marginaali

Palasia

#25292. Maanantai, 20. helmikuuta 2012 klo 15.04.38, kirjoittanut Jani.

Tors­tai­na aloi­tin pala­pe­lin. Sen reu­nois­sa oli jotain has­sua, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä huo­ma­sin kum­mal­li­suu­den joh­tu­van sii­tä, että palas­ten jou­kos­sa oli toi­sen pala­pe­lin reu­na­pa­la­sia. Ei se mitään, vähän lisää haas­tet­ta! #

Per­jan­tai­na pelat­tiin myös Sana­ma­ni­aa. Se oli ihan haus­kaa, jos­kin pelin oma vie­te­ri­kel­lo oli rik­ki ja sik­si (ja tie­tys­ti myös aiem­mas­ta koke­muk­ses­ta joh­tuen) sano­jen kek­si­mi­nen oli vähem­män jän­nit­tä­vää, joten tun­sin ole­va­ni epä­rei­lus­ti mui­ta parem­pi. (Aika otet­tiin sei­nä­kel­lol­la, joka ei pidä niin kama­laa mete­liä kuin vie­te­ri­kel­lo.) #

Tapa­sin osas­ton sosi­aa­li­työn­te­ki­jä Han­nan. Hän yrit­ti jo heti sii­nä sel­vi­tel­lä Kelas­ta pää­tök­sien vii­py­mis­tä, mut­ta oli ruo­ka-aika eikä kukaan vas­tan­nut viran­omais­lin­jal­la. Samaa jono­tus­musiik­kia ne jou­tu­vat viran­omai­set­kin kuun­te­le­maan kuin me taval­li­set asiak­kaat. #

Han­na ehdot­ti, että tapai­sin TE-toi­mis­ton mikä­se­ni­me­ke­ny­to­li­kaan, sil­lä TE-toi­mis­tol­la on kuu­lem­ma par­haat kei­not käy­tet­tä­vis­sä tällaisten(kin) tapaus­ten työl­lis­tä­mis­tä aja­tel­len. Sovit­tiin niin, ja tämä TE-toi­mis­ton ihmi­nen oli myö­hem­min luvan­nut ottaa minuun yhteyt­tä. #

Se tapah­tui­kin jo saman päi­vän ilta­päi­vä­nä, kun olin juu­ri pääs­syt ulos pyö­rä­va­ras­tos­ta. TE-toi­mis­ton Annel­la oli tar­jo­ta peruu­tusai­ka heti maa­nan­taik­si, ja otin sen. #

Tänään siis. Läh­din kelio­lo­suh­tei­den takia var­muu­den vuok­si aiem­mal­la junal­la, mut­ta tie­ten­kään­hän se ei ollut yhtään myö­häs­sä. Hen­gai­lin sit­ten kot­van Sel­lon Pris­mas­sa. Kat­se­lin mm. Senn­hei­se­rin sport­ti­kuu­lok­kei­ta, jol­lai­set tar­vit­si­sin. #

Sel­los­ta oli (autot­to­man maa­lai­sen näkö­kul­mas­ta) omi­tui­sen han­ka­la pääs­tä TE-toi­mis­tol­le. Lin­nun­tie­tä mat­kaa ei ollut kuin ehkä 200 met­riä, mut­ta välis­sä on Kehä I ja jalan­kul­ku­väy­lät kier­si­vät ihan ihme mut­kien kaut­ta. Lumi niil­tä oli sen­tään saa­tu kuta­kuin­kin aura­tuk­si, se se vast’ olis ollu. #

Toi­mis­tol­la löy­sin sat­tu­mal­ta oikean oven heti ensi yrit­tä­mäl­lä, mut­ta jäin alas odot­te­le­maan niin kuin luu­lin puhe­li­mes­sa sovi­tun. Annea ei kuu­lu­nut, joten soi­tin ja ilmei­ses­ti puhe oli­kin ollut että suo­raan nel­jän­teen. Peril­le pääs­tyä­ni pahoit­te­lin, ja sit­ten men­tiin kop­piin. #

