marginaali

Ajattelu on sisäistä puhetta, joten

#25760. Sunnuntai, 15. huhtikuuta 2012 klo 20.37.28, kirjoittanut Jani.

Puhe on ääneen ajat­te­lua. Ja se on se syy, jon­ka takia minä kar­sas­tan puhet­ta. #

Ajat­te­lu on hyvin hapui­le­vaa. Sii­nä ede­tään vähän, tör­mä­tään umpi­ku­jaan, pala­taan takai­sin, kokeil­laan tois­ta suun­taa, löy­de­tään reit­ti, jat­ke­taan, pala­taan takai­sin, kor­jail­laan aiem­paa, kokeil­laan taas, kitey­te­tään opit­tu, lisää laas­tia jne. #

Lop­pu­tu­los voi olla ehjä ja kohe­rent­ti, ja jos se on onnis­tu­nut­ta, vaik­ka se on pon­nis­ta­nut tuos­ta hapui­le­vas­ta toi­min­nas­ta, se ei enää tar­vit­se sitä tuek­seen, vaan kyke­nee sei­so­maan omil­la jaloil­laan. Lop­pu­tu­lok­sen esit­tä­mi­nen riit­tää, jos sen sisäl­tä­mä idea halu­taan välit­tää toi­sel­le. Ide­aan joh­ta­neel­la tiel­lä kolut­tu­ja har­ha­pol­ku­ja ei tar­vit­se esit­tää. Sel­lai­nen voi jopa hai­ta­ta pyr­ki­mys­tä välit­tää idea. #

Puhees­sa, joka siis (useim­mi­ten) on ääneen ajat­te­lua, tuo hapui­le­vuus on esil­lä koko pro­ses­sin ajan. Sitä ei voi jät­tää pois näky­vis­tä puhee­seen osa­not­ta­jien kes­ken, kos­ka sil­loin kol­lek­tii­vi­sen aja­tuk­sen joh­to­lan­ka kat­ke­aa, eivät­kä toi­set pahim­mas­sa tapauk­ses­sa pys­ty hyp­pää­mään jat­ku­moon syn­ty­neen kui­lun ylit­se. #

Se ei kui­ten­kaan ole ajat­te­lu­pu­hees­sa minun kan­nal­ta­ni kaik­kein pahin­ta. Pahin­ta on se, että yhtei­ses­sä ajat­te­lus­sa syn­tyy har­ha­pol­ku­ja, jol­lai­sia sisäi­ses­sä puhees­sa­ni ei syn­tyi­si, joh­to­lan­ka kul­kee eri reit­tiä kuin se pel­käs­tään minun sisäl­lä­ni kul­ki­si, eikä lop­pu­tu­los ole minun eikä kenen­kään muun­kaan tuot­ta­ma, vaan se syn­tyy kuin sat­tu­mal­ta, ilman syn­nyt­tä­vää miel­tä. Sii­nä pal­jas­tuu koko kar­mai­se­vuu­des­saan se, kuin­ka edes sii­nä, mis­sä hen­keä juu­ri­kin pitäi­si olla, ei sitä tosia­sias­sa tar­vi­ta. #

Niin kuin kaik­ki ajat­te­lu­kaan ei ole sisäis­tä puhet­ta, ei kaik­ki puhe ei ole ääneen ajat­te­lua. Val­mii­den ideoi­den, ajat­te­lun tulok­sien välit­tä­mi­nen ei ole ajat­te­lua — jol­lei sii­tä­kin teh­dä sel­lais­ta, niin kuin usein käy, mis­tä syys­tä pel­kään sii­hen­kin ryh­ty­mis­tä. Lähim­mäk­si sel­lais­ta puhet­ta, jon­ka taak­se minä­kin voin aset­tua, pää­see per­for­ma­tii­vi­nen puhe. Esi­mer­kik­si puh­das käs­ky­jen anta­mi­nen (oikein suo­ri­tet­tu­na) on ajat­te­lus­ta vapaa­ta puhet­ta. Vih­ki­va­lo­jen lausu­mi­nen ja avio­puo­li­soik­si julis­ta­mi­nen eivät ole puhut­tua ajat­te­lua. Van­no­mi­nen, kiroa­mi­nen (kiroi­lu?). #

 

Jääkarhu

#25741. Perjantai, 13. huhtikuuta 2012 klo 18.45.01, kirjoittanut Jani.

