Herä­sin vii­del­tä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti men­nä ves­san lat­tial­le puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­nee­nä kai­voin kaa­pis­ta pal­jun ja menin sen kans­sa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tial­le vuo­tee­ni vie­reen. Sii­nä sit­ten kuu­los­te­lin oloa­ni uskal­ta­mat­ta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeas­ti kuin oli tul­lut­kin (pal­ju?). Mut­ta kel­lo oli jo niin pal­jon että piti nous­ta ylös. #

Lin­ja-autos­sa luin Ame­rican Psyc­hos­ta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vaus­ta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oike­aa fyy­sis­tä pahoin­voin­tia sekin. Sel­lais­ta ei ole ennen sat­tu­nut, vaik­ka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­mek­si. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muut­ta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vie­lä aamu­öi­sen jäl­jil­tä taval­lis­ta her­kem­mäs­sä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvi­na tai video­na näh­des­sä­ni saa­tan kyl­lä sil­loin­kin rea­goi­da voi­mak­kaas­ti, mut­ta sil­loin se on hen­ki­ses­ti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­ses­ti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin sii­tä miet­ti­mään, mik­si ihmi­se­läi­men tois­ta ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma raa­ka väki­val­ta tun­tuu niin eri­lai­sel­ta kuin ei-ihmis-eläi­men ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma väki­val­ta. Tai se ei oikeas­taan tun­nu eri­lai­sel­ta, vaan pikem­min­kin vain miel­läm­me ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen sii­tä herää­vä aja­tus on tie­tys­ti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sis­ta tar­koi­tus­pe­ris­tä. Jos­ta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­ril­lä sit­ten ero­ja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nal­ta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­mak­si on tie­tys­ti useim­mi­ten mur­he­näy­tel­mä, mut­ta vai­kut­taa­ko eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­par­di raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nem­pi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­par­di raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­ses­ti, ja jät­tää saa­liin­sa syö­mät­tä kun ei satu mais­tu­maan? #

Aina­kin minus­ta tun­tuu vah­vas­ti sil­tä, että noil­la tapah­tu­mil­la ei mur­heel­li­suu­des­sa mitat­tu­na ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­lis­ti kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai min­kä tahan­sa täy­sin tah­dot­to­mas­ti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­ses­sa alle­kir­joit­tai­si väi­tet­tä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Mik­si en siis arvos­te­le nii­den teko­ja samal­la taval­la kuin ihmis­ten, joi­den teois­sa ilman muu­ta kat­soi­sin ensim­mäi­se­nä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vak­si mie­leen tulee (taas, minus­ta, “tie­tys­ti”), että eläi­mel­lä ei ole saman­lais­ta kykyä näh­dä tekon­sa seu­rauk­sia kuin ihmi­sel­lä. #

Täs­sä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minus­ta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pa­na mur­he­näy­tel­mä­nä kuin vaik­ka­pa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­mas­sa tar­kas­te­lus­sa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky näh­dä ennal­ta teon seu­rauk­sia, sii­tä kon­kreet­ti­ses­ti seu­raa­via asioi­ta ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tys­tä arvos­tel­taes­sa kuin on kyky näh­dä ennal­ta teon aiheut­ta­ma sosi­aa­li­nen isku­aal­to. #

Psy­ko­paa­til­la on käsit­tääk­se­ni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky näh­dä teko­jen­sa seu­rauk­set kon­kreet­ti­ses­ta, uti­li­ta­ris­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Sen sijaan hänel­lä on äärim­mäi­sen heik­ko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jen­sa toi­sis­sa ihmi­sis­sä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tus­ta. Ja juu­ri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tio­ni poh­jaa teon mur­heel­li­suut­ta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­mas­ta teon tun­ne­vai­ku­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­val­ta on minus­ta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­ta­ma väki­val­ta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­se­ni aivan kuten eläin, joka ei kyke­ne tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­ses­ti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kyn­sä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paat­ti ei miel­lä teko­jen­sa tun­ne­vai­ku­tus­ta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sil­lä on hänel­le yhtä vähän mer­ki­tys­tä kuin minul­le on vaik­ka­pa mat­ka­pu­he­li­me­ni tun­ne-elä­mäl­lä (jol­lai­sen sil­le voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tel­la). Ei mikään mää­rä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia rii­tä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­net­tä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kyn­sä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­se­na. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2012-04-05 22:35[/klo] +(palju?)[/muokkaus]
[/muokkaukset] #