On tie­tyn­lai­sia nai­sia, sel­lai­sia jot­ka huo­ku­vat itse­var­muut­ta, joka ei ilme­ne ole­muk­sen vii­meis­tel­lyy­des­sä (suju­va­sa­nai­suu­des­sa, elei­den hal­lit­tuu­des­sa jne.), vaan päin­vas­toin lähes täy­del­li­se­nä ren­tou­te­na sen suh­teen, mil­lais­ta puhet­ta (kiel­tä ja asia­si­säl­töä) suu tuot­taa ja mil­lai­sia asioi­ta kehon­kie­li vies­tit­tää. On kuin hen­ki­löl­tä puut­tui­si koko­naan pel­ko kaik­kea omaan hen­ki­löön koh­dis­tu­vaa arvos­te­lua koh­taan. Se ei edel­ly­tä tuon oman vies­tin­nän täy­del­li­syyt­tä, ja pikem­min­kin epä­täy­del­li­syys sel­lai­seen itse­var­muu­teen yhdis­ty­nee­nä on sel­lais­ta, että yhdis­tel­mä syn­nyt­tää vah­van vie­hä­tys­voi­man. Se on var­maan­kin vetoa roh­keu­den puo­leen, sil­lä täy­del­li­sel­lä­hän mitään aiheel­lis­ta pelät­tä­vää ei tie­tys­ti ole­kaan, eikä täy­del­li­sen itse­var­muus siten ker­ro mitään roh­keu­des­ta. #

No mut­ta, sel­lai­nen vie­hä­tys­voi­mai­nen nai­nen oli Anne. Sain muu­ta­mia paik­kail­moi­tuk­sia, palk­ka­tu­ki-tai­ka­sa­nan sisäl­tä­vän työllistämissuunnitelman[alaviite]Palkkatuen saa­mi­nen edel­lyt­tää kuu­lem­ma, että sii­tä on mai­nin­ta työllistämissuunnitelmassa.[/alaviite], jon­kin ver­ran kon­kreet­tis­ta tun­tu­maa tilan­tee­see­ni (“vai­kea mut­tei mis­sion impos­sible”) ja lopuk­si vie­lä työ­jo­ku­mi­kä­se­ny­to­li­so­pi­muk­sen (sopi­mus, jol­la TE-tsto ostaa työl­lis­tä­mi­se­ni tuek­si vii­si päi­vää hyviä neu­vo­ja De Diel­tä). #

Paik­kail­moi­tus­ni­vas­kan pääl­lim­mäi­nen vai­kut­ti oikein lupaa­val­ta, ja heti kotiu­dut­tua­ni lähe­tin hake­muk­se­ni sin­ne. Sii­hen tuli vas­taus puo­les­sa tun­nis­sa, har­mi kyl­lä kiel­tei­nen (pai­kat oli täy­tet­ty). Oli­sin sopi­nut sin­ne kuin nyrk­ki sil­mään, pait­si että se oli­si ollut Van­taal­la (kah­den tun­nin mat­ka men­nen tul­len). #

Päiväosaston aloitus

#25286. Keskiviikko, 15. helmikuuta 2012 klo 16.41.22, kirjoittanut Jani.

Eilen aloi­tin päi­vä­osas­tol­la. Aloi­tus­ko­kouk­ses­sa sovit­tiin, että käyn osas­tol­la kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa ensi kuun lop­puun saak­ka. Maa­nan­tait ja nämä kes­ki­vii­kot ovat itse­näis­tä työs­ken­te­lyä. #

Kokouk­ses­ta hyp­pä­sin sit­ten suo­raan ryh­mään, jos­sa lei­kit­tiin arvuu­tus­leik­kiä (“ketä suo­ma­lais­ta jul­ki­suu­den hen­ki­löä ajat­te­len”). Oli mel­kein kuin en oli­si pois­sa ollut­kaan, ihan toi­meen­tul­ta­vil­ta vai­kut­ti­vat muut ja hen­ki­lö­kun­ta oli samaa kuin vii­mek­si (lisä­mie­hi­tys­tä on tul­lut, mut­ta hei­tä ei eilen näky­nyt). #

Ruo­ka oli hyvää niin kuin aina. #

Ilta­päi­vän puo­lel­la oli vähän tyl­sää, kun en keh­dan­nut mitään pala­pe­liä­kään vie­lä aloi­tel­la. Huo­men­na vien sin­ne taas ris­tik­ko­leh­tiä. #

Tänään kävin salil­la, taas auraa­mat­to­mia kevyen­lii­ken­teen­väy­liä pyö­räl­lä uhma­ten. Koto­na odot­te­li pos­tin saa­pu­mi­sil­moi­tus mini­läp­pä­ris­tä (jon­ka sain ilmai­sek­si kave­ril­ta). Oli­si pitä­nyt äly­tä tar­kis­taa seu­ran­ta­koo­dil­la tilan­ne kylil­lä olles­sa­ni, nyt minin nou­to jää huo­mi­sel­le jos en jak­sa täs­sä illem­mal­la pos­tis­sa käy­dä. Taas auraa­mat­to­mia kevyen­lii­ken­teen­väy­liä pyö­räl­lä uhma­ten. #

 

1986

#25254. Tiistai, 14. helmikuuta 2012 klo 21.33.19, kirjoittanut Jani.