Näin­pä pit­käs­tä aikaa kar­hu-unta. Oli perä­ti jää­kar­hu. Mui­ta­kin vil­lie­läi­miä oli. Olin poh­joi­sen­ko­to­na kor­jai­le­mas­sa jotain Wiki­pe­dia-artik­ke­lia, kun avoi­mes­ta ulko-oves­ta len­näh­ti sisäl­le riek­ko­ja tms., ja täs­tä aiheu­tu­neen seka­sor­ron takia teke­miä­ni muok­kauk­sia ei hyväk­syt­ty, vaan ne kumot­tiin (eli kumo­tet­tiin, niin kuin Face­book sanoi­si). #

Sen jäl­keen oves­ta har­hai­li sisään jää­kar­hun­pen­tu, ja pian sen peräs­sä pen­nus­taan huo­les­tu­nut emo. (Hah­mot tuli­vat Lapin Kan­san jutus­ta, jos­sa anto­po­mor­fi­sel­ta tul­kin­nal­ta hais­kah­ta­vaa neu­vok­kuut­ta osoit­ta­nut jää­kar­hue­mo aut­toi pal­lo­päi­sen poi­ka­sen­sa pulas­ta.) #

Unen kar­hue­mo oli oikean jää­kar­hun tavoin val­ta­van kokoi­nen, mut­ta se ei vai­kut­ta­nut lain­kaan aggres­sii­vi­sel­ta vaan vain sel­lai­sel­ta lup­pa­nal­ta kuin Venus Ranuan eläin­puis­ton You­Tu­be-kana­val­la[ala­vii­te]Eläin­puis­tol­la on näem­mä jos­tain syys­tä nyt toi­nen­kin kana­va.[/alaviite] (jol­la se toki seik­kai­lee ihmi­sis­tä eril­lään). Olin sil­ti kau­huis­sa­ni, kun pel­kä­sin jät­ti­läi­sen het­ke­nä minä hyvän­sä saa­van pää­hän­sä, että olen­kin uhka. Mie­tin kuu­mei­ses­ti, pitäi­si­kö näy­tel­lä kuol­lut­ta vai päin­vas­toin yrit­tää säi­kyt­tää eläin tie­hen­sä tekey­ty­mäl­lä uhkaa­vak­si. #

(Hyök­kää­vän jää­kar­hun pel­ko puo­les­taan tuli jää­kar­huai­hei­ses­ta Red­dit-ket­jus­ta, jos­sa lin­kat­tiin Darwi­nin-pal­kin­toai­nes­ta sisäl­tä­vään videoon, jos­sa Alas­kan eläin­tar­han Bin­ky näyt­tää mitä teh­dään suo­ja-aidan ylit­tä­neil­le.) #

Tämä une­ni jää­kar­hue­mo ei kui­ten­kaan hyö­kän­nyt, vaan tas­sut­te­li poi­ka­sen­sa löy­det­ty­ään tämän kans­sa nätis­ti taas oves­ta ulos. Mie­tin, että seu­raa­vak­si pitäi­si kai soit­taa hätä­kes­kuk­seen, jot­ta siel­tä voi­tai­siin edel­leen varoit­taa ihmi­siä taa­ja­mas­sa kul­ke­vas­ta jää­kar­hus­ta. Isä­kin suun­nit­te­li nyt taka­pi­hal­la käp­päil­leen kar­hun ampu­mis­ta, mut­ta se vai­kut­ti epä­var­mal­ta hank­keel­ta, kos­ka kivää­ri, luo­dit ja met­säs­tä­jä ovat hir­ven­kaa­toon opti­moi­dut. (Ali­ta­jun­ta­ni ei tie­dä aseis­ta pal­joa­kaan, ja voi hyvin­kin olla, että hir­ven­kaa­toon pys­ty­vä ase tap­pai­si jää­kar­hun­kin yhtä tehok­kaas­ti.) #

Minua suret­ti aja­tus sii­tä, että jää­kar­hue­mon kävi­si toden­nä­köi­ses­ti kal­pa­ten. Eten­kin, kun se ei äskei­sen käyt­täy­ty­mi­sen­sä perus­teel­la vai­kut­ta­nut lain­kaan ihmis­syö­jäl­tä, ja pyr­ki koko ajan pikem­min­kin vält­te­le­mään ihmi­siä. #

(Tämä­kin on nii­tä unia, joi­den mer­ki­tys tun­tuu minus­ta niin itses­tään­sel­väl­tä, että tun­tui­si aivan pöh­köl­tä kir­joit­taa sitä tähän perään. Se on niin kuin kir­joit­tai­si tähän saman jutun toi­seen ker­taan, mut­ta vään­täen vähän enem­män rau­ta­lan­gas­ta.) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2017-11-29 18:17[/klo] Lisä­sin tämän muok­kaus­his­to­rian tes­tai­lua varten.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Jokeri

#25722. Keskiviikko, 11. huhtikuuta 2012 klo 20.02.50, kirjoittanut Jani.

