on aivan itses­tään sel­vää se, että sel­lai­nen ei ole mitään vapaut­ta. Jot­ta voi­daan puhua vapau­des­ta, täy­tyy hyväk­syä myös poliit­ti­ses­ti epä­kor­rek­tit ja kyl­lä, jopa ne louk­kaa­vat­kin ilmai­sut. #

Eli: mus­li­mien mukaan kuvat louk­kaa­vat hei­dän uskon­to­aan ja Tans­kan mukaan ne ovat ilmai­su sanan­va­pau­des­ta. Molem­mat ovat voi­mas­sa yhtä­ai­kai­ses­ti. #

Saa­ko louk­kaan­tua ja suut­tua? Saa. Saa­ko sanoa vihai­sia vas­ta­lausei­ta? Saa. Saa­ko boi­ko­toi­da? Aivan vapaas­ti. Saa­ko pom­mit­taa (via Kasa)? Ei saa. #

Saa­ko piir­tää tai kir­joit­taa ja jul­kais­ta uskon­nol­li­sia tai mui­ta tun­tei­ta louk­kaa­via kuvia ja teks­te­jä? Toi­vot­ta­vas­ti. Onko se aina jär­ke­vää? Ei. Onko aina mah­dol­lis­ta tie­tää etu­kä­teen, onko se jär­ke­vää? Ei. Pitäi­si­kö louk­kaa­mi­sen vel­voit­taa anteek­si­pyyn­töön? Ei mis­sään tapauk­ses­sa. Saa­ko nii­tä kuvia sil­ti piir­tää, teks­te­jä kir­joit­taa? Saa. Ovat­ko louk­kaa­vat kuvat tai teks­tit aina auto­maat­ti­ses­ti myös uskon­to­kun­nan jäse­niä hal­ven­ta­via? Eivät. Ymmär­tä­vät­kö kaik­ki usko­vat sen? Eivät. #

Onko sil­lä lop­pu­jen lopuk­si väliä, hal­ven­ne­taan­ko uskon­to­kun­nan jäse­niä vai ei? Vain joi­den­kin mai­den lain­sää­dän­nös­sä. Mik­si? Kos­ka ihmis­rie­vut - ja tyy­pil­li­ses­ti juu­ri eri uskon­to­kun­tien jäse­net - usko­vat totuuk­siin, ja häm­men­ty­vät maa­il­mas­sa, jos­sa ei oikeas­ti ole­kaan totuuk­sia vaan vain lopu­ton mää­rä eri­lai­sia näke­myk­siä. Vali­tet­ta­vas­ti näi­tä hel­pos­ti häm­ment­tä­viä on yleen­sä läs­nä myös sil­loin, kun lake­ja sää­det­tään. #

“Jeme­nin, Bah­rai­nin ja Syy­rian par­la­men­tit tuo­mit­si­vat jyr­kin sanoin tans­ka­lais­leh­den »kun­nian­louk­kauk­sen«.” #

ed. #

Että sem­mois­ta. #

‘Kun­nia’ on sana­na saman­lai­nen men­nei­syy­den jään­ne ja haa­mu kuin ‘sie­lu’. Täl­lä ‘kun­nial­la’, jota nykyi­sin pyri­tään jär­jet­tö­mäs­ti suo­je­le­maan ihmi­sen tai ihmis­ryh­män ulko­puo­lel­ta tule­vil­ta ‘louk­kauk­sil­ta’, ei ole enää nykyi­sin mitään teke­mis­tä sen kans­sa, mitä kun­nia oli jos­kus sato­ja vuo­sia sit­ten. Siis sil­loin, kun kun­nia, sen säi­lyt­tä­mi­nen tai menet­tä­mi­nen, oli lähin­nä itse­kun­kin omis­sa käsis­sä ja omis­ta teois­ta kiin­ni. Nykyi­sin se on lähin­nä sanan­va­pau­den tukah­dut­ta­mi­sen ja ihmis­ten, jopa las­ten mur­haa­mi­sen oikeut­ta­va teko­syy, joka pitäi­si hävit­tää. #

Kävin kun­non käve­ly­reis­sul­la Kel­jon kau­pois­sa. Ihan koti­nur­kil­la, tuos­sa kir­kon­mäel­lä, vas­taan tuli kak­si tyt­töä jot­ka koh­dal­le­ni tul­tu­aan kat­soi­vat minuun ja sanoi­vat yhteen ääneen “moi”. Huo­li­mat­ta sii­tä, että olin jota­kuin­kin täy­sin älli­käl­lä lyö­ty täs­tä tapah­tu­mas­ta, kyke­nin mumi­se­maan jon­kin­lai­sen vas­ta­moin. #

En ollut edes kiin­nit­tä­nyt hei­hin sen kum­mem­min huo­mio­ta tätä ennen, enkä oikeas­taan vie­lä­kään osaa sanoa heis­tä juu­ri mitään luo­tet­ta­vaa, sil­lä tilan­ne oli ohi sil­män­rä­päyk­ses­sä. Ole­tan hei­dän olleen tuos­ta ala-asteel­ta, sen vii­mei­sil­tä luo­kil­ta. #

Kehi­tin välit­tö­mäs­ti tapah­tu­neel­le aina­kin nel­jä eri seli­tys­tä. #

1. Kyse oli jon­kin­lai­ses­ta lei­kis­tä. Siis näi­tä täm­möi­siä “etpä uskal­la sanoa seu­raa­val­le vas­taan­tu­li­jal­le moi”, “no var­maan uskal­lan”, “no et”, “no pal­jos­ta vetoa”. Tätä ei kui­ten­kaan tuke­nut se, miten vaka­val­la naa­mal­la molem­mat oli­vat, sil­lä yleen­sä täl­lais­ten tem­paus­ten lopuk­si lap­si­ty­töt (niin kuin -pojat­kin) purs­kah­ta­vat nau­ruun kun jän­ni­tys lau­ke­aa. Näin ei täs­sä tapauk­ses­sa tapahtunut.
2. Kyse oli kah­des­ta nuo­res­ta mar­gi­naa­lin luki­jas­ta. Oman par­haan­sa kan­nal­ta vaa­ral­li­sen nuoresta!
3. Kyse oli vää­räs­tä tun­nis­tuk­ses­ta. Eli minua luul­tiin jok­si­kin jos­kus tun­nin tai kak­si pitä­neek­si sijaisopettajaksi.
4. Puuse­pän­vers­taas­ta lei­ju­nut, tanak­ka lii­man­ha­ju sai minut puhe­le­maan yksik­se­ni mielikuvitustytöille.

Joka tapauk­ses­sa vedin tämän jäl­keen hupun pää­hä­ni ja tai­val­sin lopun mat­ka­ni var­muu­den vuok­si incog­ni­to. #

Esi­mur­ro­si­käis­ten tyt­tö­las­ten kie­li oli­si muu­ten vah­vin­ta mah­dol­lis­ta maus­tet­ta sil­le suun­nit­te­le­mal­le­ni omal­le kie­lel­le. Nii­den maa­il­mas­sa on aivan käsit­tä­mä­tön­tä sanas­toa. #

Vuo­sien ajan minua häi­rit­si, kun olin jos­sain teksti-tv:n nuor­ten pals­tal­la näh­nyt puhut­ta­van swap­pauk­ses­ta, sla­meis­ta ja decois­ta, enkä tien­nyt että mis­tä on kyse. Nyt sit­ten tör­mä­sin (juu­ri tul­leen kom­men­tin kaut­ta) kao-hoi­to­loi­hin (tai “kao hoi­to­loi­hin” kuten alan har­ras­ta­jat sen näko­jään lähes sys­te­maat­ti­ses­ti yhdys­sa­na­ty­pot­ta­vat), ja olen tulos­sa hul­luk­si kun mis­tään ei löy­dy mitään vink­kia sii­tä, että mitä nämä kao-hoi­to­lat ja kao-anit oikein ovat. #

Sii­tä pal­jon puhu­tus­ta fasis­ti­ses­ta pahuu­des­ta en ole löy­tä­nyt todis­tei­ta. #