Ai niin, näinpä muuten hassua unta taas tässä yks yö. Olin muka vanhempien luona pohjoisessa. Asuttiin terveyskeskuksen liepeillä, muttei siinä talonmiehentalossa vaan toisella puolen tietä, rannempana. Asunnon pohjapiirros oli valveminulle vieras. #
Ikkunasta näkyi takapihalla hirvi, joka oli jotenkin sairas tai loukkaantunut: se liikkui vähän huonosti. Siellä oli useampiakin, mutta ne muut vaikuttivat normaaleilta. Paitsi että hirvet olivat valvetodellisuuden hirviin verrattuna kolminkertaisen kokoisia! Mutta ne olivat siis ihan muka normaaleja siinä unessa. #
Arvasin, että se sairas hirvi saattaisi ruveta käyttäytymään arveluttavasti, jos näkisi meidät siellä ikkunassa, ja yritin patistella vanhempia sisemmäksi huoneistoon, pois ikkunoista sen hirven näkyviltä. Siitä ei tullut mitään, ja niinhän se hirvi sitten meidät hoksittuaan lähti tulemaan päin. Ei varsinaisesti rynnäten, mutta selvästi päättäneenä tulla sisälle. Valo sitä ilmeisesti houkutteli, ulkona oli pimeää ja meillä kirkkaanvalkoiset loisteputket päällä. #
Yritin nyt jo kahta kovemmin houkata vanhuksia pois siitä ikkunan äärestä, ennen kuin hirvi rysähtäisi sisään. Äiti olikin jo valmis pakenemaan, mutta isä ei pelännyt vieläkään yhtään, vaan otti kiväärin ja ampua posautti hirveä. Sillä ei ollut kuitenkaan paljoa vaikutusta, niin kuin arvata saattaa, jos hirvet ovat kolminkertaisia, mutta kiväärit yksinkertaisia. #
Vaan eipä isä tästä lannistunut, vaan kaivoi jostain äkkiä esiin lasikuituisen salon, ja viritti sen ikkunaan osoittamaan hirveä. Syöksyin kaveriksi pitelemään salkoa paikallaan juuri kun hirvi ryntäsi sitä päin ja lävisti itsensä hengiltä. #
The end. #
Tuo itsensä salkoon lävistäminen on jostain elokuvasta, en muista mistä. Ehkä useammastakin. Ehkä sitä jossain peräti käytettiin eläintä vastaan niin kuin tässä. #
Olin aikonut kirjoittaa tästä jotain omaa, mutta huomasinkin en-w:n artikkelin aika hyväksi, joten käänsinkin sitten vain sen. Elämäni tällä hetkellä, olkaa hyvät: #
Derealisaatio (toisinaan lyh. DR) on havaitsemisen tai kokemisen tila, jossa ulkoinen maailma vaikuttaa epätodelliselta. Oireena voi olla myös tunne siitä, että ympäröivä todellisuus on vailla tunnesyvyyttä, eikä siinä tapahdu mitään spontaanisti. Derealisaatio ei ole itsenäinen häiriötila, vaan se on muiden psykiatristen ja neurologisten häiriöiden dissosiatiivinen oire. Derealisaatio on hyvin yleistä: jopa 5 % väestöstä kokee sitä joskus, ja jopa 31–66 % traumaattisten tapahtumien yhteydessä. Ohimenevää derealisaatiota ilmenee päihteiden käytön, univajeen sekä stressin seurauksena. #
Derealisaatio on subjektiivinen kokemus ulkomaailman epätodellisuudesta siinä missä depersonalisaatio on kokemusta oman itsen epätodellisuudesta. Useimmat lähteet pitävät derealisaatiota ja depersonalisaatiota itsenäisinä ilmiöinä, mutta joidenkin mukaan kyse on pohjimmiltaan yhdestä ilmiöstä. Nosologisesti ilmiöiden yhtenäisyyttä perustellaan sillä, että oireita ilmenee useimmiten toistensa yhteydessä. Filosofisempi peruste on, ettei itsen, muiden ja maailman fenomenologista kokemista voi erottaa toisistaan. #
Krooninen derealisaatio saattaa johtua takaraivo- ja ohimolohkojen toimintahäiriöstä. #
Derealisaatiossa henkilö voi kokea havaitsemansa asiat elottomina, vailla niihin yleensä liittyvää tunnelatausta. Läheisten ihmisten tunnistamisen herättämät tunnereaktiot saattavat olla merkittävän latistuneita. Déjà vun ja jamais vun kokemukset ovat tavallisia. Tutut paikat saattavat vaikuttaa vierailta, kummallisilta, epätodellisilta. Henkilö voi kokea maailman ikään kuin dolly zoomin lävitse. Havinnon poikkeavuus saattaa kattaa myös kuulo-, maku- ja hajuaistin. #