Mie­tis­ke­lin aamul­la lini­kas­sa Bat­ma­nia ja Joke­ria. Nämä tyy­pit esiin­ty­vät unis­sa­ni aika usein, jäl­kim­mäi­nen eten­kin, Yön rita­rin näke­mi­ses­tä läh­tien on teh­nyt. Hah­mo­jen väli­ses­sä konflik­tis­sa on tie­tys­ti kyse kir­joit­ta­jan itsen­sä pään­si­säi­sis­tä ris­ti­rii­dois­ta. Mut­ta mil­lai­sis­ta, sitä poh­din. #

Kyse­hän ei tämän kak­si­kon kes­ken suin­kaan ole tavan­omai­ses­ta hyvä vas­taan paha -ase­tel­mas­ta. Joke­ri ei ole klas­si­nen oma­ne­dun­ta­voit­te­li­ja-super­rois­to, vaan hänen pää­mää­rän­sä vai­kut­ta­vat pikem­min­kin mie­li­puo­li­sil­ta, seka­sor­ron aiheut­ta­mi­seen täh­tää­vil­tä. #

Ihmet­te­lin, että mitä kum­maa tämä miek­ko­nen minun pääs­sä­ni oikein tekee. Olen miel­tä­nyt itse­ni enem­män Bat­ma­nin kal­tai­sek­si; Bat­ma­nin, joka täh­tää jär­jes­tyk­sen palaut­ta­mi­seen tais­te­le­mal­la epä­jär­jes­tys­tä aiheut­ta­via voi­mia (kuten Joke­ria) vas­taan. #

Yri­tin aluk­si sovi­tel­la hah­mo­ja Dun­geons & Dra­gons -pelien neli­kent­tään. Kek­sin kui­ten­kin, että ongel­maan puree täs­sä tapauk­ses­sa parem­min täl­lai­nen sovel­let­tu neli­kent­tä: #

Kaksiulotteinen koordinaatisto: Y-akselilla metodin entropia, X-akselilla tavoitteen entropia #

Kun pil­kon oman orga­ni­soi­tu­nei­suu­te­ni näil­le kah­del­le akse­lil­le, käy ilmi, että vaik­ka meto­din jär­jes­tel­mäl­li­syys (joka vas­tan­nee kuta­kuin­kin D&D:n “laillisuus”-akselia) onkin minul­le ehdot­to­man tär­ke­ää, tavoit­teen koh­dal­la tilan­ne onkin pal­jon epä­mää­räi­sem­pi. Itse asias­sa aina­kin pikai­sel­la poh­dis­ke­lul­la tulin sii­hen tulok­seen, että tavoit­tee­na epä­jär­jes­tys on minul­le pal­jon mie­lui­sam­pi kuin jär­jes­tys. #

Tämä selit­tää unis­sa­ni kum­mit­te­le­van Joke­rin. Bat­man­han on jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti jär­jes­tys­tä tavoit­te­le­va hah­mo, kun taas Joke­ri tavoit­te­lee epä­jär­jes­tys­tä. Miel­län lisäk­si Joke­rin meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­sek­si. Mikä­li Joke­ri menet­te­li­si epä­jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti, hän sohi­si koh­ti tavoi­tet­taan saman­lai­sel­la sat­tu­man­va­rai­suu­del­la kuin mil­lai­nen tuo tavoi­te itse on. #

Yön rita­ris­sa Joke­ri kyl­lä väit­tää ole­van­sa “auto­ja jah­taa­va koi­ra”, mut­ta vas­toin puhei­taan hän on pyr­ki­myk­sis­sään sel­väs­ti joh­don­mu­kai­nen ja jopa juo­ni­kas (“a guy with a plan”). Päin­vas­tais­ta vakuu­tel­les­saan hän käyt­tää hyväk­seen sitä, että hänen pää­mää­rän­sä on epä­jär­jes­tys. Se on ilmei­sen teho­kas hämäys: tavoi­te ja meto­di mene­vät meil­tä hel­pos­ti sekai­sin, vaik­ka ne ovat tosia­sias­sa eri akse­leil­la. #

