Kun olin saa­nut Toh­to­ri Moreaun saa­ren luet­tua, pää­tin kat­sel­la saman­ni­mi­sen elo­ku­van (se kun sat­tui vie­lä­pä sopi­vas­ti ole­maan tar­jol­la juup­pa­ris­sa). Elo­ku­va oli toi­saal­ta var­sin viih­dyt­tä­vä siten kuin vain huo­not elo­ku­vat voi­vat olla, ja saat­tai­sin hyvin­kin pulit­taa sii­tä aina­kin kol­me euroa Ant­ti­las­sa. Toi­saal­ta minua ärsyt­ti sii­nä tavat­to­mas­ti se äärihol­lywoodilai­nen tapa jol­la Wellsin alku­pe­räis­ta­ri­naa oli nyky­ai­kais­tet­tu. #

Monis­sa klas­si­kois­sa iso osa vie­hä­tys­tä ovat nime­no­maan ne van­han ajan puit­teet, jois­sa seik­kai­lu tapah­tuu. Sik­si nii­den nyky­ai­kais­ta­mi­nen ei ole kovin­kaan mones­ti tari­naan lisää­mis­tä vaan sii­tä vähen­tä­mis­tä. Oma­na aika­naan nuo puit­teet eivät ehkä ole tun­tu­neet niin­kään eksoot­ti­sil­ta, mut­ta minus­ta ajan pati­na on useim­mi­ten var­sin­kin seik­kai­lu­ker­to­muk­sis­sa vain plus­saa. #

Elo­ku­van­te­ki­jän ei tuli­si­kaan mie­les­tä­ni läh­teä tavoit­te­le­maan ajan­koh­tai­suut­ta puit­teis­sa jol­lei hän sit­ten ole lähes var­ma sii­tä, että siten lop­pu­tu­los tulee ole­maan jotain enem­män kuin mitä se alku­pe­räi­sen ajoi­tuk­sen säi­lyt­tä­mäl­lä tuli­si ole­maan. Lop­pu­jen lopuk­si asia on kui­ten­kin hyvin har­voin niin, tai aina­kin se on niin huo­mat­ta­vas­ti har­vem­min kuin miten usein nyky­ai­kais­ta­mis­ta Hol­lywood-elo­ku­vis­sa käy­te­tään. #

Ole­tet­ta­vas­ti tämä­kin on nii­tä asioi­ta, jois­ta jot­kut mogu­lit ovat vain saa­neet pää­hän­pint­ty­män; että suu­ri ylei­sö mak­saa mie­luum­min seik­kai­lue­lo­ku­vas­ta sil­loin, kun se sijoit­tuu nyky­ai­kaan kuin sil­loin, jos se sijoit­tuu vaik­ka­pa sadan vuo­den takai­siin aikoi­hin. Mie­les­tä­ni aina­kin steam­punk-vil­li­tys on kui­ten­kin vah­va todis­te päin­vas­tai­ses­ta. #

Kai­ken lisäk­si gee­ni­tek­no­lo­gian, johon alku­pe­räi­sen tari­nan vivi­sek­tio oli täs­sä elo­ku­vas­sa vaih­det­tu, vää­rin­käyt­tö ei ollut enää elo­ku­van val­mis­tu­mis­vuon­na 1996 miten­kään oma­pe­räi­nen kau­hus­ke­naa­rio. Se oli menet­tä­nyt oma­pe­räi­syy­ten­sä vii­meis­tään kol­me vuot­ta aikai­sem­min, Juras­sic Parkin myö­tä. #

Sitä pait­si vivi­sek­tio­kin on edel­leen kaik­kea muu­ta kuin men­nei­syy­den haa­mu. Vaih­ta­mal­la vivi­sek­tion gee­ni­tek­niik­kaan, joka sii­hen ver­rat­tu­na on yleen­sä pal­jon klii­ni­sem­pää, elo­ku­van­te­ki­jä on samal­la tul­lut eli­mi­noi­neek­si suu­rim­man osan sii­tä inhi­mil­li­syy­teen niin välit­tö­mäs­ti kos­ke­vas­ta raa­kuu­des­ta, jon­ka takia vivi­sek­tio on edel­leen vah­vas­ti kiis­ta­na­lai­nen aihe. #

Kir­jas­sa­kin Pren­dick jou­tuu pake­ne­maan huo­nees­taan kun ei lopul­ta enää kes­tä vie­rei­ses­sä salis­sa lei­kel­tä­vä­nä ole­van puu­man tus­kan­huu­to­ja (sic). Miten elo­ku­van­te­ki­jä on voi­nut kuvi­tel­la­kaan, että elä­vien eläin­ten leik­ke­lyn kor­vau­dut­tua mik­ros­koo­pis­sa tapah­tu­val­la neu­lan­pis­te­lyl­lä, elo­ku­va voi­si enää vedo­ta kat­so­jan tun­tei­siin alku­pe­räi­sen aiheen veroi­ses­ti? #