Olin vii­me yönä jäl­leen 1980-luvul­la. Pela­sin Mia­mi Vice -seik­kai­lu­pe­liä. Ajat­te­lin, että piru vie­köön kuin­ka tämä oli aikaan­sa edel­lä. Oli­han se, sii­nä oli 16-bit­ti­sek­si­kin hyvät gra­fii­kat. Oikeas­ti täl­lais­ta peliä ei ole ollut, vaan vain toi­min­ta­pe­li. (Tuon­ai­kai­set pelaa­jat jakau­tui­vat, oikeas­ti, mei­hin, jot­ka tyk­kä­sim­me seik­kai­lu­pe­leis­tä ja nii­hin, jot­ka toi­min­ta­pe­leis­tä.) #

Peli alkoi park­ki­pai­kal­ta. Croc­kett nojai­li siel­lä auton­sa taka­kont­tiin ja odot­te­li dii­le­riä. Käyt­tä­jän piti Croc­ket­ti­na pidät­tää dii­le­ri ilman että tämä ampui­si hän­tä tai toi­sin päin. Onnis­tuin sii­nä aika pian, mut­ta ajat­te­lin, että se ei men­nyt oikein suju­vas­ti, joten aloi­tin pelin alus­ta, mut­ta sit­ten en enää onnis­tu­nut­kaan pidä­tyk­ses­sä, vaan tulin aina joko ampu­neek­si dii­le­rin tai sit­ten dii­le­ri ampui minut (Croc­ket­ti­ni). Enkä tie­ten­kään ollut tul­lut tal­len­ta­neek­si onnis­tu­nut­ta aloi­tus­ta­ni. #

Sit­ten unes­sa oli tutin muo­toi­nen kark­ki­pur­nuk­ka, jol­lai­sis­sa myy­tiin kark­kia 1980-luvul­la (unes­sa). Sii­tä muis­tin nii­den ole­mas­sao­lon oikeas­ti (unes­sa), ja lisäk­si tutin muo­toi­set kar­kit. Eli unes­sa uskoin näi­den molem­pien olleen oikeas­ti 1980-luvun ilmiöi­tä, jot­ka olin vain unoh­ta­nut, ja nyt täs­sä unes­sa muis­ta­nee­ni. Olin aivan innois­sa­ni, ja ajat­te­lin, että kun­han herään ja pää­sen koneel­le niin kir­joi­tan täs­tä. Herät­tyä­ni sit­ten kyl­lä tajusin, ettei­hän mitään täl­lai­sia ilmiöi­tä kos­kaan ole ollut, tai jos onkin, en vie­lä­kään muis­ta nii­tä niin kuin unes­sa muka tein. #

Unis­sa­ni, myös vii­me­öi­ses­sä, esiin­tyy usein Rova­nie­mel­le päät­ty­vä juna­ra­ta, joka vii­mei­sel­lä sadal­la met­ril­lä nousee vuo­ris­to­ra­dan tavoin, saman­lai­sil­la pui­sil­la teli­neil­lä, mut­ta toi­sin kuin, päät­tyy sin­ne, ehkä 10 met­riä ilmaan. Sii­nä nousun toi­sel­la sivul­la on sitä mitä Rova­nie­mel­lä on sii­nä mon­tus­sa kul­ke­van radan vie­res­sä oikeas­ti­kin, Jor­ma Eton tie ja kau­pun­gin raken­nuk­sia. Alem­pa­na rata kul­kee yli- ja ali­kul­ku­tei­den sok­ke­lon lävit­se, se on Jyväs­ky­läs­tä. Sit­ten se kul­kee Kur­ki­hyp­py­län-, tuon tien pääs­sä ole­van met­si­kön vie­rit­se (oikeas­ti sii­nä kul­kee tal­vi­sin latu, tai kul­ki aina­kin ennen), puru­ra­dal­le. #

Parempaan elämään työllä

#25248. Tiistai, 14. helmikuuta 2012 klo 17.50.46, kirjoittanut Jani.