Esi­merk­ki meto­dis­saan epä­jär­jes­tyk­sel­li­ses­tä hah­mos­ta voi­si olla vaik­ka­pa Bat­man – paluun Ping­vii­ni, joka päät­tää het­ken mie­li­joh­tees­ta mm. ryh­tyä por­mes­ta­rieh­dok­kaak­si. Ping­vii­nin tapauk­ses­sa hämär­rys­suh­de menee­kin mie­len­kiin­toi­ses­ti toi­sin päin: Ping­vii­nin meto­di­sen epä­jär­jes­tyk­sen takia mei­dän on vai­kea näh­dä min­kä­laa­tui­nen hänen tavoit­teen­sa on (jos mie­le­käs­tä sel­lais­ta onkaan). #

Tämä jär­jes­tyk­sen ja epä­jär­jes­tyk­sen (Bat­ma­nin ja Joke­rin) väli­nen sisäi­nen konflik­ti­ni on vai­van­nut minua toi­si­naan kovas­ti­kin. Olin aja­tel­lut, että olen huo­no, type­rä ja heik­ko, kun en pys­ty pääs­tä­mään irti jär­jes­tyk­ses­tä, vaik­ka kui­ten­kaan toi­saal­ta en enää usko­kaan sii­hen niin kuin vie­lä nuo­rem­pa­na (kun sisäl­lä­ni asui vain Bat­man) uskoin. Tuo yllä kuvaa­ma­ni akse­li­ja­ko ker­too nyt kui­ten­kin, että se, mis­tä haluan pitää kiin­ni, ja se, mis­tä en enää kyke­ne pitä­mään kiin­ni, ovat­kin kak­si eri asi­aa. Voin pitää meto­di­ni, eikä se ei ole ris­ti­rii­das­sa eri akse­lil­le aset­tu­van tavoit­teen kans­sa. Kog­ni­tii­vi­nen dis­so­nans­si rau­ke­aa. #

Epä­jär­jes­tys­ta­voit­te­le­muk­se­ni takia olen jo pit­kään flirt­tail­lut anar­kis­min kans­sa. Mut­ta akse­li­ja­ko­ni pal­jas­taa täs­sä­kin suh­tees­sa jotain uut­ta: anar­kis­mi — aina­kin useim­mat sen muo­dot — tavoit­te­lee jär­jes­tys­tä, kun taas kei­nois­sa se ottaa vapauk­sia, joi­ta meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­nen ei voi itsel­leen sal­lia. Minul­le siis anar­kis­min kei­not edus­ta­vat pää­mää­rää, kun taas sen pää­mää­rä kuvaa kei­no­ja­ni. #

Byte Me

#25712. Tiistai, 10. huhtikuuta 2012 klo 17.35.51, kirjoittanut Jani.

Oli­pa lie­väs­ti sanot­tu­na mie­li mus­ta­na aamul­la. Ei suo­ra­nai­ses­ti töi­hin­me­non takia, vaan vain tämä ylei­nen vii­kon­lo­pun­jäl­kei­nen masen­nus ker­taa var­hai­nen herä­tys potens­siin unir­ty­mi pit­kän vii­kon­lo­pun jäl­jil­tä. #

Toki­han unien jat­ka­mi­sel­la sitä oli­si voi­nut lykä­tä vie­lä jon­kin ver­ran, mut­ta kun sil­lä ei tosi­aan juu­ri sen enem­pää yhteyt­tä töi­hin ole, ei ole jär­keä sen takia jät­tää mene­mät­tä­kään. Sama­han se on hau­too­ko itse­mur­haa ja maa­il­man polt­ta­mis­ta koto­na vai töis­sä. Pait­si että siel­lä töis­sä saat­taa suu­rem­mal­la toden­nä­köi­syy­del­lä olla sel­lais­ta teke­mis­tä, että sii­hen voi aivon­sa har­haut­taa ja siten pae­ta tus­kaa. #

(Tämä jär­kei­ly on suo­raan peräi­sin kes­kus­te­luis­ta psy­ko­lo­gin kans­sa.) #