[#] Pahin Hol­lywood-kli­see, jon­ka elo­ku­van­te­ki­jä on Toh­to­ri Moreaun saa­reen lisän­nyt, on kui­ten­kin typyk­kä. #

Typyk­kä on nais(sivu)hahmo, jol­la on elo­ku­van tari­nas­sa kor­kein­taan sen ver­ran teke­mis­tä, että vain kaik­kein hel­poim­min har­hau­tet­ta­vat kat­so­jat onnis­tu­taan sil­lä vakuut­ta­maan hänen läs­nä­olon­sa oikeu­tuk­ses­ta. Typy­käl­lä on vähän jos lain­kaan repliik­ke­jä, mut­ta sen sijaan hänel­lä saat­taa olla run­saas­ti­kin kir­ku­mis­koh­tauk­sia — siis koh­tauk­sia, jois­sa hän yhdes­tä tai toi­ses­ta, täy­sin tyh­jän­päi­väi­ses­tä syys­tä kir­kuu pään­sä puh­ki. #

Jol­lei pää­roo­li­hah­mo suo­ra­nai­ses­ti osoi­ta­kaan rakas­tu­neen­sa typyk­kään elo­ku­van lop­puun men­nes­sä, niin kaik­ki mer­kit (kuva­kul­mat, koh­taus­ten aset­te­lu ja muu sel­lai­nen) viit­taa­vat enem­män tai vähem­män hie­no­va­rai­ses­ti sii­hen, että jon­kin­lais­ta väri­nää näi­den kah­den välil­lä on joka tapauk­ses­sa — olkoon­kin, että se on täy­sin käsit­tä­mä­tön­tä, kos­ka mies­pää­roo­li­hah­mo on tyy­pil­li­ses­ti roh­kea, äly­käs ja karis­maat­ti­nen, kun taas typyk­kä on… pelk­kä kir­ku­va nuk­ke. #

Pis­tää vihak­si. Raa­dan nis­ka limas­sa teh­däk­se­ni hyvän elo­ku­van, ja krii­ti­kot sano­vat: “jos sii­nä oli­si rak­kaus­ta­ri­na, se oli­si menes­tys.” #

Carl Den­ham elo­ku­vas­sa King Kong (Mar­ko Hau­ta­lan suo­men­nos) #

Jos­tain syys­tä elo­ku­van­te­ki­jät tun­tu­vat pel­kää­vän pel­kis­tä mie­his­tä tai nai­sis­ta koos­tu­van näyt­te­li­jä­kaar­tin varas­sa ole­vien elo­ku­vien teke­mis­tä. Yksi ilah­dut­ta­va poik­keus täs­tä on The Thing – “se” jos­ta­kin, jos­ta ehkä juu­ri sik­si pidän­kin niin kovas­ti, että se on puh­taas­ti uro­se­lo­ku­va“All-male movie” kuten John Car­pen­ter sitä John Car­pen­ter’s The Thing: Ter­ror Takes Sha­pe -doku­men­tis­sa kut­suu., jota ei siis ole typy­köil­lä pilat­tu. #

© New Line Cine­ma #

Alku­pe­räi­nen Toh­to­ri Moreaun Saa­ri oli­si sekin ollut muu­ta­mia täy­sin har­mit­to­mia ja per­soo­nat­to­mak­si taus­tak­si jää­viä eläi­nih­mis­nai­sia lukuu­not­ta­mat­ta täy­del­lis­tä uro­se­lo­ku­va-aines­ta, ja sitä suu­rem­pi oli­kin pet­ty­myk­se­ni, kun vuo­den 1996 Hol­lywood-tul­kin­taan oli väen vän­gäl­lä tuu­pat­tu typyk­kä. #

Elo­ku­van mies­näyt­te­li­jöi­den roo­li­suo­ri­tuk­set ovat kerän­neet kysee­na­lais­ta kun­ni­aa, ja kiel­tä­mät­tä Mar­lon Bran­do onkin kyl­lä mel­ko… eri­koi­nen ilmes­tys vii­meis­tään vedet­ty­ään sam­pan­ja­kul­hon pää­hän­sä. Jones­town-doku­ment­te­ja vas­ti­kään kat­sel­tua­ni minun sil­mää­ni ja kor­vaa­ni pis­ti kui­ten­kin enem­män se, miten pal­jon Bran­don Moreau muis­tut­ti Jim Jonesia puhua mus­sut­taes­saan val­tais­tui­mel­laan, aurin­ko­la­sit pääs­sään. #

  #