Vas­ta­sin työ­mi­nis­te­riön Parem­paan elä­mään työl­lä -kyse­lyyn. Tulin rupa­tel­leek­si pariin kysy­myk­seen pit­käh­köt lita­niat pup­pu­lausei­ta, ja pää­tin tal­len­taa ne tän­ne­kin. #

Mis­tä asiois­ta koos­tuu mie­les­tä­si ihannetyöpaikka?
Ihan­ne­työ­pai­kas­sa­ni sai­sin teh­dä sitä min­kä osaan, siten, että ympä­ril­lä ole­va orga­ni­saa­tio tuki­si sitä työ­ni hidas­ta­mi­sen sijaan. Pahin­ta myrk­kyä halul­le ja kyvyl­le teh­dä par­haan­sa orga­ni­saa­tion eteen on orga­ni­saa­tio, joka ei tuol­lai­seen haluun ja kykyyn usko. Sijoit­ta­mal­la luot­ta­muk­sen­sa työn­te­ki­jään orga­ni­saa­tio herät­tää ihmi­ses­sä tämän luon­tai­sen vas­tuul­li­suu­den. Epä­luot­ta­vai­nen ilma­pii­ri sen sijaan antaa työn­te­ki­jäl­le moraa­li­sen teko­syyn olla otta­mat­ta vastuuta.
Mitä luot­ta­mus tar­koit­taa sinul­le työ­elä­mäs­sä? Mis­tä asiois­ta se muodostuu?
Orga­ni­saa­tion puo­lel­ta se tar­koit­taa yksin­ker­tais­tet­tu­na sitä, että työn­te­ki­jään suh­tau­du­taan mus­ta­na laa­tik­ko­na, jol­le anne­taan syöt­tee­nä työ­ka­lut ja ohjel­ma, ja tulos­tee­na saa­daan ohjel­man mää­rit­te­le­mä lop­pu­tu­los. Työn­te­ki­jän siis ole­te­taan pyr­ki­vän ja pää­se­vän halut­tuun lop­pu­tu­lok­seen opti­maa­li­sel­la taval­la itse­näi­ses­ti. Itse­näi­syys ei täs­sä tar­koi­ta orga­ni­saa­tios­ta riip­pu­mat­to­muut­ta, vaan opti­maa­li­sen tavan etsi­mi­sen ja löy­ty­mi­sen riip­pu­mat­to­muut­ta sii­tä, että orga­ni­saa­tio sitä edel­lyt­tää ja sen toteu­tu­mis­ta val­voo (avaa­mal­la mus­tan laatikon).

Työn­te­ki­jän puo­lel­ta luot­ta­mus lie­nee useim­mi­ten koet­teil­la saman asian, vas­tuun­jaon osal­ta: työn­te­ki­jän tulee suh­tau­tua orga­ni­saa­tioon samal­la taval­la opti­mis­ti­ses­ti kuin sen tuli­si koh­del­la hän­tä, luot­taa orga­ni­saa­tion mui­den osien ja taso­jen toi­min­taan ja tukea sitä pyy­det­täes­sä. Ei ole kyse sii­tä, että orga­ni­saa­tio ole­tet­tai­siin läh­tö­koh­tai­ses­ti vir­heet­tö­mäk­si, vaan luot­ta­muk­ses­ta sii­hen, että orga­ni­saa­tion muut osat etsi­vät nekin opti­maa­li­sen tavan itse­näi­ses­ti, tar­vit­taes­sa myös työn­te­ki­jää käyttäen.

Aika uskot­ta­van kuu­lois­ta, eikö mitä! Var­sin­kin kun ottaa huo­mioon, että vas­ta­sin työ­vuo­sia yhteen­sä -koh­taan 1. #

Poliitikkojen poseerauskuvat: avoimella lisenssillä, kiitos

#25167. Maanantai, 13. helmikuuta 2012 klo 16.46.46, kirjoittanut Jani.

Suo­men­sin Andy Mab­be­tin “Poli­tician pin ups – open-licen­sed pic­tu­res, plea­se” -pos­tauk­sen, kos­ka olen aiko­nut kir­joit­taa täs­tä aihees­ta itse­kin, ja näin lop­pu­tu­los on parem­pi vaik­ka itse pää­sin hel­pom­mal­la. #

Tämän joh­dan­nais­teok­sen käyt­töä kos­kee CC by-sa 3.0.
Alla ole­va artik­ke­li on Pig­sont­hewing-blo­gis­sa jul­kais­tun alku­pe­räis­teok­sen johdannainen.

Polii­ti­kot ovat ham­mas­lää­kä­rin ja vero­tuk­sen kal­tai­nen vält­tä­mä­tön paha. Kaik­ki pur­naa­vat heis­tä, mut­ta jon­kun on pidet­tä­vä yllä val­tion meka­nis­me­ja. #

Sik­si on tär­ke­ää, että polii­ti­kot pide­tään tili­vel­vol­li­si­na, ja että hei­dän toi­min­taan­sa doku­men­toi­daan muu­ten­kin puo­lu­eet­to­mas­ti. Ensin mai­nit­tua teh­tä­vää hoi­ta­vat hyper­pai­kal­li­set blo­gaa­jat, jäl­kim­mäis­tä taas tapah­tuu Wiki­pe­dias­sa ja Open­ly­Loca­lin kal­tai­sil­la erin­omai­sil­la sivus­toil­la (molem­mat mai­ni­tut sivus­tot ovat avoi­men lisens­sin alai­sia). #

Täl­lais­ten artik­ke­lei­den kuvi­tuk­sek­si blo­gaa­jat ja Wiki­pe­dian muok­kaa­jat tar­vit­se­vat valo­ku­via polii­ti­kois­ta ja ylim­mis­tä vas­tuu­hen­ki­löis­tä. Vaik­ka myös yksit­täi­set ihmi­set voi­vat ottaa sel­lai­sia kuvia (ja lisen­soi­da ne avoi­mil­la lisens­seil­lä, kuten aiem­min ker­roin), oli­si parem­pi jos kuvia oli­si saa­ta­vil­la myös viral­li­sis­ta läh­teis­tä. Orga­ni­saa­tiois­sa ote­taan tai ota­te­taan jo val­miik­si ammat­ti­lais­ta­son kuvia leh­dis­tö­käyt­töön. Mikä­li niin ei vie­lä teh­dä, tuli­si pitää huo­li sii­tä, että valo­ku­vaa­jan kans­sa sol­mit­ta­val­la sopi­muk­sel­la vara­taan kaik­ki käyt­tö­oi­keu­det, jol­loin on mah­dol­lis­ta käyt­tää avoin­ta lisens­siä. #

Pyy­sin hil­jat­tain Bir­ming­ha­min kau­pun­gin­val­tuus­ton vies­tin­tä­osas­tol­ta, että val­tuus­to­jä­sen­ten kuvat jul­kais­tai­siin avoi­mel­la lisens­sil­lä, ja hyvin ansiok­kaas­ti niin tapah­tui­kin. Niin­pä saa­toin sen jäl­keen käyt­tää yhtä valo­ku­vis­ta kir­joit­ta­mas­sa­ni Wiki­pe­dia-artik­ke­lis­sa: #

Wikipedia-artikkeli, jonka kuvituksena Birminghamin kaupunginvaltuuston avoimella lisenssillä julkaisema kuva

Wiki­pe­dia-artik­ke­li, jon­ka kuvi­tuk­se­na Bir­ming­ha­min kau­pun­gin­val­tuus­ton avoi­mel­la lisens­sil­lä jul­kai­se­ma kuva. #

Saat­taa herä­tä kysy­mys: entä jos kuvia käy­te­tään vää­rin, näi­den ihmis­ten mus­ta­maa­laa­mi­sek­si? Jos kui­ten­kin joku on niin teh­däk­seen, hän ei piit­taa teki­jä­noi­keu­keuk­sis­ta joka tapauk­ses­sa­kaan, ja hyvi­tyk­sen hake­mi­seen on jo ole­mas­sa lake­ja (kun­nian­louk­kaus, ihmi­soi­keu­det). #

Niin­pä keho­tan­kin kaik­kia val­tuus­to­ja, viras­to­ja, polii­sia ja mui­ta viran­omai­sia: tar­jot­kaa val­tuu­tet­tu­jen päät­tä­jien ja esi­mies­ten kuvat vapaas­ti (eli ilman “epä­kau­pal­li­nen”- tai “ei muu­tok­sia” -ehto­ja) käyt­tööm­me, jot­ta nii­tä voi­tai­siin käyt­tää blo­geis­sa, Wiki­pe­dias­sa ja muil­la sivus­toil­la. Suu­ry­ri­tyk­set­kin voi­si­vat teh­dä näin kaik­kein näky­vim­pien joh­ta­jien­sa osal­ta. #

Ja sit­ten on vie­lä jul­kis­ten taho­jen kaik­ki muut valo­ku­vat. Antoi­han Län­si-Mid­land­sin polii­si­kin ystä­väl­li­ses­ti avoi­men lisens­sin upei­den heli­kop­te­ris­ta otet­tu­jen ilma­ku­vien­sa käyt­töön… #

Ilmavalokuva Birminghamin Bull Ringistä

Bir­ming­ha­min Bull Ring Län­si-Mid­land­sin polii­si­kop­te­ris­ta kuvat­tu­na. Vaik­ka kuvan teki­jä­noi­keu­det kuu­lu­vat­kin Län­si-Mid­land­sin polii­sil­le, voin käyt­tää sitä täs­sä sekä Wiki­pe­dias­sa, kos­ka polii­si on jul­kais­sut kuvan ystä­väl­li­ses­ti CC-by-sa-lisens­sil­lä. #