Ja oikein hyvin­hän se toi­mi­kin, nyt on päi­vä taka­na ja aivo­rie­pu puh­kuu taas tar­moa ikään kuin kai­ken tur­huus oli­si muka kadon­nut jon­ne­kin sil­lä aikaa, kun pro­ses­so­ri on rous­ku­tel­lut ohjel­moin­ti­päh­ki­nöi­tä. #

…joooos­ta pääs­tään­kin käte­väs­ti takai­sin edel­li­seen aihee­seen: jep, nois­ta nyt tuol­la ole­vis­ta päh­ki­nöis­tä se tämä maha ei nyt tyk­kää. Sumplin täs­sä seu­raa­vaa siir­toa, joka saat­tai­si olla, että paah­taa nuo nykyi­set uunis­sa. Vaik­ka jos niis­sä on vaik­ka jotain tor­jun­ta-ainet­ta, niin en tie­dä onko sii­tä paah­ta­mi­ses­ta­kaan sit­ten mitään hyö­tyä. #

Toi­nen vaih­toeh­to oli­si ostaa joku pie­ni val­mis­pus­sil­li­nen uusia päh­ki­nöi­tä ja kokeil­la nii­tä. Sil­lä sit­ten aina­kin luul­ta­vim­min var­mis­tui­si, että onko kyse yksit­täi­ses­tä tuo­te­vias­ta vai vial­li­ses­ta kulut­ta­jayk­si­kös­tä. #

Fucking nuts / Silkkaa pashaa

#25698. Sunnuntai, 8. huhtikuuta 2012 klo 22.31.01, kirjoittanut Jani.

Cashew-hedelmä pähkinöineen Tois­sayö­nä oli taas yökö­tys, mut­ta enem­män vain per­ke­leel­li­nen maha­ki­pu. Epäi­len päh­ki­nöi­tä, edel­li­syö­nä mitään vai­vo­ja ei ollut kun en illal­la syö­nyt päh­ki­nöi­tä enkä avo­ka­doa (vaan hir­ven­kie­len). Tänä aamu­na sul­jin avo­ka­don pois, sil­lä söin sitä taas eili­sil­ta­na, eikä vii­me yönä ollut mitään. Aion nyt syö­dä taas noi­ta päh­ki­nöi­tä, ja jos ensi yönä maha oirei­lee, se on sel­vä jut­tu. #

Tai no siis, se ei vie­lä, että onko tämä pysy­vää, ja ovat­ko syy­nä jot­kin tie­tyt päh­ki­nät vai päh­ki­nät yli­pään­sä, ja rajoit­tuu­ko se tuo­hon nyt meneil­lään ole­vaan pus­sil­li­seen (niin kuin epäi­len) vai onko kyse jos­tain kum­mal­li­ses­ta yli­her­kis­ty­mi­ses­tä. Nuo ovat irto-Par­rot­se­ja plus Sal­li­sen val­miik­si­pus­si­tet­tu­ja sak­san­päh­ki­nöi­tä. Irto-Par­rot­se­ja nime­no­maan epäi­len, vaik­ka nii­tä­kin kyl­lä söin jo aiem­min yhden pus­sil­li­sen eikä sil­loin ollut mitään. #

Lihan­syö­jäk­si­hän minut on luon­to­äi­ti tie­tys­ti tar­koit­ta­nut, sii­tä tämä kaik­ki joh­tuu. Ei alle kol­mi­kymp­pi­se­nä väki­val­tai­ses­ti kuo­le­vien tar­vit­se veri­suo­nis­taan huo­leh­tia. Saa­ti­ka pla­kis­ta tai muis­ta nau­ret­ta­vis­ta piper­ryk­sis­tä. #

Vitut­taa­pa muu­ten sekin, ja on jo pitem­pään teh­nyt, että “päh­ki­nä­se­koi­tuk­sien” seas­sa myy­dään ties mitä. Siis rusi­noi­ta, banaa­ni­las­tu­ja sun muu­ta pas­kaa. Sii­hen pitäi­si olla joku EU-direk­tii­vi. Että kun pus­sis­sa lukee “päh­ki­nä­se­koi­tus” niin se sit­ten sisäl­tää sekoi­tuk­sen päh­ki­nöi­tä, eikä mitään muu­ta. Myy­kööt mui­ta­kin jos joku ostaa, mut­ta kut­su­koot nii­tä sit­ten vaik­ka­pa pas­ka­se­koi­tuk­sik­si. (Saa kek­siä parem­man nimen jos joku kek­sii. Epäi­len kui­ten­kin ettei kek­si.) #