Derealisaatiota ilmenee usein pakkoajatusten yhdeydessä. Se voi pakkoajatusten herättämän ahdistuneisuuden kanssa olla tiedostamatonta, ja puhjeta tietoisuuteen esimerkiksi vasta paniikkikohtauksen myötä. Oire voi tällöin herättää kokijassaan pelkoa sen syistä, sillä derealisaatiota voi sen järkyttävyyden takia olla vaikea mieltää pelkästään ahdistuneisuudesta johtuvaksi. Sen sijaan ihminen saattaa kuvitella derealisaation johtuvan jostain vakavammasta syystä, mikä puolestaan saattaa pahentaa ahdistuneisuutta ja sen myötä taas derealisaation kokemista. #
Derealisaatiosta kärsivät kuvaavat kokevansa ulkomaailman ikään kuin se olisi televisio-ohjelmaa tai elokuvaa. Tämän ja muiden vastaavien tunteiden seurauksena kroonisesti derealisoitunut ihminen saattaa vieraantua läheisistään. #
Derealisaatio voi kytkeytyä epilepsiaan, erityisesti ohimolohkoepilepsiaan, migreeniin sekä lieviin pään vammoihin. Alentunut tunnereagointi havaintoon saattaa johtaa havaitun kokemiseen epätodellisena. #
Derealisaatio saattaa myös olla epäsuora seuraus tasapainoaistin häiriöistä kuten sisäkorvatulehduksesta tai vestibulaarineuroniitistä. Tällöin häiriintyneen tasapainoaistin signaalien ristiriitaisuus aiemmin opitun kanssa aiheuttaa ahdistusta, mikä edesauttaa derealisaatiokokemuksen syntymistä. Toisen selityksen mukaan noradrenaliini- ja serotoniinitoiminnassa tapahtuu tasapaino-oireiden takia muutoksia, jotka valmistavat ihmistä reagoimaan vaaraan, minkä seurauksena saattaa olla ahdistuneisuutta tai paniikki, ja edelleen derealisaatio. #
Kannabis, psykedeelit, dissosiatiiivit, masennuslääkkeet, kofeiini, ilokaasu, ja nikotiini saattavat varsinkin suurina määrinä aiheuttaa derealisaation kaltaisia kokemusia. Derealisaatio voi myös olla alkoholin tai bentsodiatsepiinin vieroitusoire. #
Derealisaatiota ilmenee myös vaikeiden unihäiriöiden ja mielisairauksien kuten depersonalisaatiohäiriön, epävakaan persoonallisuuden sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteydessä. #
Derealisaatiota ja depersonalisaatiota voidaan aiheuttaa fysiologisille oireille altistamisen menetelmällä, jota käytetään hoidettaessa paniikkihäiriötä kognitiivisella psykoterapialla. #
Tulipa poltettua rahaa tänään. Kävin ensin apteekissa tyhjentämässä reseptit, ja otin samalla lisää magnesiumia ja kauan himoitsemaani Haganolin mixeriä. #
Sitten menin viinakauppaan, otin vähän toisenlaista mixeriä ja lisää Kyyppäriä. Niin ja sitten Savanna Dryta, pääasiassa siksi että olen nähnyt melkein päivittäin Helsingin päärautatieasemalla liukumainoksen siitä. Tai no, yhtä paljon vaikutusta oli tuotteen pelkistetyllä ulkoasulla. Samasta syystä, vaikken yhtään tykkää oluesta, ostin taannoin sitä minkäliemerkkistä olutta, kun sitä myytiin keveän valkoisella etiketillä varustetussa kirkaslasipullossa. Ja kuvittelin sen jopa ihan juotavan makuiseksi, luultavasti yksinomaan sen pullon takia. #
Sitten menin Prismaan ja ostin ruokaa, ja sitten Citymarketiin ja ostin ruokaa. #
Sitten menin pyykille. Koneen pyöriessä yritin avata polkupyörääni, mutta työkaluista oli taas pula. #
Sitten leikkasin tukkani. Pidin paidan päällä ja pesin lopuksi irtokarvat suihkulla. Ei ollut kuuma sen jälkeen pyöräillessä! #
Voi mikä laiheliini minua peilistä katsoo! Saavutan tätä menoa pian idolini Christian Balen The Machinist -mitat. #
Lörpäksi jäänyt vatsanahka pitäisi täyttää. Yritin tänään tehdä aamulla muka vatsatreeniä, mutta kun en tietenkään eilen viitsinyt suunnitella sitä etukäteen, tuli ihan paska ohjelma, ei tunnu yhtään missään. Olisi ehkä mennyt läskistelyn puolelle tämä päivä, mutta tuli sitten suhailtua pyörällä eestaas sen verran, että lienen taas ihan miinuksilla. #
Yritin pyykiltä tullessani ajatuksissani avata alakerran naapurin ovea. #
Unohdin lasit pyykkipaikalle, joten kaivoin laatikosta vanhat, ja whoa! Vähänkö tyylikkäät! Näytän oikein nörttihipsteriltä, paljon paremmalta kuin missään pilottilaseissa, joita olen tähän mennessä päähäni sovitellut. Otan nämä uudet imagolasit ehdottomasti käyttöön heti maanantaina töissä. #