On jäl­leen aika yhden epi­so­din sar­jas­sam­me “mur­jo­taan kau­nii­ta tie­teel­li­siä teo­rioi­ta pal­ve­le­maan omia, yksi­tyi­siä tar­koi­tus­pe­riäm­me”. #

Hen­rys­sä meil­lä on näkö­jään oikein mal­lie­si­merk­ki ihmi­ses­tä, jol­lais­ten vuok­si peli­teo­ria sovel­tuu sosi­aa­li­siin suh­tei­siin. #

Unoh­da kaik­ki “kuse­tusa­jat­te­lut”. Pari­suh­de­maa­il­mas­sa on kah­den­lai­sia kons­te­ja - nii­tä jot­ka toi­mi­vat ja nii­tä jot­ka eivät toi­mi. Jos läh­det tar­kas­te­le­maan mel­kein mitä tahan­sa pariu­tu­mis­käy­tös­tä niin huo­maat, että poh­jim­mil­taan­han se on erään­lais­ta kuse­tus­ta ja omien pää­mää­rien aja­mis­ta.” #

Hen­ry @ Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nus #

Toi­sin sanoen “on oikein toi­mia vää­rin, kos­ka kaik­ki muut­kin toi­mi­vat vää­rin, ja jos minä­kin en sil­loin toi­mi vää­rin, minä jään vähem­mäl­le kuin muut, jot­ka pelaa­vat epä­re­hel­li­ses­ti”. #

Kuten muut­kin tie­teel­li­set teo­riat, peli­teo­ria on sii­tä jän­nä, että se toi­mii riip­pu­mat­ta syis­tä, joi­den takia se toi­mii. Vaik­ka teo­ria antaa­kin kenel­le tahan­sa, joka halu­aa kuvi­tel­la toi­min­tan­sa ole­van jär­ki­pe­räis­tä, syyn toi­mia moraa­lit­to­mas­ti, se toi­mi­si ihan yhtä hyvin vaik­ka oman toi­min­nan jär­keis­tä­mi­nen ei oli­si­kaan joil­le­kin ihmi­sil­le kysei­sen toi­min­nan edel­ly­tyk­se­nä. #

Kos­ka tyk­kään Hen­ryn tavoin mus­ta­val­kois­taa asioi­ta, minä puo­les­ta­ni väi­tän, että on kak­si tapaa suh­tau­tua tämän ilmiön sosi­aa­li­sis­sa suh­teis­sa aiheut­ta­maan moraa­li­seen ongel­maan. #

Ensim­mäi­nen on Hen­ryn tapa, jos­sa se niel­lään sel­lai­se­naan, ja pela­taan peliä sen vaa­ti­mal­la moraa­lit­to­mal­la sää­li­mät­tö­myy­del­lä. Moraa­li­set ongel­mat työn­ne­tään syr­jään tie­toi­suu­des­ta, tai sit­ten pelaa­ja on yksin­ker­tai­ses­ti psy­ko­paat­ti, joka ei tilan­teen ongel­mal­li­suu­des­ta kär­si mil­lään taval­la. #

Toi­nen on oma tapa­ni, joka on type­ryk­sen tapa. Minä siis valit­sen tie­toi­ses­ti itsel­le­ni huo­noim­man vaih­toeh­don, joka on vetäy­ty­mi­nen pelis­tä koko­naan. Näin juu­ri sik­si, että kuva­tun­lai­seen tilan­tee­seen ei ker­ta kaik­ki­aan ole rat­kai­sua, jol­la ei jol­lain tasol­la pää­tyi­si tuot­ta­maan vahin­koa jol­le­kul­le, eikä minun käsi­tyk­ses­sä­ni itses­tä­ni ole sijaa tie­toi­ses­ti vali­tul­le moraa­lit­to­mal­le toi­min­nal­le. #

Tie­toi­ses­ti valit­tu epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muus pel­käs­tään omiin pää­mää­riin pää­se­mi­sek­si on puo­les­taan hal­vek­sut­ta­vin piir­re, mikä ihmi­ses­sä voi olla. Samaan hen­gen­ve­toon on todet­ta­va, että minul­la on hyvin vähän todis­tei­ta sii­tä, että kukaan muu kuin minä oli­si val­mis valit­se­maan type­ryk­sen tien ilman uskon­nol­li­sia tai pseu­dous­kon­nol­li­sia perus­tei­ta. Toi­sin sanoen minun maa­il­ma­ni on täs­sä suh­tees­sa kau­nis ja puh­das, mut­ta samal­la kivul­loi­sen yksi­näi­nen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]31. loka­kuu­ta 2007 klo 12.35[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin mädän­neen Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nus -lin­kin. Pois­tin ala­viit­teen samal­la kun muu­tin peli­teo­ria-lin­kin osoit­ta­maan suo­men­kie­li­seen Wiki­pe­dia-artik­ke­liin (artik­ke­lin kir­joi­tusai­koi­hin sel­lais­ta ei ollut, joten viit­ta­sin ala­viit­tes­sä van­gin dilem­maan.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.00[/klo] Lisä­sin iki­lin­kin tie­toi­ses­ti vali­tus­ta epä­mo­raa­li­suu­den tie­dos­ta­mat­to­muu­des­ta puhu­vaan kappaleeseen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]17. kesä­kuu­ta 2010 klo 15.26[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tekniikoita.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #